maanantai 3. elokuuta 2015

Aika päästää irti

"Rakas onnea matkaan sinä ansaitset kultaa"

Tyhjä olo. Siltä musta on tuntunut. Jotain puuttuu nyt elämästäni. Jotain, mikä on kuulunut siihen niin monen monta vuotta. 
Olen menettänyt minulle kaikkesta tärkeimmän ja läheisimmän ihmisen. Parhaan ystäväni. On hän edelleen olemassa, ei vain enää kuulu minun elämääni.

Näin oli vain parempi. Yhteinen päätös tämä oli, tai no minun osalta vähän hammasta purren. Minä olisin halunnut jatkaa ystävänä.
Nyt kummankin on helpompi jatkaa omaa elämää ja ennenkaikkea luoda uusi elämä.
Surullista on tuhota jotain, minkä luomiseen menee vuosia. 
Mutta tämä oli oikea ratkaisu.
En voi muuta kuin toivoa, että kumpikin saisi kokea vielä jotain vastaavaa ja rakentaa vielä lujemman ja vahvemman siteen jonkun kanssa.

Kiitos kun olit tukenani kun tein elämäni vaikeimman päätöksen ja kun opettelin elämään sen kanssa vaikka sinun ei olisi tarvinnut.

Elämä jatkuu. Pakkohan sen on.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti