lauantai 30. marraskuuta 2019

Mindfulness & Asahi workshop

Tuumailin tuossa aiemmin syksyllä, mikä voisi olla se juttu, jota lähtisin viemään omille luontopalveluille joskus sitten tulevaisuudessa, kun valmistun eräoppaaksi. Meillähän on tosiaan näytöt, ja yksi niistä pitää olla ryhmän ohjaamista jollakin tapaa luonnossa. 
Minä tietysti aion suunnitella mahdollisimman liki jotain sellaista, mitä voisin oikeastikin tehdä, jotain mikä vastaisi omia arvojani, jotain mikä sopisi minuun itseeni ja luontoon hiljentymiselle.

Alkuun pohdin joogaa, koska se on ollut läsnä elämässäni pitkän aikaa, mutta koska jooga ei ole se helpoin laji ehkä viedä luontoon, sillä liikkeitä tehdään pitkälti myös makuulta.
Vastaan tuli myös Metsämieli konsepti, ja hyvin mahdollista että jonain päivänä kouluttaudunkin myös siihen ohjaaksi.
Sitten tutustuin Asahiin, ja se alkoi toden teolla kiinnostaa. Ja tänään olin päivän mittaisella workshopilla, jossa perehdyttiin niin mindfulnesiin että tähän Asahiin.


Ja luulen, että olen löytänyt lajini! Nämä molemmat tuntuivat hyvin luontevilta itselleni ja ne toimivat äärettömän hyvin mm. rentoutumiseen. 
Asahin liikkeet ovat helposti siirrettävissä luontoon, sillä liikkeet ovat lempeitä, yksinkertaisia ja ne sopivat kaikille sekä lisäksi kaikki liikkeet tehdään (käsittääkseni) seisoma-asennossa.
Myös Asahin tehokkuus tuli heti todistettua, nimittäin päivän alkaessa minun alaselän nikamansiirtymä vaivasi aika ikävästi, mutta parin Asahisarjan jälkeen, oli kipu poissa! Ihan mieletöntä.

Mindfulness olikin jo tuttua, sillä sen avulla olen pyrkinyt jo muutaman vuoden ajan olemaan enemmän läsnä ja tietoinen tästä hetkestä. 
Kurssilla teimme keho-, istuma- ja kävelyharjoitteet käyttäen mindfulness tekniikkaa.
Itse rentouduin harjoitteista hyvinkin, jonka vaikutukset ovat näin loppupäivänä edelleenkin havaittavissa.
Eli kyllä se oikeasti auttaa, vaikka tiedän kokemuksesta kuinka vaikeaa sen aloittaminen saattaa olla.
Mindfulnessissä onkin kyse oppia olemaan, ei suorittamaan "jotain" ja hyväksymään sen hetkinen olotila, oli se sitten mikä tahansa.


Tämän päivän olotilat olivat jo ennen kurssia aivan maagiset, sillä meidänkin nurkille vihdoin alkoi satamaan kaatosateiden jälkeen lunta!
Tänä aamuna maa oli valkoinen ja pakkasta oli yli kymmenen astetta. Niin ihanaa!
Heräsin aikaisin vielä kun oli pimeää, enkä malttanut olla menemättä tähtitaivaan alle kävelemään. 
Kiersin metsätien kautta pellonreunoille ja tähystelin otsalampun valossa jälkiä maassa. On nimittäin niin mielenkiintoista tutkia, mitä eläimiä täällä kulkeekaan.
(Oikeasti yritän etsiä susien tai ilveksen jälkiä, mutta niitä näkyy harvemmin.)

Lenkin jälkeen tein puolen tunnin joogan, söin aamupalaa ja lähdin uudestaan ulos, jotta ehtisin vähän nauttimaan myös aamun sarastuksesta, ennen kuin lähdin yhdeksältä ajelemaan workshoppiin. 
Olin kaikesta lumesta, valosta ja pakkasesta niin onnellinen, että hypin tasajalkaa tuolla pelloilla 😄

Eilen illalla käytiin yhdessä Markun kanssa kylmäuinnilla järvellä, ja huomasimme hyvin  sielläkin tämän lumentulon vaikutuksen, sillä pulahdukset tuntuivat todella paljon kivemmalta kuin pimeässä vesisateessa. Eikä olisi millään malttanut lopettaa. 
Ihana lumi 💙

Talvinen koti
Sisu tykkää ihastella talvea enemmän ikkunasta käsin kuin ulkoa :D

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Mitä mielessä juuri nyt

Marraskuu lähenee loppuaan ja nyt voi todeta selvinneensä aikasta hyvin tästä "vuoden ankeimmasta" kuukaudesta. 
Hyvin sateista ja pimeää ollut, mutta olen reippaasti jaksanut käydä useamman kertaa viikossa aamuhölkällä. Jopa tänään, vaikka heräsin jo puoli neljä ja ulkona jälleen satoi vettä.
Viime yönä tosiaan heräilin ennen aikojani, mutta tämä oli vasta toinen kerta tänä syksynä, joten en ota paniikkia vielä. Uskon syynä olleen se, että illalla aloin stressata kaikenlaisia turhuuksia, niinkuin kiirettä ja ostoksia, että vähemmästäkin yöunet karkaavat.
Millään en saanut itseäni enää rennoksi, joten nousin ylös sitten puoli viisi ja lähdin lenkille.

Olen oppinut kuitenkin suht hyvin rentouttamaan mieleni, jos satunnaisia aamuyön heräilyjä sattuu. Kun huomaan, että mielessäni pyörii tuhat ja yksi asiaa, koitan siinä tilanteessa poistaa ne mielestäni, ja keskittyä vain yhteen kuvitelmaan, jossa minun olisi mahdollisimman hyvä olla.
Olen esimerkiksi kuvitellut makaavani makuupussissa lumihangessa pakkasella, katsellen taivaalla välkkyviä pohjoisen revontulia.. Hitsi, tätä muuten en muistanut viime yönä! Ehkä siksi ei toiminut mielenhallinta tällä kertaa..

Mutta niin, näin vuoden loppua mentäessä ne kiireet tuppaavat ilmestymään aina jostain. Ehkä kun on vajaa kuukausi, joten töissä pitää rehkiä entistä kovemmin, sitten tietysti lahjat, ja aina jokin siivousvimma iskee joulun alla..
Reissusuunnitelmat, varusteet, pakkaaminen, eri juttujen varaaminen..


Jouluna lähdetään perinteisesti pohjoiseen Markun kotipuoleen. 
Ollaan suunniteltu jos tällä kertaa yövytään jossain matkalla, niin ei tule hurjasti ajoa, sekä koukattaisiin Rovaniemen kautta ja käytäisiin katsomassa Joulupukkia! 
Muutoin sitten vietettäisiin aikaa Taivalkoskella. Sen verran pohdittiin yhteistä talviretkeä, jos hiihdeltäisiin johonkin lähimaastoon ja yövyttäisiin yksi yö ulkona.
Vähän tuntumaa itselleni, sillä joulun jälkeen lähden sitten Lappiin Ounastuntureille muutaman päivän hiihtovaellukselle parin eränaisen seurassa.
Siellä hiljaisessa erämaaluonnossa olisi tarkoitus ottaa uusivuosi vastaan :)

Tätä varten pitää pakata huolellisesti vaelluskamppeet mukaan, ja koska tarkoitukseni on kulkea julkisilla, tuottaa se hieman päänvaivaa saada kaikki tarpeellinen kannettua. Mulla on kuitenkin myös sukset, sauvat ja monot kannettavana..
Niin, omaa syytänihän tämä tämmöinen hulina tietysti on, mutta minkäs teet kun tekkee mieli vähän reissailla. Mutta oon minä nyt harvinaisen paljon myös kotona viihtynyt 😄

Huomenna tosin lähden pienelle reissulle, sillä lähdetään viettämään yhden ystäväni kanssa pikkujouluja erämökkiin Nuuksioon. 
Lämmitetään saunaa, nautitaan glögiä ja torttuja, tehdään riisipuuroa ym kaikkea kivaa. Eikä haittaa yhtään sade ja pimeys, on tunnelmallista hyggeillä lämpimässä mökissä kamiinan äärellä.

Lauantaina mulla on myös päivän täytettä, nimittäin osallistun mindfulness ja asahi workshoppiin. Tarkoitukseni on mennä vähän kuulostelemaan voisiko näissä olla jotain sellaista, mitä voisin yhdistää tuleviin luontohetkiin (eräoppaana).
Asahi olisi lempeämpää kuin esimerkiksi jooga, joten sitä voisi olla helpompi ohjata luonnon keskellä. 
Sunnuntaina onkin ensimmäinen adventti, ja silloin mennään mun lapsuuden kotimaisemiin perinteiseen kirkkopuurojuhlaan.

Mutta nyt lähden touhuamaan vaelluskamppeiden pariin :)

Tässä pari kuvaa viikko sitten, kun hetken paistoi aurinko


sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Marraskuun terveiset metsästä!

Vietin aivan älyttömän mukavan yhden yön retken jälleen tuossa meidän lähimetsässä. Siellä samassa, missä hiihtelin yöksi laavulle viime talvena.
Koska nyt vihdoin pakastui ilma hieman, oli mitä mainioin hetki lähteä pienelle retkelle. Siitä huolimatta vaikka illat ovat niin mahdottoman pimeitä ja pitkiä.

Otin mukaan muutamia kirjoja, joita lueskelin illan mittaan. Ja aika kuluikin yllättävän nopeasti. Meinaan tietysti pelkäsin, että alkaa tehdä mieli mennä nukkumaan ihan liian aikaisin, jolloinka sitä heräilisi sitten keskellä yötä.. Ja se ei ole milloinkaan kivaa.
Mutta nyt nukahdin siinä kymmenen maissa ja heräilin viiden jäljiltä, eli melko normaali miten kotonakin menee.
Tosin olihan se vähän tylsä, kun aamullakin piti odotella päivän valkenemista pitkään, mutta oli kuitenkin ihan kiva kölliä raikkaassa pakkassäässä lämpimässä makuupussissa.


Lueskelin siinä talvivaellusvinkkejä, ja näin tälläisillä lyhyillä reissuilla tuleekin mietittyä eri asioita vähän siltä kantilta, miten sitten paukkupakkasilla olisi hyvä toimia.
Esimerkiksi en vieläkään ole rutinoitunut sulkemaan makuupussiani tiiviiksi, kun asettaudun sinne sisälle. Vaan kärsin "kylmyydestä". No näillä keleillähän tuo ei vielä haittaa, mutta totesin, että huonosti käy, jos uudenvuoden kaamosvaelluksellani Lapissa meinaan "pussi auki" nukkua.
Siispä heti kotiin tullessani, pyysin Markkua jälleen kerran näyttämään miten nämä kiristimet toimivat.
Tai tiedänhän minä miten ne toimii, mutta olen pitänyt asiaa mukamas liian hankalana tai kokenut, että ahdistun jos siinä on vain sellainen pieni aukko hengittää.. mutta näin se vaan menee.
Nyt ne ovat kiristetty valmiiksi ja olen iskostanut päähäni, että paniikkitilanteessa, avaan rauhallisesti vetoketjun, ja tadaa.., pääsen ulos pussista välittömästi 😄

Samalla testasin myös vihdoin minun uusinta pyramidi telttaa, jonka tuossa syksyllä hommasin. Edullinenhan se oli kuin mikä ja super kevyt. Sillä siinä ei muuta ole kuin kevyet kiilat, verkollinen sisä- että ulko-osa, ja kumpaakin voi tietysti käyttää erikseen, jolloin paketista tulee vieläkin kevyempi. Ja tarvittaessa myrskynarut.
Pystytys tapahtuu tosiaan kepillä tai vaikka vaellussauvalla. Sekä myös puuhun ripustaminen onnistuu.
Nyt mulla oli mukana Lapista asti tuomani maasta löydetty keppi, ja sillä teltta pysyi mainiosti pystyssä. Kätevämpi toki varmasti olisi säädettävä sauva.
Arvosteluista olin lukenut, että teltta olisi jokseenkin pieni, mutta siinähän oli ruhtinaallisesti tilaa, mielestäni hyvin jopa kahdelle. 

Testissä mulla oli myös aamupala, sillä en oikein välitä syödä näitä puuropusseja metsässä, mutta jotakin lämmintä syötävää näin talvisin kuitenkin pitäisi olla.
Siispä kokeilin voiko mysliä syödä maitojauheella kuumalla vedellä.. Ehkä jollekin itsestäänselvyys, mutta itseäni jotenkin kummaksutti ajatus syödä mysliä "kuumalla maidolla"... Haha.
Mutta testi osoittautui onnistuneeksi, eli ei se niin outoa ollutkaan. Vähän ehkä, mutta siihen varmasti tottuu ja jatkossa voin edelleenkin nauttia aamuisin mysliä aamupalalla, eikä tarvitse pestä puurokattiloita 😄

Kymmenen aikoihin lähdin kävelemään kotia kohti. Meiltähän tuonne ulkoilualueelle on noin kahdeksan kilsaa, eli ihan mukavan reippailun päässä.
Mutta koska halusin lähteä Sarka museoon kuuntelemaan luentoa entisaikojen keittiöistä, soitin Markulle tunnin kävelyn jälkeen, josko hän tulisi minut hakemaan, niin ehdin paremmin museolle.
Mutta oli aivan ihanaa talsia edes se tunti, sillä aurinkokin vähän paisteli.

Yhdessä sitten käväistiin siellä Sarkassa :)

Teltan sisäosa
Paistoin pullasiivuja ja söin hillon kera :p
Tunnelmakuvia..

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

KIvaa yhdessä viikonloppu


Meillä on ollut aavistuksen erilainen viikonloppu meneillään, sillä käytiin pitkästä aikaa ulkona syömässä ja keikalla. Oltiin kotonakin vasta puoli kahden aikoihin yöllä.
Tämä oli oikeastaan mun suunnittelema synttäriyllätys Markulle, vaikka itse syntymäpäivä onkin vasta joulukuussa.
Mutta koska joskus haaveiltiin Steve´n Seagullsin keikasta, ja tämä sattui esiintymään nyt Naantalin kylpylässä, ajattelin että tässähän on nyt hyvä tilaisuus lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Iltaan kuului myös ruokailu kylpylän Solei ravintolassa. Olin valinnut buffetin sijaan kolmen ruokalajin menun, jotta sai rauhassa olla pöydän äärellä, eikä koko aikaa jonottamassa ruokaa.
Ruoka olikin oikein maukasta, vaikkakin ehkä turhan pienet annokset, paitsi eikös ne aina vähän tahdo näissä menu kokonaisuuksissa ollakin..
Alkuun nautittiin omena inkivääriglögit ja talon leipää. Alkuruokana oli pinaattinen leipäjuusto, pääruokana itse valitsin ylikypsää lammasta ja Markku otti kalaa. Jälkkärinä oli joku suklaahässäkkä.
Jälkkäri

Saimme aikaa kulumaan ruokailussa ihan hyvän tovin, mutta ennen keikkaa ehdimme kuitenkin käydä aulabaarissa juomassa vielä yhdet juomat.
Oli ihan kiva kun oli kaikenkaikkiaan rauhallinen tunnelma. Myös keikka sujui rauhallisesti vaikka kyseessä olikin menevää musiikkia soittava orkesteri. Yleisöä paikalla oli mutta ei onneksi tungosta ja mekin pääsimme seuraamaan esitystä ihan lavan eteen. 
Tosi kiva ilta siis, ja Markku piti myös yllätyksestä.
Annoin hälle kuitenkin lisäksi lahjan, kun hellyin ostamaan "hömppää" eli kalastustarvike joulukalenterin 😄
Steve´n Seagulls

Seuraavana aamuna teimme yhdessä herkullisen aamupalan. Oli pekonia, sämpylöitä, maksamakkaraa, marjasmoothieta ja mehua. Ja tietty teetä ja kahveeta. Ei kuitenkaan mitään övereitä, mutta oli mukava nauttia pitkästä aikaa yhdessä myös kiireetöntä aamiaista. 
Illalla meillä oli suunnitelmissa tehdä pitsaa, ja niin teimmekin ja katsoimme leffaa.
Ulkosaunassa tuli käytyä myös. 
Tänään puuhastellaan myös kotosalla, Markku tekee töitä ja minä ajattelin kirjoittaa tekstejä. 
Ulkoilua myös varmasti jossain vaiheessa, vaikka edelleen ääretön harmaus jatkuu. Eipä ole paljoakaan aurinko ilahduttanut meitä hetkeen...


Eräkoulua oli itselläni näillä näkymin tällä viikolla vuoden viimeiset kerrat. Muutama kurssi siellä olisi vielä (ei pakollista), mutta luulen että jätän menemättä ja keskityn välillä rauhoittumiseen ja omien töiden tekemiseen. 
On se kuitenkin sen verran stressaavaa ollut yhdistää nämä kaksi.
Uusin myös kalatentin ja tällä kertaa sain kaikki oikein. Viimeksi oli ollut neljä väärin mutta nyt on erittäin tyytyväinen olo ja hyvät lähtökohdat seuraaviin lajitunnistus tentteihin, sillä näistä kaikista lasketaan kokonaisprosentit. Nyt mulla on esimerkiksi enemmän pelivaraa lintutentissä, koska se tulee olemaan varmasti haastava. (95 lintua plus 20 laulanta tunnistusta).


Parin päivän kurssi, jolla nyt olin, oli ryhmäytymistä ja esiintymistaitoa. Kurssi oli äärettömän hyvä! 
Kenties paras kurssi koko koulun, ja se on hämmästyttävää sillä oikeasti minähän inhoan kaikkea ryhmäjuttuja sekä esiintymistä 😄 
Mutta se oli niin mielenkiintoinen, hauska ja siinä oikeasti oppi paljon itsestään.
Ensimmäisenä päivänä leikimme paljon erilaisia leikkejä. Niiden tarkoitus oli sallia mokailut ihan huomaamatta. Ja se toimikin! 
Niin paljon sai nauraa itselleen ja muille koko ajan. Teimme myös yhden pienen esiintymisharjoituksen pareittain. 

Mutta seuraava päivä olikin jännittävämpi, sillä saimme tehtäväksi esiintyä yksinään muiden edessä 10 minuuttia ja kertoa jostain asiasta.
En alkuun hätkähtänyt tehtävää, sillä yhdellä joogaleirillä missä olin ollut, oli vastaava tehtävä ja se jälkeenpäin tuntuikin helpolta puhua vartin kun toiset vain kuuntelivat. 
Aihettakaan en stressannut, koska ajattelin höpöttää vain omasta elämästäni ja tulevaisuuden haaveista.

Mutta vähän kuin lennosta, päätinkin vaihtaa aihetta. 
Halusin haastaa itseäni enemmän kun kerrankin oli mahdollisuus, ja meitä oli ohjaamassa ammattilainen (teatteritaiteen ohjaaja).
Ensin mietin mistä oikein kertoisin, kun en tiedä mistään mitään kovin paljoa vaan enemmänkin kaikesta vähän.
Kunnes välähti, ja keksin kertoa työstäni tuholaistorjujana. Siitä aiheesta ei kukaan muu paikalla olija tiennyt, joten olin todellakin sen aiheen asiantuntija (vaikka muuten en todellakaan ole vaikka ehkä pitäisi..)

Kerroin pääasiassa jyrsijätorjunnasta, koska se lienee yleisin riesa kotioloissa.
Esiintymisen kuului, että ohjaaja keskeyttää vähän väliä ja kyselee tunnelmista ja antaa neuvoja mikä voisi auttaa.
Mua ei suuren suuresti jännittänyt esiintyä, vaikka toki tunsin että vapisen ja ääneni tärisee. Mutta olikin todellinen yllätys, kun ohjaaja sanoi, ettei yleisössä sitä edes huomaa!
Olin ihan että mitäääh. 
Tämä oli oikeasti todella positiivinen yllätys, sillä olen pitänyt aina itseäni niin huonona esiintyjänä. Vaikka en ole ikinä esiintynytkään. 
Mutta olen kyllä työstänyt pelkoja ja jännitystä jo vuosia itsessäni, joten se lienee auttanut. Nimittäin olen ollut aivan älyttömän arka, että koulussakin aina lintsasin jos piti esiintyä. Mutta enää en vain välitä vaikka posket punoittaa, sillä siihenkin tokaisen vain, että onpa mukava saada vähän väriä kalpeaan ihoon 😄

Eli kaikenkaikkiaan tämä sujui hyvin ja oli jopa mukavaa. Ja siitä huolimatta että en ollut valmistaunut tähän mitenkään, koska vain hetki ennen omaa vuoroani vaihdoin aihetta. Meillähän ei saanut olla lavalla mitään muistiinpanoja. 
Eniten jännitin nimittäin sitä, osaanko puhua sujuvasti ja loogisesti kun ei ole mitään runkoa mihin tukeutuisi.
Erittäin kiva kurssi ja niin hyvillä mielin jäin "joululomalle" koulusta. 


sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Lumi tuli - lumi suli

Saimme iloita kokonaisen yhden päivän ensilumesta. Torstai iltana se alkoi, ja lauantaina kun heräsi, oli se poissa.
Ja tänä aamuna kun heräsi, tuli kaatamalla vettä. Itseasiassa koko päivän on satanut reippaasti vettä. Piha ja hiekkatiet ovat upottavaa liejua. On tässä kestämistä 😄

Aikani kiukuteltua asiasta, päätin tehdä jotain. 
Hain sukset navetasta ja monot vintiltä, ja hurautin Paimion Paippiin, eli hiihtotunneliin.
Kyllä hymy levisi naamalle siellä sivakoitaessa reilun tunnin. Aivan mahtavaa!
Olen joskus ehkäpä kymmenen vuotta sitten käynyt tuolla kerran tai pari, mutta silloin se muistaakseni tuntui puuduttavalta kiertää 700 metrin tunnelia, mutta nyt ei olisi millään malttanut lopettaa.
Piti kuitenkin siitä sitten lähteä iskän luokse isänpäivä teelle, mutta Markku jo ehdotti jos mennäänkin yhdessä ensi viikonloppuna. Jee :)


Ihan hyväkin kerätä hiihtokuntoa talven tulevia vaellusreissuja silmällä pitäen. Pitäisi ehkä myös alkaa harrastamaan renkaanvetoa tuolla hiekkateillä. Siinä varmasti yks jos toinenkin maajussi hieroisi silmiään, että mikä outo tuolla menee. Mutta se olisi siis mainiota treeniä ahkion vetämiselle.
Nimittäin suunnittelen muutamaakin hiihtovaellusta tälle talveen. Jostain syystä nämä talvivaellukset kiehtovat jopa enemmän kuin kesä..

Jee, hiihtämässä :)

Eilen puuhastelin kodalla harjoitellen eräruokien valmistusta. Sain nimittäin muikkuja tuliaisina eräältä tutulta kalastajalta pohjoisesta. 
Pyöräyttelin muikut suolatussa ruisjauhoissa ja heitin voin kanssa pannulle. Muutama minuutti siinä ja valmis. Kylkeen tein myös paistettuja perunoita sekä sitruuna/tilli creme fraichea. 
Itse en juuri kalasta välitä, mutta Markku tykkäsi. Ja toki itsekin vähän maistelin. Ei pahaa mutta kun en kalaan ole tottunut, niin ei sitä jotenkaan osaa syödä 😄

Sisu ja iso muikkusaalis

Tarkoitus oli myös fiilistellä piilopirtissä enemmänkin, mutta koska siellä ei ole pidetty tulia varmaan vuoteen, saatiin tietysti savut päälle. Eikä se oikein laantunut ennen kuin saunaan pisti tulet. Joten yöpymään en sitten savuntuoksussa alkanut, mutta ensi viikonloppuna parempi onni.


Suunnistusnäytön kävin muuten uusimassa torstai iltana, ja tällä kertaa kaikki sujui hyvin ja pääsin maaliin kuivin jaloin. Rastit löytyi helposti eikä onneksi ollut jäänyt mitään ahdistuksia viime kerran toilailuista. 

Piilopirtti


maanantai 4. marraskuuta 2019

Inspiraatio marraskuun harmaudesta

Tein päätökseni vihdoin, ja päätin olla lähtemättä tänäkään vuonna perinteiselle marraskuun pakomatkalle aurinkorannoille. Eli en lähde Egyptiin. Ehkä vielä jonain päivänä, mutta ei tänä vuonna. Ei vain tuntunut hyvältä nyt lähteä.
Koitan siis muilla keinoin välttää kaamosoireet.
Ainakin nyt on tuntunut mielettömän hyvältä idealta aamuiset juoksulenkit heti herättyäni. Ja koulupäivinä vielä siihen päälle kylmäkylvyt järvessä. Ihan parasta!
Todella suuri vaikutus mielialaan, kun käy nostamassa sykettä heti aamusta. Siitä jää vaan niin hyvä energia, jopa niinä kertoina kun ei olisi huvittanut lähteä.

Nyt tuntuu olevan jopa niin paljon energiaa, että aloitan vihdoin peräkamarin, eli Markun työhuoneen/meidän tv-huoneen sisustusremontin.
Suunnitelmat ovat päässä, ja ne saavat elää homman edetessä. Mutta pääpiirteittäin on värimaailma ja materiaalit sovittuna. 
Nythän siellä on hyvin voimakas tehosteseinätapetti (edellisten jäljiltä). Tarkoitus on rauhoittaa huone valitsemalla luonnonläheisiä sävyjä.
Ja juuri tästä marraskuun harmaudesta ja ikimetsien vihreydestä sain inspiraationi.
Jonka myös hyväksytin siis Markulla 😄

