Maanantaina en päässyt sängystä ylös koska olin niin syvällä jossain. Täydellinen itseinhokkipäivä. Illalla kun yritin käydä ulkoilemassa, että olo helpottuisi, itkin vain. Enkä ees tiiä mitä. Jotain.
Tosin palattuani kotiin, mieli parani ja kaikki tuntui paremmalta. Hassu minä!
Mutta niin kamala kuin se päivä olikin, se oli hyvästä.
Palauduin täydellisesti. Tiistaina olin ihan eri ihminen. Tajusin viimein mitä palautumisessa on kyse. Niin mielelle kuin fyysisesti kropalle. Oli huikeaa treenata kun kehossa ei tuntunut minkäänlaista väsymystä.
Mieli oli positiivinen ja näki pelkkää hyvää itsessä kuin kaikessa muussakin.
Voi kunpa pystyisin jatkossakin pitämään oikean palautumispäivän säännöllisesti.
Olen vain armottoman huono siinä. Haalin edelleen itselleni ylikuormaa enkä osaa sanoa ei. Sitten ahdistun. Tosin yhtä nopeasti rauhoitunkin. Mutta se on vain mielen huijaamista.
Oikeasti ne kuormat jäävät kehoon. Sitten kun ei enää jaksa, romahtaa.
Huomaan kun ahdistun tai on liikaa säätöä tai on "olen hukassa" fiilis, haluan heti paeta kauas pois. Konkreettisesti. Matkustaa pois kotoa, olla vain jossain. En oikein osaa tai uskalla kohdata ahdistuksiani tai en osaa muuttaa itseäni. Miten voikaan olla välillä niin pallo hukassa fiilis. Kunnes saan jonkun mukamas huippuhyvän väläyksen ja elämä rullaa taas. Olen ikuinen oman elämän säätäjä.
Loppuun kuitenkin kivojakin asioita mitä on ollut, ettei oo liian synkkää. Mulla on ollut aivan ihania asiakkaita hierottavana, olen saanut niin mahtavaa palautetta ja muutenkin huippua kohdata eri tyyppejä ja kuunnella heidän tarinoitaan. Parasta lääkettä mulle. Hyvä olo tarttuu.
Urheilemisesta sain myös oivalluksen tällä viikolla joten treenit ovat tuoneet super hyvän mielen. Uusia ideoita muhii hieronnan saralle ja muutenkin.
Onnistuneita ruokakokeiluja, nam. Sekä rakas poikaystäväni joka jaksaa mua <3 :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti