Marjametsässä

Innostuin viime maanantain vapaapäivänä lähtemäänkin mustikkametsään. Tuossa pihalla kun poimin viinimarjoja, juolahti mieleen miksen lähtisi nyt katselee jos löytäisi metsästä myös marjaa kun oli niin kivan kesäinen päiväkin. Mitä sitä salin hämärässä nyt viitsii treenata jos ulkona paistaa aurinko!
Kävihän mun metsäretki myös treenistä. Sen verran oli hankalaa maastoa kun ylitin pariin otteeseen ison hakkuuaukion.
Aluksi en meinannut millään löytää mustikkaa ja olin jo luopua toivosta. Iloitsin kyllä hurjasti kun törmäsin valtavaan vadelmapuskaröykkiöön. Ajattelin, että onneksi ei tyhjin käsin sentään tarvitse kotiin mennä.
Vadelmien keruun jälkeen päätin vielä kiertää hakkuun toisen puolen ja sieltähän lopulta mustikat löytyivät.
Sen verran hyvä paikka oli, että poimiminen sujui todella helposti ja nopeasti. 

Olen aiemmin ollut siinä uskossa, että mustikassa käyminen on vihoviimeistä hommaa. Aina hyttyset ja muut öttiäiset kiusaa tai siellä menee koko päivä eikä siltikään ämpärin pohjalla ole kuin pohjan peitoksi marjaa. Tai marjapoimuri jää aina kiinni johonkin varpuun, eikä siitäkään ole yhtään apua 😄
Mutta nyt olin ihan superfiiliksissä kuinka kivaa puuhaa se olikaan! Terapeuttista, niin kuin Pakella on aina ollut tapana sanoa. Hän kun poimii kesässä helposti sata litraa mustikkaa, ottaa vaan kaffet ja pullat matkaan.
Oli ihana vain olla ja kuunnella tuulen huminaa. Eikä edes ötökät kiusanneet kun olin kietoutunut isoon huiviin.
Ja kuinka mahtavalta tuntui syödä illalla omin kätösin kerättyä mustikkaa :)

Loppuviikon vietänkin joogalomalla saaristossa. Huomenna ajelen töiden jälkeen Inkooseen, josta taksivene kuljettaa mökille jossa retriitti pidetään. 
Ihana päästä taas näkemään ja kokemaan uutta, sekä tutustumaan uusiin ihmisiin ja nautiskelemaan pienestä irtautumisesta <3