Aamulla lähdin aikaisin salille, koska paras hetki salilla on mulla aamuisin heti herättyäni.
Silloin olen intoa täynnä ja saan parhaimmat fiilikset. En tarvitse edes aamupalaa ennen salia, koska energiaa riittää muutenkin.
Tuossa aiemmin keväällä mulle tuli totaalinen saliuupumus, koska iltapäivisin töiden jälkeen ei vain huvittanut käydä treeneissä milloin päänsäryn takia tai muuten vaan väsymyksen. Sitten siitä muodostui pakkopullaa ja siitähän ei hyvää seuraa. Ei mielelle, eikä keholle.
Joten päätin pitää pienen breikin sekä vastaisuudessa lähteä salille vain kun olen siihen riittävän virkeä.
Nyt olen aloittanut ns. puhtaalta pöydältä ja tuntuu hyvältä.
Iltapäivällä iskä tuli kyläilemään ja paistettiin lättyjä kodassa. Olin tehnyt myös mustikkapiirakkaa jälkkäriksi.
Oli kiva vain olla ja höpötellä. Muistelin kun jokunen vuosi sitten vielä kävin lapsuudenkodissa moikkaamassa iskää, kun asuin Turussa.
Oli aina niin rauhoittavaa päästä maaseudun rauhaan.
Nyt kun iskä asuu kaupungissa, minusta on superia että hän pääsee ja voi tulla aina meille muistelemaan ja tunnelmoimaan asumista vanhassa talossa, omassa pihapiirissä.
Ja paljon hänestä on ollut apua kun on ollut jotain mieltä askarruttavaa omakotitalo asumisesta.
Lättyjen jälkeen lähdettiin kävelemään läheiselle järvelle alkulämmittelyksi illan suunnistusta varten.
Marttilan eräreitistöllä oli iltarastit, joihin osallistuttiin.
Ennen vanhaan käytiin monasti yhdessä suunnistamassa ja olihan se nyttenkin ihan huippua.
Tunnin suunnistuksen jälkeen käytiin vielä uimassa viereisellä lammella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti