No ilmeisesti olosuhteiden pakosta, pääsee helpommalla, työt, kaverit, harrastukset.. niin monen monta syytä.
Kyllähän mä mietin kun asuntoja etsin että pitäisikö ostaa maalta. Mutta sitten hiipi ajatus että olisin ihan yksinään siellä kun suurin osa kavereista asuu kaupungissa ja jokapäivä joutuisi autolla lähtemään liikenteeseen.
Enkä ole edes koti-ihminen, viihdyn kotona lähinnä vaan syömässä ja nukkumassa. Toivoisin kyllä että se jo alkaisi muuttumaan, osaisi nauttia kotihetkistä enemmänkin.
Tiedän kyllä senkin, etten ole ainakaan vielä omakotitalon asujaksi, vaikka siitäkin edelleen haaveilen. Ja erityisesti vanhan talon ja pihapiirin asukiksi.
Kummallista.
Näitä ajatuksia jälleen putkahti mieleen ollessani kaverin kesänviettopaikassa peltojen ja metsien äärellä. Ai että sitä hiljaisuutta! Mä niin rakastan sitä kun saan samoilla hiekkateillä, katsellen peltoja auringossa. Eikä ketään missään. Ihan parasta. Ehkä piste iin päällä olisi jos vieressä tallustaisi koira. Tämä on se ainut hetki kun nautin ylikaiken yksin olosta ja rauhallisuudesta.
Ne jäävät mieleen aina.
Rentouttavaa vapaapäivän viettoa oli lähteä kylään. Grillailtiin, saunottiin ja pihalta löytyi myös palju.
Mikäs siinä iltahämärässä lämpimässä vedessä hiljaisuudessa katsellen pellolle mistä usva jo nousee ja peurat tulevat syömään. Ja aamiaista syödessäni katselin tuvan ikkunasta ja ajattelin, jos joka päivä alkaisi näin, koskaan ei voisi huonoa päivää olla, eihän ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti