Hieman olen ehkä uupunut jo tämän kevään reissuista, mutta nyt kun sain tilaisuuden lähteä kuitenkin hiihtovaellukselle, niin en voisi olla innostuneempi :)
Alkuperäinen hiihtoreissu vapun tienoille peruuntuikin tuossa aiemmin, ja sitä jo tässä surkuttelin. Kunnes huomasin Facebookin vaellusryhmässä kommentin, jossa etsittiin hiihtokaveria pohjoisen lumille. Saatiin sopimaan aikataulut sekä muut kuviot ja nyt ollaan pian lähdössä kaksistaan muutaman päivän erämaavaellukselle käsivarteen.
Huolissaan ei tarvitse olla selviytymisestäni, sillä tämä naishiihtokaverini on kokenut eräilijä ja useamman reissun tehnyt myös Käsivarren erämaassa. Tuntuukin varsinaiselta onnenpotkulta, koska hän huolehtii lähes kaikesta! Tutkii säätiloja ennalta sekä suunnittelee sen mukaan eri reittivaihtoehtoja, jotta meillä olisi aurinkovarmimmat hiihtopäivät. Mahdollisesti saatamme mennä Ruotsin puolellekin, mikäli kelit sattuisivat olemaan siellä paremmat.
Sain myös varustelistaa sekä muita käytännön vinkkejä vaellukselle.
Minähän en siis ole aiemmin tehnyt muuta kuin pari yhden yön talvivaellusta, joten yksinään en ikimaailmassa vielä lähtisi tuntureille. Siksikin olen supertyytyväinen, kun pääsen konkarin matkaan. Saan varmasti paljon oppia ja varmuutta tuleviin retkiin.
Ollaan myös soiteltu pari kertaa puhelimitse, joten vähän näin myös tutustuttu. Mikä sekin on erittäin tärkeää, että tietää kemioiden natsaavan. Ainakin molemmat ollaan aamuvirkkuja! 😄
Saattaa olla seuraamme liittyy myös kolmas tyttö parin huskyn kanssa, ja sepäs vasta olisikin mieluisaa. Minusta olisi kivaa nähdä, miten koirien kanssa vaellus toimii, koska siitäkin haaveilen ihan todella.
Varusteet on mulla tarkoitus kantaa rinkassa, ja saakin miettiä huolella mitä ottaa mukaan. Tarpeeksi lämmintä, koska pakkasta saattaa hyvinkin olla 20 astetta, mutta ei kuitenkaan liikaa, koska voi myös olla nollakelit.., teltta varmuuden vuoksi (tarkoitus on kuitenkin yöpyä tuvissa), lämmin makuupussi ja hyvä alusta, riittävästi ruokaa sekä kaikki muut tärkeät ja ei niin tärkeät.
Vaelluskengät lähtevät myös matkaan, koska tuntureiden huiput alkavat olla jo kivikkoisia, joten on mahdollista, että huiputamme niitä jalkaisin.
Autolla ajetaan Kilpisjärvelle, joten raskas reissu on tiedossa, mutta uskon sen ehdottomasti olevan sen arvoinen. En nyt aseta itselleni liian korkeita odotuksia, mutta luulen, että Kilpisjärven että Haltin seutu ovat niin henkeänsalpaavia maisemia mulle, että ei oo tosikaan.
Ihana päästä taas pohjoiseen, hiihtämään, luontoon, eräilemään sekä samanhenkisten kanssa reissuun! 💚
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti