perjantai 21. kesäkuuta 2019

Bodomilla suppailemassa sekä yllätysten yö Nuuksiossa

Lähdin vähän extempore viime lauantaina Espooseen. Olen pitkään jo haaveillut kokeilevan sup-lautailua, ja sattumuksien kautta päädyin suppailemaan Bodom järvelle, eli Oittaan ulkoilualueelle. 
Siellä Suomen Latu vuokraa näitä lautoja, sekä pitää kursseja suppauksen saloihin. Tosin nyt jäi kurssit käymättä ja suoraan laudalle vaan.

Luulin, että mua olisi jännittänyt ja huimannut laudalla ihan älyttömästi (koska toisinaan pelkään vedessä oloa hieman liikaa). Mutta kenties kun järven pinta oli niin tyyni, nautin vain olostani ja totesin suppailun olevan todella rauhoittavaa puuhaa.
Voi kunpa jonain päivänä olisi se oma ranta, niin ehdottomasti ostaisin oman laudan. 

Tunnin verran suppailin, jonka jälkeen kävin kiertelemässä Oittaan luontopolkuja sekä ihmettelemässä vuosikymmeniä tapahtunutta telttamurhamysteeri paikkaa. Tosin ei siellä mitään poikkeavaa ollut, paljon kalastelijoita ja no, telttailukielto.. 
En kyllä olisikaan uskaltanut jäädä Bodomille telttailemaan, vaan hetken mietittyäni, päätin antaa Nuuksion kansallispuistolle uuden mahdollisuuden ja riskillä lähdin kesäviikonloppuna sinne telttani kanssa.

Ihana kesä!
Suppailua 
Polku "murhaniemelle"
Bodom järvi

Tarkistin toki parkkivahti palvelusta, onko Nuuksiossa parkkitilaa, ja näytti olevan (Kyllä, siellä on semmoinenkin palvelu).
Koska olin jo iltasella liikenteessä, ajattelin ainakin päiväretkeilijöiden lähteneen pois. Ja ihan rauhallista siellä oli kulkea, ainut että itse Haukkalammen telttailualueella oli pilvin pimein telttoja, sekä nuotiopaikat aivan täynnä. 
Laskeskelin, että ainakin 60 telttaa hyvinkin oli pienelle alueelle saatu mahtumaan ja läksin etsimään josko löytäisin jostain syrjästä itselleni rauhallisen paikan.

Kapusin polkua ylös metsään, josta laskeuduin lammen rannalle ja sieltä löysin kuin löysinkin oman pienen piilopaikan, minne pieni telttani mahtui. Hihkuin riemusta! 
Niin taivaallinen olo. 
Ilta-aurinko osui suoraan kohdille, eikä leirin meteli kuulunut yhtään. 
Ja koska keli oli pelkkää selkeää koko yön, pystytin telttani ilman pääliosaa, joten käytännössä nukuin "taivasalla". Ihanaa! Ja oli muuten parhaat telttaunet sitten vähään aikaan :)
Kesäyöt <3
Aamulla heräilin kyllä viiden aikaan, ja nousin ylös. 
Nuuksio oli jälleen hiljentynyt, kun kävin hieman kävelemässä ja aamu-uinnilla. Hetken mietin, alanko jo valmistaa aamiaista ja lähtisin aikaisin kotiin ajelemaan, mutta päätin hetken aikaa vaan loikoilla teltassa ja kuunnella lintujen laulua. 
Kunnes nukahdin, ja kello olikin seuraavaksi kahdeksan kun heräsin! 
Ah, niin autuas olo. 
Luonnossa oleminen on vaan niin hyvää mielelle ja parhaat retket todellakin syntyvät juuri ilman sen kummempia suunnitelmia.

Hiljainen Nuuksio

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti