Hiljan viemää: Talven ihmemaa

Vaikka ollaan jo huhtikuussa pitkällä keväässä, niin saimme siitä huolimatta nauttia mielettömän talvisesta pääsiäislomasta pohjoisessa. Meidän onneksemme tänä vuonna kun kevät on pari viikkoa jäljessä niin sitä se myös pohjoisessakin oli. Aiempina vuosina kun olemme samoihin aikoihin reissuun matkanneet, on Lapissakin sadellut jo jonkin verran vesisateita mutta tänä vuonna ei. Joten meille sattui ihan huippukelit mitä vaan toivoa voi. Aamuisin mittari lähenteli kahtakymmentä pakkasta mutta päivisin oltiin mukavasti nollan tuntumassa ja aurinko paistoi täyttä pahkaa.
Ja voi sitä lumen määrää! Kyllä tää tyttö oli taas niin ihmeissään ja ihastuksissaan luonnon kauneudesta.

Vaikka perillä ei oltu kuin kolme kokonaista päivää, tuntui loma paljon pidemmältä. Ihanaa oli päästä hetkeksi pois arjesta ja viettää aikaa mahdollisimman paljon ulkona. Hiihdettyä tuli minun osaltani kyllä joka päivä, jopa lähtöpäivänä maanantai aamuna olin suksieni kanssa järvellä jo viiden jäljiltä jotta ehdin viimeiset sivakoinnit tehdä. Oli muuten mahtavaa katsella taivasta kun toisella puoleen oli ihan tummansinistä ja kuu mollotti, kun taas vastakkaisella puolella auringonnousu alkoi hiljalleen värjäämään taivasta vaaleanpunaiseksi. Ja se hiljaisuus <3

Tosiaan Taivalkoskella pääsiäinen vietettiin Markun vanhempien luona. Tällä kertaa emme käyneet Kuusamossa mutta lähdimmekin hiihtämään yhdeksi päiväksi Syötteelle. Valitsimme reitiksi Ahmatuvan kierroksen. Reitti oli sopivan pituinen, noin 18 kilsaa ja matkan varrella oli kyseinen Ahmatupa, jossa oli pieni latukahvila. Siellä nautimme munkit kaakaon kanssa auringon lämmittäessä terassilla.
Ladut kulkivat myöskin tuntureiden päälle, jossa puut olivat vielä tykkylumen peittämiä, joten maisemat olivat käsittämättömät. Siis wau! Nyt sain maistiaisen miltä pohjoisen talvet oikeasti näyttävät ja olin kyllä aivan myyty.

Maagista!

Sain kokea myös toisen uuden elämyksen, nimittäin pilkkimisen! Markun vanhemmat ovat kovia kalastamaan ja näin talvisin myös pilkkimään joten nyt oli sitten minun vuoro tutustua tähänkin touhuun. Mukavaa ulkoilua se tämäkin on, ja varsinkin kun kelit sattuvat kohdilleen. Mikäs siellä on istuskella ja toivoa että kala tarttuu syöttiin. Pilkkimisessä tuntui olevan oma viehätyksensä juuri siihen jännitykseen, mikä ainakin näin ensikertalaiselle oli. Voi sitä riemua kun sain ensimmäisen (ja viimeisen) saaliini jo heti kymmenessä minuutissa. No, siihen se sitten jäi ja ehkä ihan hyvä niin minun kohdallani kun surkutti tämänkin pikkusintin kohtalo 😄 Mutta hauska kokemus!
Sytytimme myös nuotion jäälle(!) ja paistoimme siinä makkarat. Tämäkin oli mulle yksi hämmästyksen aihe, mutta hei, en sentään enää pelännyt olla jäällä niinkuin aiempina kertoina.

Onnistunut reissu tosiaan ja nyt taas kotona jossa arki alkanut. Kauaa ei tosiaan saada kotona hengähtää kun ensiviikolla ollaankin jo ihan päinvastaisissa maisemissa. Kivaa :)
Alla vielä sininen ja valkoinen kuvapläjäys.