Meidän koti täällä peltojen keskellä.
Jokaikinen kerta kun lähden lenkille meidän pihalta tuonne hiekkateille, en vaan voi uskoa että asun täällä. Mun unelmien maisemissa. Miten hyvältä se tuntuu katsella kauas peltojen yli metsän rajaan. Nähdä ja kuulla vain luonnon omia ääniä. Saada hengittää puhdasta ilmaa.
Miten rakastan meidän pihapiiriä, joka on ympäröity vanhoilla rakennuksilla. Pihan edustaa, hiekan ja ruohon päällystämä.
Puutarhaa ja vastaleikatun nurmikon tuoksu. Kasvimaa, jossa perunat, porkkanat, salaatit, tomaatit kasvaa kasvamistaan. Omenapuita, marjapensaita, raparperipuskaa ja mansikkamaata.
Portaita, joista kavutaan vinttiin nukkumaan. Keittiön ikkunan maalaismaisemaa johon aamuaurinko sulostuttaa.
Kodin sydäntä, puuhellaa mikä lämmittää. Keinutuolta jossa lukea ja kirjoittaa.
Ja ennenkaikkea sitä elämää mitä täällä vietetään rakkaimpani kanssa. Ja villiviikareiden, Sisu, Riivi ja Mörkö, ettei elämä ole karvatonta.
Oltiin viime yönä juhannussouduilla, eli melomassa Liesjärven kansallispuistossa tunnin ajomatkan päässä.
Erärengin järjestämä tapahtuma alkoi kymmenen jälkeen illalla. Siinähän on oma viehätyksensä meloa yöaikaan auringon laskiessa ja yön hämärtyessä.
Melottiin muutaman kilometrin matka Kortesuon perinnetilalle, jossa nautittiin nuotion äärellä makkarat, nokipannukahvit ja pullat.
Käytiin myös tutustumassa itse tilaan. Yli sata vuotta vanhoja rakennuksia ja perinnemaisemaa jossa lampaat, hevoset ja lehmät laidunsivat.
Ihana yöretki joka antoi tunnelmallisen alun juhannuksen viettoon.
 |
| Korteniemen perinnetila |
 |
| Liesjärven kansallispuisto |
Juhannusaattoa vietämme ihan kotosalla keskenään.
Saunotaan ja myöhemmin grillaillaan kodassa.
Aamulla kävin jo keräämässä luonnonkukista juhannuskimpun. Kohta teen vielä jälkkäriksi mansikkaraparperipiirakan. Sitten on ihana vain olla ja nauttia rauhallisesta keskikesän juhlasta.
 |
| Lämpöistä juhannusta <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti