Alkuviikon vietin eräopintojen parissa, aiheena talviretkeilyn teoria. Jotain uutta ajateltavaa sieltä vielä tarttui hyppysiin. En kuitenkaan innostunut, että olisin ilmottautunut sinne UKK:n hiihtovaellukselle.
Mutta lyhyelle kahden yön hiihtoreissulle lähden erätoverien kanssa nyt tulevana viikonloppuna.
Tästä olen innoissani, sillä pääsen nyt testaamaan erilaista ahkiota sekä aisoja. Tämän jälkeen olenkin viisaampi, mitkä ovatkaan ne lopulliset omat mieltymykset ahkion vetoon. Ajatuksena nimittäin mulla on tuunata oma ahkio. Kaupan valmiit ahkiosetit ovat hirmu kalliita, ja itse tehtynä pääsee huomattavasti halvemmalla.
Vaikka en niin ihastunutkaan pulkkavaellukseen, saatanpa kuitenkin lähteä ainakin omille reissuille tulevaisuudessa.
Loppuviikosta vietin Helsingissä pari päivää työreissulla, ja sieltä kun vihdoin pääsin kotiin, olin niin uupunut, että kaipasin vain sulkeutumista omaan tilaan. Siispä vietin yöni piilopirtissä. Lämmitettiin vähäsen pirttiä mutta kyllä se aamuun mennessä oli viilennyt nollan tuntumaan. Se ei tosin haitannut yhtään, nukuin silti älyttömän hyvin. Vähän pohdiskelen, jos jossain vaiheessa kokeilisin "muuttaa" sinne joksikin aikaa.
Lauantaina lähdin sitten telttailemaan. Ikkunasta kun aamulla katsoi ulos, näkyi pelkkää vesisateen vihmontaa! Ennen vanhaan en todellakaan olisi lähtenyt nuillla keleillä retkeilemään varsinkaan teltan kanssa, mutta jos jotain eräkoulu on minusta koulinut, on se sitkeämmän retkeilijän ainakin.
Enää nimittäin ei kastumiset haittaa. Ja kun sinne metsään pääsi, ei siellä oikeen edes huomaa sitä sadetta. Metsässä on aina yhtä hyvä olla.
Olimme sopineet muutaman Outdoor siskon kanssa yhden yön retkestä Liesjärven Kansallispuistoon, Kaksvetisen kodalle. Kodalla oli muutama muukin sinnikäs retkeilijä, mutta eipä tuo haitannut.
Itse yövyin tosiaan omassa pienessä teltassani, ja ruuatkin valmistin ulkona nuotiopaikalla.
Tällä kertaa panostin ruokailuun oikein kunnolla, koska halusin saada varmuutta avotuli kokkailuun.
Erämenuun kuuluikin illalla pihvin paisto sekä grillikasvisnyytit ja jälkkäriksi tein kauraomenapaistosta. Siihen olin ottanut bonarina vielä vaniljakastikkeen mukaan.
Ruuan teko onnistui tosi hyvin, ja se tietysti maistuikin erinomaisesti. Nyt olen alkanut vihdoin nauttimaan myös ruuan valmistamisesta luonnossa/tulilla.
Aamulla valmistin nuotion lämmössä herkkuleipiä, eli ruisleipää ananaksella ja juustolla.
Siinä illan aikana kävimme porukalla pienellä iltakävelyllä, jonka jälkeen paistoin vielä ryynimakkaraa iltapalaksi. Aika äkkiä painuinkin siitä telttaan sitten unille. Yön nukuin yllättävän hyvin, sateenropinaa on vaan niin ihana kuunnella teltan suojissa.
Aamulla pötköttelin pitkälle yli kahdeksaan, ennen kuin nousin ylös. Vettä sateli edelleen. Koska iskä oli kutsunut meidät syömään päivällä, oli minun lähdettävä retkeltä hyvissä ajoin.
Aamiaisen jälkeen purinkin teltan, pakkasin rinkan ja lähdin taivaltamaan autolle.
Sateinen metsä oli kyllä lumoava näin helmikuussa.
Tänään meilläkin oli peräti kymmenen astetta aamulla pakkasta ja koko päivän on aurinko paistanut. Vallan ihanaa. Tosin ei tämä montaa päivää kestä, jo tulevana viikonlopun hiihtoretkelle näyttäisi mittari palautuvan jälleen plussalle.
 |
| Sateinen retkiviikonloppu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti