Marraskuun terveiset metsästä!

Vietin aivan älyttömän mukavan yhden yön retken jälleen tuossa meidän lähimetsässä. Siellä samassa, missä hiihtelin yöksi laavulle viime talvena.
Koska nyt vihdoin pakastui ilma hieman, oli mitä mainioin hetki lähteä pienelle retkelle. Siitä huolimatta vaikka illat ovat niin mahdottoman pimeitä ja pitkiä.

Otin mukaan muutamia kirjoja, joita lueskelin illan mittaan. Ja aika kuluikin yllättävän nopeasti. Meinaan tietysti pelkäsin, että alkaa tehdä mieli mennä nukkumaan ihan liian aikaisin, jolloinka sitä heräilisi sitten keskellä yötä.. Ja se ei ole milloinkaan kivaa.
Mutta nyt nukahdin siinä kymmenen maissa ja heräilin viiden jäljiltä, eli melko normaali miten kotonakin menee.
Tosin olihan se vähän tylsä, kun aamullakin piti odotella päivän valkenemista pitkään, mutta oli kuitenkin ihan kiva kölliä raikkaassa pakkassäässä lämpimässä makuupussissa.

Lueskelin siinä talvivaellusvinkkejä, ja näin tälläisillä lyhyillä reissuilla tuleekin mietittyä eri asioita vähän siltä kantilta, miten sitten paukkupakkasilla olisi hyvä toimia.
Esimerkiksi en vieläkään ole rutinoitunut sulkemaan makuupussiani tiiviiksi, kun asettaudun sinne sisälle. Vaan kärsin "kylmyydestä". No näillä keleillähän tuo ei vielä haittaa, mutta totesin, että huonosti käy, jos uudenvuoden kaamosvaelluksellani Lapissa meinaan "pussi auki" nukkua.
Siispä heti kotiin tullessani, pyysin Markkua jälleen kerran näyttämään miten nämä kiristimet toimivat.
Tai tiedänhän minä miten ne toimii, mutta olen pitänyt asiaa mukamas liian hankalana tai kokenut, että ahdistun jos siinä on vain sellainen pieni aukko hengittää.. mutta näin se vaan menee.
Nyt ne ovat kiristetty valmiiksi ja olen iskostanut päähäni, että paniikkitilanteessa, avaan rauhallisesti vetoketjun, ja tadaa.., pääsen ulos pussista välittömästi 😄

Samalla testasin myös vihdoin minun uusinta pyramidi telttaa, jonka tuossa syksyllä hommasin. Edullinenhan se oli kuin mikä ja super kevyt. Sillä siinä ei muuta ole kuin kevyet kiilat, verkollinen sisä- että ulko-osa, ja kumpaakin voi tietysti käyttää erikseen, jolloin paketista tulee vieläkin kevyempi. Ja tarvittaessa myrskynarut.
Pystytys tapahtuu tosiaan kepillä tai vaikka vaellussauvalla. Sekä myös puuhun ripustaminen onnistuu.
Nyt mulla oli mukana Lapista asti tuomani maasta löydetty keppi, ja sillä teltta pysyi mainiosti pystyssä. Kätevämpi toki varmasti olisi säädettävä sauva.
Arvosteluista olin lukenut, että teltta olisi jokseenkin pieni, mutta siinähän oli ruhtinaallisesti tilaa, mielestäni hyvin jopa kahdelle. 

Testissä mulla oli myös aamupala, sillä en oikein välitä syödä näitä puuropusseja metsässä, mutta jotakin lämmintä syötävää näin talvisin kuitenkin pitäisi olla.
Siispä kokeilin voiko mysliä syödä maitojauheella kuumalla vedellä.. Ehkä jollekin itsestäänselvyys, mutta itseäni jotenkin kummaksutti ajatus syödä mysliä "kuumalla maidolla"... Haha.
Mutta testi osoittautui onnistuneeksi, eli ei se niin outoa ollutkaan. Vähän ehkä, mutta siihen varmasti tottuu ja jatkossa voin edelleenkin nauttia aamuisin mysliä aamupalalla, eikä tarvitse pestä puurokattiloita 😄

Kymmenen aikoihin lähdin kävelemään kotia kohti. Meiltähän tuonne ulkoilualueelle on noin kahdeksan kilsaa, eli ihan mukavan reippailun päässä.
Mutta koska halusin lähteä Sarka museoon kuuntelemaan luentoa entisaikojen keittiöistä, soitin Markulle tunnin kävelyn jälkeen, josko hän tulisi minut hakemaan, niin ehdin paremmin museolle.
Mutta oli aivan ihanaa talsia edes se tunti, sillä aurinkokin vähän paisteli.

Yhdessä sitten käväistiin siellä Sarkassa :)

Teltan sisäosa

Paistoin pullasiivuja ja söin hillon kera :p

Tunnelmakuvia..