Huoneessa on pönttöuuni, ja se olisi tarkoitus maalata valkoiseksi. Seiniin tulee puolipanelointi samantyylisesti ja -värisesti, mitä tässä "minun" zen-huoneessani on. Niillä saadaan kivasti yhtäläisyyttä huoneiden välille. Yläosat maalataan ja/tai osittain tapetoidaan. Pitää käydä katsomassa millaista valikoimaa on tarjolla, ja jos sieltä jokin kiva löytyy, niin yhden seinän voisi tapetoida. 
Yksi vaihtoehto on myös rakentaa "luontoikkuna" sopivasta tapetista ja esim kelokehyksistä.
Sohva saisi mennä jo vaihtoon, ja mielessä olisi eräs hailakan vihertävä sohva Ikeasta, joka joskus ihastutti meitä kumpaakin. Se toisi huoneeseen sitä "ikivihreää.." :)

Mutta tälläisiä ideanpoikasia, katsotaan miltä lopullinen tulos sitten tulee näyttämään.



lauantai 2. marraskuuta 2019

Hurjia sattumuksia pimenevässä illassa

Mulla on ollut erityisen raskas viikko, josta vasta nyt alan toipumaan. Kaikenlaisia sattumuksia ja pettymyksiä sen lisäksi, että koulua ja töitä oli tälle viikkoon runsahasti.
Tiistaina kaikki alkoi sillä, että mulla oli Tampereella työn puolesta koulutuspäivä, johon myös sisältyi tentti. Ja koska en ole enää erityisen kiinnostunut saatika motivoitunut työssäni, tunsin itseni tietysti aikalailla surkeaksi, kun en osannut vastata hyvin kaikkiin kysymyksiin.
Eipä siis tuolla tentillä juurikaan suurta merkitystä ole, mutta koska aina haluaisin olla huolellinen ja tehdä työni hyvin, vaikuttaa se tällöin kuitenkin raskaasti, kun ei kykenekään.

Päivän fiilikset olivat tosiaan jo tuon työjutun takia melko matalalla, ja sieltä oli tarkoitus suunnata koululle illan pimeän suunnistusnäyttöön. 
Koska mulla oli muutama tunti aikaa tässä välissä, päätin lähteä Ideaparkin sijaan Ritajärven luonnonsuojelualueelle ulkoilemaan.
En ollut siellä aiemmin ollutkaan, joten oli ihan kiva päästä näkemään tämä vuoden 2017 retkikohde.
Ja mukavalta paikalta se näyttikin! Harmitti kun ei ollut mukana pyyhettä ja uikkareita, sillä siellä oli mitä houkuttelevampi järvi laitureineen. 
Pakkaspäivä tuo oli, mutta reippailu lämmittää :)

Ritajärven luonnonsuojelualue

No, siinä sitten muutama kilometri ennen parkkia vastaan tuli pari retkeilijää, jotka olivat hieman eksyksissä, eikä heillä myöskään ollut mukana kunnon lamppua.
Heillä oli matkaa vielä omalle autolleen, ja heitä huolestutti juuri tuo pimeän tulo, koska heidän kulkunsa oli muutenkin hidasta.
Mulla oli mukana otsalamppuni, ja jäinkin heidän seuraksi kulkemaan.
Pimeä saapuikin yllättävän nopeasti, ja hetken päästä olimmekin lampun varassa.
Kuljimme todella hitaasti eikä asiaa helpottanut se, että polku tuolla oli aika hankala kulkea. Paljon kiviä ja juurakoita.

Itseäni hieman jännitti miten minun käy, että ehdinkö illan suunnistukseen sekä riittääkö otsalampussani virta, koska en ollut ladannut sitä täyteen.
Pääsimme kuitenkin metsästä lopulta pois autolleni, ja lähdin kuljettamaan heidät vielä toiselle parkkikselle. 
Ehdin kouluunkin ajoissa, mutta kyllähän tämä pieni jännitysnäytelmä pasmoja vähän jo sekoitti. 

Lähdin kuitenkin rasteille, vaikka lamppunikin näytti enää yhtä palkkia virtaa, eikä myöskään kompassi ollut terävimmästä päästä. Manasin siinä kyllä itsekseni, miksi en ikinä tajua varatua huolellisemmin tiettyihin tilanteisiin.
Esim juuri tämä lamppu olisi pitänyt ladata kotona täyteen sekä myös voisin ostaa uuden kompassin, koska nykyinen on ikivanha iskän käytetty, mikä näyttää aivan mihin sattuu ja olin myös ottanut sellaiset kengät jalkaani, joista aina nauhat tipahtavat pois vaikka mitä tekisi. 
Eli ajatuksia päässä riitti, vaikka piti yrittää keskittyä suunnistukseen. 

Tosin alku sujui yllättävänkin hyvin, mutta se johtui siitä, että rastit olivat kaikki ns helppoja. Lähellä oli siis tunnistettava maamerkki, kuten tie.
No tälle viimeiselle rastille kun lähdin, oli välimatka pitkä, eikä ollut hyviä merkkejä enää. Jännitti lähteä, sillä kompassikin tosiaan ei antanut varmaa suuntaa. 
No, ainahan minä silti lähden, ja hoen vain, että kyllä se sieltä löytyy.. Ja nämä kuuluisat viimeiset sanat olen sanonut yhden jos toisenkin kerran radalla, kunnes huomaan olevani eksyksissä..

Ja niinhän siinä kävi nytkin. Kohta tajusin, etten tiedä missä olen. Aikani siinä pyöriessä, yksi erätoveri tuli vastaan, joka hänkin oli hukassa. 
Lähdimme yhdessä etsimään pois pääsyä metsästä, ja lopulta päädyimmekin tielle. Harmi vain, että väärälle tielle, missä luulimme olevamme.
Hän lähti talsimaan tietä pitkin takaisin lähtöön, ja minä tyhmän rohkeana päätin vielä yrittää etsiä rastia.
Mutta koska olimme ihan jossain muualla missä piti, en tietenkään sitä rastia löytänyt ja taas olin hukassa 😄

Eipä siinä mitään, mutta nyt alkoi lamppu hyytyä ja seuraavaksi sitten putosinkin ojaan, jossa oli reisiini asti vettä! 
Myös kartta ja kompassi tipahtivat sinne, eikä niistä enää mitään hyötyä ollutkaan. 
Pakkasta oli muutama aste, ja siellä pilkko pimeässä koitin olla panikoimatta, sillä tottakai pelästyin valtavasti, jos olisi jotain pahempaa sattunut. 
Sieltä ojastakaan ei nimittäin ollut ihan helppoa kammeta ylös, koska se oli pehmeää suo-ojaa.
Puhelin onneksi säilyi kuivana, ja lopulta sain soitettua opettajalle. Hän soitti autosta torvea, joten sain sen avulla suunnan, mihin päin lähteä.
Lopulta kun saavuin tielle, tulivat minua kaksi erätoveria vastaan autolla.
Hirveän kylmissään en ollut, enemmänkin järkyttynyt jonkin verran tapahtuneesta.
Oppia tämä kaikki on. Nyt toivottavasti osaan varautua huolellisemmin seuraaviin retkiin ja suunnistuksiin :)

Kotiin saavuin vasta puolilta öin, enkä tietenkään kovin hyvin nukutuksi saanut. Aamulla piti lähteä töihin aikaisin, jota ehdin taas ajella takaisin koululle iltapäivän kalalajien tunnistustenttiin. 
Nämä kyllä olin huolella päntännyt, mutta huonon yön ja edellisen päivän tapahtumien johdosta, en todellakaan ollut parhaimmillani. 
Ja tentin alkaessa tunsinkin, että en muista yhtäkään kalalajia enää edes nimeltä. 
Jouduinkin arvailemaan osan kaloista, joten en kyllä yhtään tiedä miten tentissä lopulta kävi.

Väkisinkin tälläiset tilanteet, tapahtumat ja pettymykset vaikuttavat olotilaan. Olin surullinen ja ahdistunut useamman päivän, ja vasta tänään on maailma alkanut näyttäytymään valoisalta jälleen. Marraskuun vesisateista huolimatta!!
Tein pari hierontaa aamupäivällä, ja vaikka alkuun ajattelin etten jaksa tai halua niitä edes tehdä, piristi se kuitenkin kummasti.
Selkeästi auttoi se, kun "joutui" poistumaan synkkyydestään, ja olemaan iloinen 
kyläilijöille :)

Nyt fiilis on positiivinen, eivätkä takaiskut enää kummittele. 
Reippain askelin kohti uusinta näyttöjä!
Pimenevä metsä
Aamu-uinnit koululla ovat taikaa!