Meidän oli tarkoitus siis vaeltaa kahdella yöllä Luostolta Pyhälle, joka olisi ollut noin 35 kilometrin pituinen.
Mutta nyt jätimme auton parkkiin Pyhälle, Naavan luontokeskuksen pihalle ja läksimme sieltä käsin valloittamaan Noitatunturia.
Ei sekään mikään helpoin valinta ollut, kenties kansallipuiston raskain reitti. Mutta päätettiin kuitenkin helteistä huolimatta lähteä kiertämään tämä 14 kilometrin lenkki.
 |
| Noitatunturin laella |
Isokurun taukopaikalle reitti oli helppoa ja mukavaa tallusteltavaa, mutta tämän jälkeen pian alkoikin melko rakkainen eli kivikkoinen tie. Oli kuitenkin mukava kävellä metsässä, pitäen aina puun varjoissa pieniä vesitaukoja.
Oravalammen laavulla pidettiin pidempi tauko ja istuskeltiin siinä lammen rannalla. Uimaan olisi todella tehnyt mieli, mutta lammen vesi ei näyttänyt kuitenkaan kovin houkuttelevalta uida. Enkä kyllä tiedä, olisiko siinä edes saanut uida.
Tästä reitti jatkuikin melko jyrkkänä, ja edelleen pääasiassa rakkakivien seassa. Nyt ymmärrän miksi kyseistä reittiä ei suositella sumuisella säällä. Sitähän ajautuisi hyvin nopeasti harhaan, kun kaikki näyttää ihan samalta.
Mutta meille sää oli kirkkahista kirkkain. Hetki hetkeltä jylhät maisemat alkoivat avautua, mitä ylemmäs päästiin.
Ja kiipeäminen todella palkittiin. Maisemat olivat huikeat.
Istuskelimme tunturin laella hyvän tovin, ja nautimme vilvoittavasta tuulenvireestä.
 |
| Kivikkoiset polut |
Reitin jatkuessa kohti Karhunjuomalampea, olikin polku jo miellyttävä kulkea. Ei enää juurikaan ollut kivikkoista.
Karhunjuomalammella keittelimme lisää vettä ja pidimme myös ruokatauon.
Melko rauhassa sai muuten olla, ei monen montaa vaeltajaa näkynyt.
Ilmeisesti helle hieman rajoitti kulkijoita.
Tästä reitti jatkui kohti Isokurua, mikä lienee suurin nähtävyys koko kansallipuiston alueella. Ja sitähän se todella oli. Upea ilmestys, ja pisti taas ajattelemaan luonnon valtavia mullistuksia, mitä aikoinaan on täälläkin tapahtunut.
Hitsi, näitä maisemia olisi niin mahtava nähdä vuoden eri aikoina. No, eiköhän vielä jonain päivänä, jos ja kun osoite on Lapissa..
Haaveilut sikseen.., pistimme nimittäin jalkaa toisen eteen, sillä mieli alkoi tehdä hikisen päivän päätteeksi jäätelöä! Ja kauppa oli menossa kiinni. Onneksi ilma oli hieman viilenemään päin ja kurun pohjalla muutenkin selvästi asteita vähemmän, joten tahdin kiihdytys ei pahalta tuntunut.
Ja ehdittiinkin juuri varttia ennen sulkemisaikaa ja saimme ansaitut jäätelöt. Siinä sitten istuskeltiin kaupan pihalla ja mietittiin mihinkäs sitten. Mitään suunnitelmaa ei ollut, muuta kuin että uimaan olisi kiva päästä. Ajelimme siis Pyhäjärven uimarannalle. Oltaisiin oltu yötäkin siellä, mutta telttailu oli tietysti kielletty.
Leirintäalueet olivat jo kiinni menossa, mutta aina on tietysti mahdollisuus mennä reittien leiripaikoille, joten sinnepä siis.
 |
| Iso-Kurulta |
Katsoin, että Rykimäkeron leiripaikka olisi suht lähellä parkkia, ja niinhän se oli. Alle kilsan matka, joten rinkat selkään ja vielä pieni taivallus, niin päästäisiin huilaamaan.
Laitettiin teltta pystyyn, ja alettiin tehdä iltaruokaa. Sen verran myöhä jo oli, että muutamat muut telttailijat alkoivat jo käydä yöpuulle.
Lettuja paisteltiin ja yhdet lonkerot joimme, ja ai että mikä fiilis rankan päivän jälkeen.
Uni todellakin maistui.
Aamulla ei pidetty mitään kiirusta, rauhassa syötiin aamupalaa ja mietittiin seuraavaa siirtoa. Seuraavaksi yöksi nimittäin oli varattuna vuokratupa Huttujärveltä.
Mutta koska nyt ei vaellusreittimme vienyt sinne, halusin kuitenkin vähän edes saada tuntumaa, joten läksimme kiertämään Rykimäkeron reittiä rinkat selässä.
Olihan se melko kovaa touhua niissä mittarin lukemissa, joten oikeasti hyvä vaan, ettei tultu lähdettyä taivaltamaan sitä pidempää matkaa.
Rykimäkeron reittikin oli kuitenkin 12-14 kilsaa, joten kyllähän siinä toden totta jo sitä tuntumaa sain 😄
 |
| Ihana herätä metsästä <3 |
 |
| Rykimäkeron leiripaikalta |
Rykimäkeron reitillä ei juurikaan mitään poikkeuksellista nähtävää ollut, alkuun ohitimme Rykimäkurun, mutta se ei kuitenkaan vetänyt vertoja Isokurulle. Loppumatkalla puolestaan saavuimme ametistikaivokselle, mutta siinä kohtaan ei vaan tehnnyt mieli lähteä tutustumaan paikkaan sen tarkemmin, koska silmissä kiinsi vain pääsy jo vuokratuvalle ja uimaan. Olo oli siis lievästi sanottuna melko onnellinen, kun vihdoin pääsimme takaisin autolle.
Tosin pieni latistus iski, kun vasta siinä kohtaa katsoin tarkemmin etäisyyttä vuokratuvan parkkikselta itse tuvalle, mikä oli kaks ja puoli kilsaa.. Eihän se paljon ollut, mutta siinä kohtaa se tuntui ikuisuudelta ja se aurinko edelleen porotti melko kuumasti.. 😄
No vihdoin kun perille päästiin, ei muuta kuin vaatteet veks ja uimaan. Ah ihanuutta!
Ja se mökki, millainen se olikaan! Todella sievä, mutta silti niin erähenkinen. Mökki ja sen pihapiiri oli juuri sellaiset, missä kuvittelisin joskus ihan jopa asuvani.
Ihanan erähenkinen tunnelma..
Mökkiin kuului myös sauna, mutta se tuli lämmitettyä tietysti vasta aamulla :)
Illalla loikoiltiin ja nautiskeltiin olostamme.
Aamulla tosiaan tuli saunottua ja taas uitua. Itse kävin aiemmin laiturilla joogailemassa ja muuten vaan istuskelemassa hiljaisuudessa.
Lueskelin koko reissun ajan kirjaa omavaraisuudesta, ja niitä ajatuksia tosiaan pyörittelin reissun päällä. Ja olen alkanut nyt kotona pienin askelin toteuttamaan näitä omavaraisuus pohdintoja. Näistä ajatuksista rustailen sitten erikseen lisää.
Aamupäivän vietimme vielä ihanassa mökissä, jonka jälkeen oli aika siirtyä eteenpäin. Matka jatkui ylemmäs pohjoiseen kohti Tankavaaraa, sekä Pyhä-Nattasen tunturia, jossa koin aivan mielettömiä fiiliksiä aikaisin seuraavana aamuna.
Mutta niistä lisää myöhemmin.. :)
Pyhä-Luosto oli todella upea paikka, josta saimme nauttia niin tänä kesänä kuin myöskin viime kesänä(!), erittäin helteisissä tunnelmissa. Viime vuonnahan me poikettiin Ukko-Luoston huipulla lähes kolmenkymmenen asteen lukemissa. Ihmeellinen tuuri! 😄
 |
| Huttujärvi |
 |
| Polku rantaan |
 |
| Huttujärven vuokratupa |
 |
| Tunnelmallinen takka |
 |
| Mietiskelyä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti