Mitä tapahtuu 5 vuoden päästä?

No sitähän ei voi oikeesti tietää mutta mitä jos kokeilisi pientä ajatusleikkiä.
Pohdiskelin etten ole varmaan koskaan oikein miettinyt saatika kirjoittanut ylös tavoitteita. Sellaisia ihan peruselämän tavoitteita. 
Missä olen 5 vuoden päästä? Mitä haluan tehdä? Mitä teen työkseni? Missä asun?
Se miksen ole aiemmin tälläisiä miettinyt johtunee siitä kun en ole tiennyt. Nyt tää ajatus herätti mua. Mitä jos kohdistaisin toiveeni sinne viiden vuoden päähän. Mitä jos se auttaakin pysymään suunnitelmissa sen sijaan että jatkaisin poukkoilua sinne ja tänne.
Nyt ensimmäisen kerran varovasti uskallan toivoa ja sanoa sen ääneen.

Aloitetaan. Missä asun? 
Toivon että meillä on Markun kanssa kiva yhteinen koti lähellä Turkua. Sen pitää olla luonnon läheisyydessä, hyvät yhteydet kulkea, helppohoitoinen ja ennenkaikkea koti, mikä tuntuu kodilta.
Toivon että meillä olisi lemmikkejä. Kissa ja koira. Koirasta olen haaveillut niin kauan. Tiedän että se rajoittaa elämää mutta tiedän myös kuinka paljon se antaa. Musta olisi vaan niin ihanaa ulkoilla metsässä koira seurana. Ja lemmikit tuovat myöskin eloa ja lämpöä meihin.

Mitä teen työkseni?
Toivon että meidän kodissa olisi huone jossa olisi mahdollista tehdä hierontahoitoja. Ajatuksissani tiedän jo miten sisustaisin huoneen. 
Toivon että voisin työllistää itseni jopa tällä. Mutta pidän mahdollisuutena sitäkin, että tekisin hierontatyötä palkkatyön ohella. Tiedän että pidän vaihtelevasta työstä. Voisin tehdä jopa useaa työtä kerryttäen niistä kokonaisuuden mikä pitää mielenkiintoani yllä.

Mitä haluan tehdä?
Toivon että elämäni koostuu hyvästä parisuhteesta, meidän lemmikeistä, työstä josta nautin, harrastuksistani eli joogasta, ulkoilusta sekä yhteisestä crossfitistä.
Toivon että matkustelisimme kerran vuodessa joko kotimaassa tai ulkomailla pidemmän reissun.
Toivon että pidämme yllä meidän juttua siitä, että lähdetään yhdeksi tai kahdeksi yöksi silloin tällöin uusiin paikkoihin.
Toivon että käyn myös yksinään pienillä irtiotoilla vaikka joogan tai vaelluksen merkeissä.


Kas näin, peruspilarit mistä minä haluan itseni löytää seuraavan viiden vuoden päästä.
Joku ehkä ihmettelee eikö se lasta toivo? Siihen vastaan että toivon että meillä on perhe. Riippumatta kuuluuko siihen lapsi vaiko eikö.


Tää olikin kiva kirjoittaa. Ja oon vähän hämmästynyt. Enhän mä tavoittelekaan kuuta taivaalta vaan ihan tavallisia asioita. Mutta mulle nämä tavalliset asiat ovat elämä jota haluan elää päivä kerrallaan tästä lähtien <3
Ja pakko sanoa yks juttu. Olin hyppiä ilosta eilen kun sain vihiä että yksi unelmieni matkahaave toteutuu jossain vaiheessa Markun kanssa. Aijettä :))

Muistatko, kun luulit ettet selviydy? Silti selviydyit,