Mascan rotkovaellus - Teneriffan seikkailut jatkuu

Meidän toinen koko päivän vaellus suuntautui myöskin turistien suosimalle reitille, tosin ihan privaatisti! Olin lueskellut etukäteen kuinka unohtumaton ja upea reitti on tämä Mascan vuoristokylästä lähtevä meren rannalle vievä polku onkaan. Ja sitähän se todella oli. 

Mascan pienen pieneen kylään johtava tie on varmasti yksi jännittävimmistä Teneriffalla. Kiemurteleva kapea tie jossa voi vaan haukkoa henkeä upeista maisemista sekä vuodattaa hikipisaroita mutkissa mikäli sattuu bussi tulemaan juuri sopivasti vastaan.

Emme pitäneet aamulla kiirettä lähtöön vaan nautimme rauhassa aamiaisen ja otimme jopa päikkärit vielä. Tiesimme että parkkipaikat kylässä ovat täynnä mutta parin kilsan päässä vuoren rinteellä on näköalakahvila, jonne voi myös pysäköidä auton. Sieltä johtaa polku kätevästi kylään.

Pettymys oli kuitenkin suuri kun saavuimme reitin alkupäähän toteaksemme vain, että reitti olikin suljettu! Kyltissä mainittiin jotain huonokuntoisesta reitistä. Hetken pohdimme mitäs nyt, kunnes Markku yllytti että mennään silti! Koska olin kovasti jälleen seikkailun tarpeessa, suostuin pienen empimisen jälkeen.

Siitä sitten vain pusikoiden (lue kaktuksien) läpi ja polulle. 

Mascan rotkovaellus. Takana siintää meri.

Reitti kulki rotkon pohjaa pitkin, jota seinusti käsittämättömän kokoiset jyrkänteet. Se miten vaellusreitit poikkeavat Teneriffalla Suomeen verrattuna on näköjään että Teneriffalla ei pahemmin merkitä reittejä. Haastetta lisäsi rutkasti se, kun piti itse miettiä leveän kanjonin pohjalla mistäs olisikaan nyt paras reitti kiivetä ylös, kavuta alas, ylittää purot ja jättimäiset kivet.. Ei ehkä muuten kyseinen asia olisi vaivannut mutta kun takaraivossa koko ajan kyti että tää reittihän on oikeasti suljettu.. Ja sitä mietti koko ajan minkähän takia. 

Reitin pituudeksi oli ilmoitettu kolme tuntia yhteen suuntaan. Meillä meni reippailtaessa parisen tuntia kunnes saavuttiin merelle. Normaalisti kun reitti on auki, odottavat taksiveneet rannalla josta voivat kuljettaa väsyneet retkeilijät Los Gigantesin satamaan. 

Olimme jo ihan kuumissaan ja hikisiä ja mielessä janosi vain pulahtaminen Teneriffan kauneimmaksi rannaksikin kutsutulle päätepysäkille. 

Kun saavuimme rannalle, tajusimme ehkä syyn miksi reitti oli suljettu. Rannalla oli niin suuret aallot ettei mitään toivoa veneistä saatika uimisesta. Ja kovin moni ei ehkä jaksa tai halua kulkea reittiä edestakaisin. 

Alhaalla häämöttää pieni Mascan kylä

Rannalta käännyimme takaisin pikaisesti koska suuret aallot kauhistuttivat minua ihan liikaa. Pidimme pienen evästauon ja jatkoimme matkaa. Tällä reitillä ei yhtään harmittanut kulkea samaa polkua takaisin koska kaikki näytti ihan erilaiselta ja taas sai pohtia mistäs kannattaa turvallisesti mennä.

Jylhien maisemien lisäksi reitin varrella oli runsaasti kasvillisuutta täydessä kukkaloistossa sekä paljon isompia ja pienempiä puroja. Pysähdyimme yhdelle "laguunille" viilentymään ja

ai että miten mahtavaa oli vilvoitella niin upeiden maisemien keskellä, täydellisessä omassa rauhassa. Vain linnut visersi ja tuuli hieman ujelsi. 

Pulahduksesta saimme rutkasti lisää virtaa ja loppumatka sujui nopeasti myös ennen kuin ilta alkoi hämärtää. 

Mascan rotkovaellus oli todella upea, ja kannatti lähteä kielloista huolimatta vaikka kuultiinkiin kylään palatessa että joitain retkeilijöitä oltiin varoiteltu poliiseilla tai jotain.. En tiedä sitten mikä oli oikeasti sulkemisen syy ja se kyllä aiheutti jonkin verran mulle ahdistusta kulkiessa jos esim riski maanvyöryille. Mutta selvittiin!