lauantai 30. marraskuuta 2019

Mindfulness & Asahi workshop

Tuumailin tuossa aiemmin syksyllä, mikä voisi olla se juttu, jota lähtisin viemään omille luontopalveluille joskus sitten tulevaisuudessa, kun valmistun eräoppaaksi. Meillähän on tosiaan näytöt, ja yksi niistä pitää olla ryhmän ohjaamista jollakin tapaa luonnossa. 
Minä tietysti aion suunnitella mahdollisimman liki jotain sellaista, mitä voisin oikeastikin tehdä, jotain mikä vastaisi omia arvojani, jotain mikä sopisi minuun itseeni ja luontoon hiljentymiselle.

Alkuun pohdin joogaa, koska se on ollut läsnä elämässäni pitkän aikaa, mutta koska jooga ei ole se helpoin laji ehkä viedä luontoon, sillä liikkeitä tehdään pitkälti myös makuulta.
Vastaan tuli myös Metsämieli konsepti, ja hyvin mahdollista että jonain päivänä kouluttaudunkin myös siihen ohjaaksi.
Sitten tutustuin Asahiin, ja se alkoi toden teolla kiinnostaa. Ja tänään olin päivän mittaisella workshopilla, jossa perehdyttiin niin mindfulnesiin että tähän Asahiin.


Ja luulen, että olen löytänyt lajini! Nämä molemmat tuntuivat hyvin luontevilta itselleni ja ne toimivat äärettömän hyvin mm. rentoutumiseen. 
Asahin liikkeet ovat helposti siirrettävissä luontoon, sillä liikkeet ovat lempeitä, yksinkertaisia ja ne sopivat kaikille sekä lisäksi kaikki liikkeet tehdään (käsittääkseni) seisoma-asennossa.
Myös Asahin tehokkuus tuli heti todistettua, nimittäin päivän alkaessa minun alaselän nikamansiirtymä vaivasi aika ikävästi, mutta parin Asahisarjan jälkeen, oli kipu poissa! Ihan mieletöntä.

Mindfulness olikin jo tuttua, sillä sen avulla olen pyrkinyt jo muutaman vuoden ajan olemaan enemmän läsnä ja tietoinen tästä hetkestä. 
Kurssilla teimme keho-, istuma- ja kävelyharjoitteet käyttäen mindfulness tekniikkaa.
Itse rentouduin harjoitteista hyvinkin, jonka vaikutukset ovat näin loppupäivänä edelleenkin havaittavissa.
Eli kyllä se oikeasti auttaa, vaikka tiedän kokemuksesta kuinka vaikeaa sen aloittaminen saattaa olla.
Mindfulnessissä onkin kyse oppia olemaan, ei suorittamaan "jotain" ja hyväksymään sen hetkinen olotila, oli se sitten mikä tahansa.


Tämän päivän olotilat olivat jo ennen kurssia aivan maagiset, sillä meidänkin nurkille vihdoin alkoi satamaan kaatosateiden jälkeen lunta!
Tänä aamuna maa oli valkoinen ja pakkasta oli yli kymmenen astetta. Niin ihanaa!
Heräsin aikaisin vielä kun oli pimeää, enkä malttanut olla menemättä tähtitaivaan alle kävelemään. 
Kiersin metsätien kautta pellonreunoille ja tähystelin otsalampun valossa jälkiä maassa. On nimittäin niin mielenkiintoista tutkia, mitä eläimiä täällä kulkeekaan.
(Oikeasti yritän etsiä susien tai ilveksen jälkiä, mutta niitä näkyy harvemmin.)

Lenkin jälkeen tein puolen tunnin joogan, söin aamupalaa ja lähdin uudestaan ulos, jotta ehtisin vähän nauttimaan myös aamun sarastuksesta, ennen kuin lähdin yhdeksältä ajelemaan workshoppiin. 
Olin kaikesta lumesta, valosta ja pakkasesta niin onnellinen, että hypin tasajalkaa tuolla pelloilla 😄

Eilen illalla käytiin yhdessä Markun kanssa kylmäuinnilla järvellä, ja huomasimme hyvin  sielläkin tämän lumentulon vaikutuksen, sillä pulahdukset tuntuivat todella paljon kivemmalta kuin pimeässä vesisateessa. Eikä olisi millään malttanut lopettaa. 
Ihana lumi 💙

Talvinen koti
Sisu tykkää ihastella talvea enemmän ikkunasta käsin kuin ulkoa :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti