Itsenäisyyspäivän metsäretki

Kun molempien viikkoon tuli Itsenäisyyspäivän johdosta vapaapäivä keskelle arkea, päätimme viettää sen retkeillen "Pikkulapiksikin" kutsutulla Säkylän Harjureitillä. Minulle kyseinen paikka on tuttu jo lapsuudesta kun olen isän kanssa useasti ollut hiihtelemässä niillä main. Minulla on vieläkin tallessa diplomi, minkä olen saanut 9-vuotiaana jolloin hiihdin 21 kilometriä Huovinretkellä. Olin siitä silloin niin ylpeä. Huovinretkiä järjestetään edelleen vuosittain, tosin hiihtotapahtuma heikolla menestyksellä lumettomuuden vuoksi. Katsotaan, miten on tämän talven laita.
Mutta siis meidän retkeen. Keskiviikkona oli keli mitä mainioin. Pikkupakkanen, kevyt lumipeite maassa sekä aurinko näyttäytyi taivaalta. Täydellistä!

Lähdimme liikenteeseen Toimintaloman parkkikselta. Lähtöpaikalla on varmaan Suomen suurin laavu, on meinaan kokoa sillä. Usein siinä on runsaasti ihmisiä mutta nyt ei näkynyt ketään missään. Muutoinkin saimme melko rauhassa kulkea, silloin tällöin näkyi muutamia muita reippailijoita.
Lähdimme kohti Porsaanharjun näköalalaavua, josta ainakin vielä kolme vuotta sitten oli upeat maisemat mutta nyt olivat puut sen verran kasvaneet rinteessa, ettei maisemista ollut tietoakaan. Jatkoimme matkaa kohti Vampulan ulkoilumajaa josta otimme suunnan Erä-Veikkojen majalle. Päätimme kuitenkin olla menemättä majalle asti, vaan käännyimme Klemelaavulle missä pidimmekin evästauon.
Laavu sijaitsee kivasti reitiltä syrjässä joten saimme olla rauhassa nuotion äärellä. Aurinko pilkotteli puiden lomasta kun lämmitimme hernesoppaa trangialla. Jälkkäreiksi meillä oli kuumaa kaakaota ja pullat.
Sisu ei vielä ole niin tottunut eräkävijä, joten hieman hämmästeli nuotiosta tulevaa savua ja muutenkin alkoi tietenkin palelee kun oltiin paikoillaan. Markku otti Sisun takkinsa alle lämmittelemään ja oli kyllä koira tyytyväinen lämpimästä pesästään ja pian jo nukkuikin sylissä. Reippaasti kulki kyllä meidän matkassa ja vaikutti oikein innokkaalta jälkiä nuuhkiessa.
Evästauon jälkeen oli vielä pari kilsaa kuljettavana. Yhteensä taisi noin 14 kilometriä reitiltä tulla, joka oli oikein hyvä päiväretken pituudeksi. Itse maasto on myös todella helppokulkuista, jonkin verran oli nousuja ja laskuja. Reitit olivat merkattu hyvin sekä karttoja tuli vastaan vähän väliä.

Itsenäisyyspäivän vietto ulkoillen oli oikein onnistunut. Illalla teimme vielä pitsaa kotona ja katselimme leffaa sekä ihan vähän myös Linnan juhlia. 
Tämä viikko oli kyllä niin mukava eikä se vielä tähän päättynyt, vaan viikonloppuna on kaikenlaista kivaa kun Markulla on synttärit. Olen järjestänyt pienen yllätyksen minne mennään sekä tietysti on lahjoja ja kakkua :)