Pysähdyksen tarpeessa

Oon huomannut viime aikoina olevani enemmän ärsyyntynyt monesta asiasta. Mullahan oli (on) kaikki niin hyvin, olin todella fiiliksistä kaikesta ja hyvällä meiningillä menin eteenpäin. Mitä on tapahtunut?
No ensinnäkin onneksi tiedostan tämän jotta voin muuttaa itsessäni negaa aiheuttavat asiat.

Itseinho. Kuinka epämiellyttävä tunne. Tein asioita tai oikeestaan käyttäydyin niin josta seurasi itseinhoa. En tahallaan vaan kaikki kuorma mikä oli kasaantunut aiheutti sitä.
Väsymys, unettomuus, levottomuus, stressi, kiire.. 

Pyrin elämään terveellisesti pitämällä huolta itsestäni niin fyysisesti että henkisesti.
Unettomuus on yksi pahimmista epäterveellisen elämän tunnusmerkkejä. Reagoin unenlaadulla ensimmäisenä. Siksi on tärkeää pitää elämä mahdollisimman tasapainoisena. Satunnaiset huonot hetket kuuluvat elämään mutta liian huonoksi tilanne ei saa ajautua.

Pitää osata pysähtyä. Ottaa hetki ja kuunnella mitä keho sanoo. Ja muistaa tehdä tämä jo ennen kuin olet pakkopysähdyksen tarpeessa.
Koska mun on niin vaikeaa olla kotona vaan ilman että mulla on siihenkin jokin suunnitelma, käyn kirkossa hiljentymässä. Siellä voin vain olla. Tunnen rauhaa, levollisuutta ja jotain joka kertoo etten ole yksin vaan vieressäni aina kulkee joku. 
Tämä on minun tapani.

Niin, ja se mikä sai kuormittamaan itseäni liikaa, on vain elämäntapaani. Nautin siitä mutta jatkossa muistan myös pysähtyä, ajoissa.

Littoisten kirkko