Lemmenjoen vaellus

Lapin reissullamme oli tietenkin tarkoitus lähteä myös vaeltamaan ja tosiaan Tankavaaralta saamamme kultakuumeen seurauksena, päädyimme lähteä Lemmenjoen kansallispuistoon parin yön vaellukselle. 
Niin kuin koko reissumme ajan, emme tällekään vaellukselle lyöneet suuria suunnitelmia. Varasimme evästä riittävästi ja kuljimme fiiliksen mukaan. 
Lemmenjoki on Suomen suurin kansallispuisto ja se sijaitsee Pohjois-Lapissa. Sen verran erämaassa jo ollaan, että puhelinyhteydet katkeavat ja ainoastaan tuntureiden huipuilla saa taas verkkoa. 
Luonto oli mielenkiintoisen vaihtelevaa ja alueen kultahistoria oli havaittavissa. Kansallispuistossa on edelleen useita kultakaivauksia joissa kaivajat pitävät kesän yli majaansa ja heitä myös matkan varrella tapasimmekin.

Koska saavuimme lähtöpisteelle myöhään iltapäivällä, päätimme aloittaa retkemme venekyydillä Ravadasköngäkselle, jonne olisi ollut noin 15 kilometrin taival Njurgulahdelta. Ihastelimme hetken aikaa upeaa vesiputousta, jonka jälkeen aloitimme varsinaisen vaelluksen. Lähdimme kohti Kultahaminaa, jossa olisi ollut myös autiotupa mutta päätimme jatkaa matkaa vielä hieman pidemmälle Kapsuojaan, jossa yövyimme ensimmäisen yön. Pystytimme teltan, paistoimme makkaraa nuotiolla ja nautimme hiljaisuudesta. 
Saimme olla keskenämme leiripaikalla ja muutenkin koko vaelluksella ei paljoa muita retkeilijöitä näkynyt. 

Lähtövalmiina seikkailuun

Aamulla keräsimme varusteet ja heitimme rinkat selkään ja jatkoimme matkaa. Tähän asti ensimmäiset 6-8 kilometriä olivat metsämaisemaa mutta nyt aloimme nousta hiljalleen kohti avotunturia. Morgamojassa oli nähtävillä kullankaivuualuetta rivinteerauksineen sekä pari tupaa yöpymiseen. Pieni huili tässä ja sitten jatkettiin.
Ei mennyt enää kauaa kun tunturikoivikot alkoivat vähenemään ja näin olimmekin saavuttaneet Pellisenlaen.
Maisemat olivat ihastuttavat, aurinko paistoi mutta ei liian kuumasti ja olo oli mahtava. Tässä pidimme pidemmän tauon ennen kuin jatkoimme läpikulkua Gaskoaivin yli.
Valitsimme kulkea Lemmenjoen "vanhan reitin", eli emme lähteneet kiertämään juuri edellisviikonloppuna avattua uutta Kultareittiä. 

Reitillä oli useita puroja ylitettävänä

Vaellus kulkee osittain myös kaivajien mönkkärireiteillä

Kuljimme polkua eteenpäin jokseenkin pysähdyttävien maisemien äärellä. Ennen kuin aloimme laskeutumaan, pidimme vielä tauon rinteessä koska en halunnut vielä sulkea silmiäni Lapin karusta kauneudesta. Päätin, että näihin maisemiin haluan jonain päivänä mahdollisuuden kulkea vaikka joka päivä. 
Seuraava etappi oli Ravadasniemi, johon olikin juuri hiljattain rakennettu uusi autiotupa Mattit Ravadas-joen äärelle. Täällä oli mukava pitää lounastauko.
Lounaan jälkeen reittimme jatkui kyseisen joen vartta pitkin muutaman kilometrin verran takaisin Ravadasköngälle tai -järvelle, jossa oli ollut iso 17 henkilön autiotupa. Halusimme kuitenkin jatkaa matkaa, ettei seuraavana päivänä olisi ollut liian paljoa kulkemista.

Seuraavaksi saavuimme erittäin hikisinä Härkäkosken vuokratuvalle ja koska paikalla ei ollut ketään, heitin vaatteet pois ja syöksähdin uimaan. Ja olin mykistynyt. Maisema tuvalta oli niin hämmästyttävän upea, etten ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa Suomessa. Tuntui, että en ole Suomessa. Että ei voi olla jotain näin kaunista ja erilaista maisemaa. Tässä on nyt se piilopirtti, jota olen hakenut. Miten kaunista ja hiljaista sekä niin lumoavaa ympärillä.
Eli suosittelen ehdottomasti varamaan tämän yöpaikaksi. Voiko parempaa olla kun on taivaltanut pitkän matkan ja illaksi lämmittää saunan mitä hienoimmassa paikassa.
No, koska me emme olleet varanneet, jouduimme jatkamaan matkaa.😄
Seuraavaksi oli vuorossa joen ylitys vaijeriveneellä ja parin kolmen kilsan matka tulevalle leiripaikallemme Härkäjärvelle.
Telttailualue oli kivasti joen rannalla, johon ilta-aurinko paistoi. Saimme taas olla keskenämme ja nukuimme makoisat yöunet. 

Toiselta leiripaikalta

Meillä oli ollut mielessä mahdollisesti viettää kolmaskin yö Lemmenjoella ja lähteä kiertämään vielä Joenkielisen kierros, jossa tunturi nousee 543 metriin. Mutta koska napostelueväät (suklaa!) olivat vähissä sekä keli oli muuttumassa pilviseksi ja sateiseksi, tuumasimme että emme aio lähteä tekemään lisäkierrosta vaan talsimme jäljellä olevan 10 kilometriä takaisin kohti Njurgulahtea ja päätämme vaelluksen tyytyväisinä näin. Onpahan syy tulla uudestaan.
Ihana kolmen päivän vaellus (40 kilometriä) kruunasi Lappi seikkailumme <3

Ravadasköngäs

Ihana Härkäkosken vuokratupa