Olen kasvanut lähes koko elämäni isäni ja vuoden vanhemman veljeni kanssa, ja se ei aina ole ollut helpoin asia, kun itse olin pienenä vieläpä melkoisen arka lapsi.
Eli vaikka olen elänyt ja kasvanut miesvoittoisessa seurassa, ei minusta silti ole tullut kovakuorista selviytyjää, joka puskee läpi vaikka harmaan kiven.
Vaikka nykyisin olenkin melkoisen rohkea oman polkuni tallaaja, joka yksinään milloin missäkin askeltaa ja elän sellaista elämää, jota itse haluan ja jossa minun on hyvä olla, tarvitsen silti paljon vieläkin tukea ympäriltäni.
Ja siitä kiitollisena olen iskälleni sekä tietysti Markulle, joka kanssani elämää jakaa 💜
Tiedän, että isäni tukee minua jokaisessa päätöksessä, minkä ikinä tekisinkään,
hän on siinä.
Tiedän, minne tahansa muuttaisin, vaikka tuhansien kilometrien päähän,
hän on siinä.
Tiedän, että hän tietää, kuinka tärkeä hän on minulle.
Tiedän, että hän tietää, kuinka paljon arvostan hänen "työtään" olla meille yksinään vanhempi ja tiedän että hän on tehnyt parhaansa ja antanut kaikkensa, jotta meillä on kaikki hyvin.
Tiedän, vaikka hän ei osaisi sanoa oikeita sanoja juuri sillä hetkellä, tiedän että hän hyväksyy.
Hyvää Isänpäivää kaikille isille!
Me lähdetään kohta seurakuntatalolle nautiskelemaan porukalla riistakeittoa ja kinuskikakkua :)
 |
| Kuva ehkä vuodelta noin 1989.. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti