Voi mahoton mikä talvi!

Nyt sitä piisaa. Lunta taivaan täydeltä! Tammikuu on ollut ehdottomasti lumisin pitkiin aikoihin. Lähes joka päivä on sadellut lisää lunta. Ainakin tuntuu siltä, kun päivittäin saapi kolata pihaa. Mutta en valita. On tämä niin huippua.

Peltohiihdot olen jo suosiolla luovuttanut, niin monesti meni aina latu umpeen ja nyt siellä on jo polviin asti lunta, niin eihän siitä enää mitään tulisikaan.

Mutta onneksi täällä meillä tehtyjä latuja on riittämiin, aina lähialueen kuntoladuilta kansallispuiston retkilatuun.

Sunnuntaina kauniin aurinkoisen kelin saattelemana, lähdinkin Kurjenrahkan kansallispuistoon hiihtämään.

Siellä keskellä upeita suoalueita kiersi 9 kilometrin pituinen retkilatu.

Luulin, että se olisi ollut suositumpikin, mutta kun saavuin paikalle, ei parkissa ollut kuin muutama auto. 

Ladullakaan en juuri muita tavannut, joten sain todellakin nauttia "erähiihdosta" kunnolla.

Olin ottanut myös pienet eväät, ihan vain fiilistelyn vuoksi. Puolessa välissä reittiä, istahdin aurinkoiselle mäen nyppylälle juomaan kuumaa kaakaota sekä korvapuustilla herkuttelin. 

Reilu kaksi tuntia meni aikaa kierrokselle, välillä tosin oli pakko pysähtyä nauttimaan mielettömistä maisemista ja ihanasta hiljaisuudesta mikä ympärillä vallitsi.

Myös hurjia pakkasia on runsaasti nyt ollut, 20-30 astetta. Nyt tosin näyttää jatkuvan maltillisesti, ja viikonloppuna saattaa tulla jopa vettä/räntää...

Mutta onhan tässä vielä talvea jäljellä, ties miten pitkään saamme vielä nauttia näistä lumisista maisemista <3

Talvi 2019

Kurjenrahkan kansallispuisto