sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Lapin taikaa

Haaveissani on ollut pitkän aikaa ruskareissu Lappiin ja nyt vihdoin se on toteutunut. Vietettiin yli viikon verran pohjoisessa lomaillen Sallassa. Alunperin oli tarkoitus ottaa Sisu matkaan myös, mutta ressukka on alkanut kärsimään matkapahoinvoinnista niin jäi sitten suosiolla hoitoon reissumme ajaksi.
Perjantaina puolenpäivän aikaan lähdettiin ajamaan ja ensimmäinen yö vietettiin Taivalkoskella. Lauantaina ajeltiin sitten Sallaan. Meillä oli buukattuna kelohirsimökki Holiday Clubilta mutta ne olivatkin remontin kohteena joten meidät upgreidattiin paljon isompaan ja uudempaan mökkiin, mistä en oikeasti tykännyt. Olinhan odottanut tunnelmallista, pientä mökkiä tunturin juurelta. Varmasti ensimmäinen kerta kun joku valittaa kun saakin jotain parempaa samalla rahalla 😄


Mökistä viis, olihan meidän reissun tarkoitus kuitenkin viettää aikaa mahdollisimman paljon ulkona samoillen. Heti sunnuntaina lähdettiin patikoimaan Sallatuntureiden ympärysreittiä. Alkumatkasta poikettiin reitiltä ja käväistiin huiputtamassa isompi tuntureista. Jännä miten erilaiset sääolosuhteet tunturin laella onkaan. Karua, kylmää, tuulista ja vettä tihutti vaikka alhaalla ei ollenkaan.
Reitin pituudeksi tuli noin 20 kilometriä ja jossain vaiheessa naureskeltiin, että ollaankin tosi pro-vaeltajia kun noin pitkällä matkalla meillä oli ainoastaan eväänä hernekeittopurkki ja vähän rusinoita! No, oikeasti se johtui siitä kun eräs (eli minä) unohdin loput eväät jääkaappiin.. Ja tuo hernekeittokin nautiskeltiin vasta kolme kilometriä ennen perille pääsyä. Mutta se oli taivaallisin hernekeitto mitä olinkaan syönyt. Ja reitti oli niin mahtava ettei edes nälkäkiukku vaivannut. 
Reitin varrella oli laavuja ja kota. Kanssavaeltajia ei juurikaan näkynyt, ei oikein koko viikkoon. Salla tuntui olevan ainakin näin syksyllä vanhemman väen mieleen, joten saimme melko rauhassa patikoida kaukaisimmilla poluilla. 


Maanantaina vietettiin huilipäivää tai olin minä tietenkin aamulla talsimassa reittejä jonkin verran ja päivällä käytiin pienemmän Sallatunturin (eli sen missä laskettelurinteet sijaitsevat) huipulla. Komiat maisemat sieltäkin oli. Aurinkokin sattui juuri silloin paistattelemaan, meinaan melko pilvinen viikko meille sattui mutta jotenkin sellainen hämyinen keli sopi mainiosti syksyiseen vaellustunnelmaan. Kavuttiin tunturille suorinta eli jyrkintä reittiä vaikka olisihan sinne mutkitteleva tiekin vienyt. Muutamaan otteeseen piti pitää pientä hengityksen tasaamistaukoa, sitten taas jatkettiin. 
Ulkoilun lisäksi tuli myös nautiskeltua ihan vaan oleilusta, kirjoista, hyvästä ruuasta ja viinistä. Markku loihti reissun aikana pariin otteeseen riistakäristystä ja oli tietty ihan sairaan hyvää. 

Seuraava pidempi vaellus olikin yön yli kierros Ruuhitunturille. Reitti oli Sallatuntureilta lähdettynä parikymmentä kilsaa, eli ei paha kun kerran yövyttiin reitillä. Meillä oli teltta mukana mutta kun sopivasti sattui tyhjillään oleva päivätupa tulemaan vastaan, niin vallattiin se. Siellä oli tarpeeksi leveät penkit nukkua ja nyt saatiin sitä aitoa mökkitunnelmaa myös. Paisteltiin ryynimakkaraa ja tehtiin lettuja iltapalaksi. Olin aiemmin ostanut juuri lettujen paistoon erinomaisesti soveltuvan Trangian jossa varusteena on teflonpannu, joten tietää mitä retkillä tulee jatkossakin herkuteltua.
Yllättävän hyvin tuli mökissä nukuttua, minua ei edes pelottanut vaikka hieman mielikuvitus laukkasikin keskellä ei mitään 😄 
Ruuhitunturin laella oli myös näkötorni josta upeasti näkyi Venäjän puolelle asti.
Aamulla jatkettiin matkaa takaisin kohti kotimökkiä ja vaelluksen kunniaksi käytiin illalla syömässä burgerit ja jälkkärijätskit ravintolassa. 

Venäjä siintää eessä
Letut-parasta retkiruokaa!
Tunnelmaa tunturilla


Torstaina löysin ihastuttavan aamulenkkireitin, josta ehkä tuli viitisen kilometriä. Reitti kiersi tuntureiden edustalla olevien lammikoiden ympäri. Nämäkin aamulenkit sain tuttuun tapaan kuljeskella ihan yksinään kun kaikki muut loma-Sallalaiset vetelivät vielä sikeitä. Päivällä sain Markunkin mukaan ulkoilemaan ja reippailtiin taas tunturin laelle ja sieltä alas lounasravintolaan. Loppupäivä maattiin kirjaimellisesti sohvalla. Olin häkeltynyt kun iltayhdeksältä tajusin, että olen oikeasti löhönnyt jo kuusi tuntia sohvalla ja vielä jatkuu.
Perjantaina aamulenkin ja aamiaisen (huom!väsäsin joka aamu lähes hotellitasoisen aamiaisen meille, lomalla kun ollaan :P) jälkeen päätettiin lähteä Sallasta takaisin Taivalkoskelle. Mentiin tosin Ranuan kautta, koska käytiin moikkaamassa jääkarhuja. Ranuan eläinpuisto olikin kiva yllätys. Todella isot aitaukset eläimille ja useat eläimistä ovat luonnossa haavoittuneina tms. tuotu tarhaan ja mahdollisesti osa palautetaan myös luontoon takaisin.
Ranuan tähdet, eli jääkarhut olivat veikeitä leikkiessään vedessä. Ainakin näyttivät nauttivansa elämästään ja emosta huokui onnellisuus Sisu-pennusta. Tuli myös nähtyä karhuja, villisikoja, susi, ilveksiä ja paljon muita Suomen luontoon kuuluvia eläimiä joita harvemmin luonnossa näkee.
Poroja tuli kyllä tällä pohjoisen reissulla nähtyä pilvin pimein. Jopa niin paljon, että tästä lähtien en pidä niitä enää sen kummallisempina kuin mitä täällä kotona näen peuroja päivittäin pelloilla. Vaikka kieltämättä, onhan se jotenkin yllättävän hupaisa näky kun niitä takapihoilla laiduntaa.
Pieni Salla-tunturi
 
Suklaata Pyhityksellä
Ruska <3

Taivalkoskella vietettiin vielä kolme yötä Markun vanhemmilla. Saunottiin järven rannalla, käväistiin kylmäuinnilla, soutamassa oltiin sekä kyläbingossa, jossa muuten voitin ekan kerran ikinä! Tosin potti ei hääppöinen ollut, 16 euroa ja sekin meni vielä neljään osaan 😄
Huiputettiin myös Taivalkosken Pyhitys-tunturi. Polku sinne oli maaginen. Ihan kuin satumetsässä olisi. Tämä oli ehdottomasti maisemiltaan paras koko viikon aikana, tosin itse reitti ei hääppösen pituinen ollut, edestakaisin joku kaksi kilometriä.. Ja niin sakea usva oli, että näkyvyys oli muutama metri. Mutta ihastuttava ja laavukin löytyy. Ja on se jotenkuten yhdistettävissä pidempiin reitteihin jos kartoista ottaa selvää. Pitänee vielä mennä uudestaan selkeällä kelillä.
Ehdottomasti ihastuin Lappiin myös näin ruska-aikaan ja odotan kyllä pääseväni vielä koluamaan Lapin nurkkia lisää myöhemmin. 
On meillä täällä koti-Suomessakin niin paljon nähtävää ja koettavaa <3 







2 kommenttia: