Pakkasyö laavulla

Jo vain, kyllä se talvi tuli rytinällä vihdoin tänne meillekin! Lunta tuiskutti kivasti, tiet menivät tukkoon ja pakkanen laski 26 asteeseen parhaimmillaan. Putket eivät ihan jäätyneet, vähän krakosivat mutta saatiin vettä tulemaan. Pikkulinnut käyvät sankoin joukoin syömässä astiat tyhjiksi, jotta selviävät kylmät yöt. Nyt tosin alkaa kovimmat pakkaset väistyä, ja näyttihän se jo vesisadetta ensi viikolle 😄 Eilen käytiin yhdessä hiihtämässä tuolla pelloilla auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Niin huippua! 

Itse intouduin haastamaan itseäni (ja testaamaan varusteita) ja yövyin laavulla sen yön, kun pakkanen oli kiivaimmillaan. Kävin päivällä hiihtämässä läheisellä suolla ja illaksi menin samaiselle laavulle, jossa olen ennenkin talviöitä viettänyt. Aamulla hiihtelin sieltä sitten kotio. 

Itse kylmyys ei tuntunut niin pahalta, kuin kuvitella voisi. Olin kuitenkin varustautunut huolella. Leirivaatteena mulla oli lämmin untuvatakki ja -hame, ja se hame osoittautui erittäin lämpimäksi. Makuupusseja oli kaksi päällekkäin ja alustana paksu solumuovi ja lampaantalja. Puut olivat vajasta lähes loppuneet, ja kirveskin oli sieltä hävinnyt. Sain kuitenkin puukolla naputeltua pientä puusylttyä, mutta säästin ne aamuksi, jolloin tarvitsin kokkailuun tulta.

Yöunet eivät todellakaan olleet maailman parhaat, mietin että ehkä sitä ei vaan enää pysty nukkumaan normaalisti nuin kylmässä. Tai ainakin se totuttelua vaatii, vaikka en siis kuitenkaan palellut. Aamuyöstä vaihdoin uudet varpaanlämmittimet, kun varpaita vähäsen alkoi kylmäämään. Kahdeksan maissa nousin ylös ja kapusin näkötorniin ihastelemaan hiljalleen heräilevää taivasta.

Tein tulella aamupalat ja kuvailin samalla videoon materiaalia. Myös puhelin kesti hyvin kuvaamisen, paitsi aina yhden oton jälkeen piti puhelin laittaa taskuun hetkeksi lämpenee, kun kamera jämähti. Mutta ei siis sammunut tms.

Kotiin oli kahdeksan kilsan matka rinkka selässä hiihtäen, mutta mikäs siinä kauniissa kelissä oli mennä. Kiva talviseikkailu jälleen :)

Tyyntä myrskyn edellä

Tänään on ollut puolipilvinen, leuto ja tyyni päivä. Luntakin olemme saaneet sen verran, että maa on jokseenkin valkoinen ja se on super piristävää. Lisää lunta lienemme saavan ensi yön ja huomisen aikana ruhtinaallisesti, tosin kovan tuulen kera eli todennäköisesti mekin jäämme säppiin tänne peltojen keskelle kun tiet kinostuvat ja aurat saattavat tulla vasta joskus illalla.. Mutta mitäpä pienistä, olen niin innoissani mahdollisesti tulevista hiihtokeleistä, että hyvä jos saan nukutuksi ensi yönä 😄 Myös kunnon pakkaskelejä lupailee loppuviikosta ja ainakin vielä ensi viikolle, joten ei tämä ilo pieneen hetkeen jää. Ihanaa! 

Sisu kävi nopeasti nuuhkimassa talvikeliä ilman nuttua

Lintulaudoilla on ollut hurjasti vierailijoita ja tänään tein uuden havainnon, nimittäin järripeippoja näkyi olevan muutamia. En osannut odottaa näitä, kun käsittääkseni järripeippo on suht harvinainen näin etelässä. Myös käpytikka kävi poikkeamassa. Jos jotain eräkoulusta jää käteen, niin on se ainakin tämä uusi innostus lintujen bongailuun. Pitää ehdottomasti kiikarit hommata ja muistaa kantaa niitä aina mukana, sillä nykyisin aina kun olen kävelyllä ja näen lintuja pelloilla, metsässä tai lentämässä yli, haluaisin heti selvittää mikä laji on kyseessä :)

Lintulaudan elämää

Viikonlopun vietin yksinään kotosalla, Markku oli mökillä tekemässä puusavottaa ja minä taas nautin perjantaina lähisaunan löylyistä ja avannosta. Lauantaina kävin Kurjenrahkalla ulkoilemassa. Eilen meillä kävi metsuri arvioimassa meidän pihamaan jättimäisten hopeapajujen kaatamista, mutta melko ongelmallisia puut ovat, kun osa niistä on suoraan kallellaan piharakennuksiin päin. Mutta hyvä ne olisi saada kaadettua. Kenties kaadamme itse ensin helpot kustannusten säästämiseksi ja loput jätetään sitten ammattilaisten käsiin. Mutta nyt taas pihalle nauttimaan auringon pilkkeestä!

Harakka kuusen latvassa

Munkkikaakaot Kurjenrahkalla

Hiihtovaellus Syötteen kansallispuistossa

Nyt on takana miun ensimmäinen omatoiminen hiihtoreissu. Matkaan lähtö tosin viivästyi Sisun kipeän tassun takia, joten itse vaellus jäi kolmen yön reissuksi kun päätin lopulta vielä viettää vikana päivänä "hemmotteluillan", joten suuntasin viimeiseksi yöksi mökkiin Taivalkoskelle, jossa nautin myös saunan lämmöstä ja hyisestä avannosta. Mutta se oli ihana päätös minilomalle.

Mua ressasi lähtö tosi paljon, kun siinä oli kaikenlaista. Mutta ajomatkat ja reissu sujui tosi hyvin, joten siitä innostuneena aion varmasti lähteä vielä uudestaankin. Ihastuin myös Syötteeseen muutenkin, kun vikana päivänä menin vielä laduille ihan perussuksilla hiihtämään. Tuntui niin kevyeltä ahkion vedon jälkeen 😄

11 tuntia mulla kesti ajomatka, kun köröttelin hissukseen vaikka taukoja en juuri pitänyt kuin pakolliset tankkaus ja wessakäynnit. Illalla Oulusta eteenpäin myös ajokeli oli huono, kun taivaalta satoi alijäähtynyttä vettä. Tämä teki myös sen, että lumi muuttui pinnalta jäiseksi ja se piti kovaa rapinaa kun suksilla eteni. Alunperin minun piti jättää auto luontokeskukselle, josta olisin hiihtänyt hiljalleen kohti Isoniemen varaustupaa, jonka olin varannut uudenvuoden yöksi. Mutta koska olin päivistä jäljestä, suuntasin autolla suoraan lähelle tupaa ja hiihtelin siellä lähistöllä sitten. 

Tulopäivän iltana kun kello oli kahdeksan ja pitkä automatka takana, tuntui järjettömältä hiihtää pimeään metsään telttaan nukkumaan, mutta yllättävän reippaasti ja hyvällä mielin siellä kuitenkin touhusin menemään. Sain jopa nukuttua yöt hyvin. Ainut minkä ehkä raskas ajo teki oli se, että ruoka ei maistunut oikein metsässä. Olin myös tyytyväinen, että aikatauluni olivat menneet pieleen, sillä se olisi ollut ehkä liian rankka reissu hiihtää luontokeskukselta tänne (ja takaisin), kun reittejä ei vielä oltu ajettu ja mulla oli iso ja painava vanha armeijan jäämistöpulkka vedettävänä. Kuvasin myös retkeltä filmejä, mikä vie aikaa erityisesti kun oot suksilla ja pulkalla. Eikä päivänvaloakaan ole kuin nimeksi.

Ekan yön siis olin lähellä auton parkkia ja toiseksi yöksi haaveilin hiihtäväni Peuronlammen laavulle, mutta kohtasin niin ison ojan enkä millään löytänyt ylitys mahdollisuutta (ahkiolle), joten luovutin haaveeni. Sen yön siis nukuin myös teltassa kuusten alla. Pakkasta taisi olla enimmillään kahdeksan astetta, joten ei kovin kylmää mutta kyllähän sitä aina varpaat ja sormet jäätyvät kun ulkona olet 24/7. Pilvistä sekä loppua kohden lumisateista olivat kelit tällä kertaa.

Huikea fiilis oli olla lumimetsässä jälleen itekseen. Pulkka kulki hyvin vaikka oli iso kuin mikä ja hiihtelin umpisessa puita kierrellen. Tosin se vyö oli niin iso, että valui jos mulla ei ollut paksua takkia välissä. Muita kulkijoita en nähnyt, mutta olinhan Syötteen takamaastoissa metsätien varrella. Uudenvuoden aattona hiihdin tietä pitkin tuvalle, mutta loppumatkan sai suunnistaa metsässä. Kuljin joidenkin vanhoja jälkiä pitkin, jotka olivat olleet tuvalla pari päivää sitten. Heidän reittinsä meni täysin pöpelikössä, ja oli kyllä työn ja tuskan takana vetää pulkkaa siellä perässä. Mutta lopulta selvisin perille. Myöhemmin kävin tutkimassa parempaa reittiä ja menihän sieltä ihan suht sujuva, joten paluu oli huomattavasti kevyempi. 

Toka telttayö

Ensimmäinen aamu

Isoniemen tupa oli ihastuttava pihapiireineen ja oli mukavaa olla siellä "piilossa" uudenvuoden hälinää. Ilta meni tupaa lämmittäessä sekä uudenvuoden herkkuja syöden eli niitä nakkeja ja röstiperunoita. Tosin melko runsaan lumisateen vuoksi, alkoi jännittämään pääsenkö ollenkaan seuraavana päivänä metsästä pois, nimittäin tietä aurataan harvemmin ja jo saapuminen pikku micralla sai sydämentykytyksiä aikaan. Ja niinhän siinä kävi uudenvuodenpäivänä, että jumiin jäin 😄 Oli mulla tietysti lumilapio mukana ja sen avulla pääsinkin taas ehkä metrin eteenpäin mutta tie oli melko aukea mihin jäin jumiin, joten lumi oli kinostunut. Mutta en ehtinyt olla kuin pari minuuttia epätoivoinen kun yllättäen traktori tuli auran kanssa paikalle! Ystävällinen kuski pelasti minut pulasta ja pääsin jatkamaan matkaa. Huh, en kuitenkaan hätäillyt, sillä olihan mulla kaikki selviytymistarpeet matkassa :)

Isoniemen varaustupa

Sieltä suuntasin takaisin sivistyksen pariin, vaihdoin tunturisukset pertsoihin ja läksin reppu selässä laduille. Latua oltiin tehty vain Ahmatuvalle ja takaisin, siispä hiihdin sinne syömään eväitä. Ja oli kyllä taivaallisen tuntuista ja niin kaunista kun lumi oli satanut myös puihin. Ja se sininen hetki ennen pimeää.. Niin kaunista 💙 Aloin tosissaan pohtimaan kuinka huomattavan paljon rennompaa on hiihtää vain laduilla, kevyt reppu selässä.. Seuraavaksi haluaisinkin vaan ottaa vaikka mökin ja hiihtää sieltä käsin ja vain nauttia talvesta. Ahkio, telttailu, vesien teko.. Onhan se raskasta hommaa. Mullehan tuli jo viime talven ahkioreissuilta ristiriitaiset fiilikset, kun jotenkaan en vaan ole ihastunut siihen pulkan vetämiseen. Ja silloin päätinkin, että mun pitää tehdä myös yksinään pulkkareissu, niin tiiän tuleeko se silti. Mutta ehkä en vaan pidä tälläisestä "hc" talviretkeilystä eikä siinä mitään pahaa ole. Lunta ja hiihtoa rakastan ylikaiken mutta sitten kun se muuttuu työteliääksi, siitä katoaa ilo. Annan silti vielä mahdollisuuden ja ihan hyvillä mielin odotan eräkoulun viikon talvivaellusta maaliskuussa. Vaikka odotukset eivät olekaan korkeat 😄 

Isoniemen tuvalta

Illalla tosiaan ajelin Taivalkoskelle ja menin yöpymään pienelle Susiraja Camp leirintäalueen mökille. Olin myös varannut saunavuoron illaksi ja ai kun teki nannaa olla löylyissä ja saunakin oli vielä niin sympaattisen retro. Myös avanto oli soma sydämen muotoinen :) Saunan jälkeen höpöttelin hetken paikan omistajan Tiian kanssa sekä aivan ihana yllätys oli kun Markun vanhemmat tulivat moikkaamaan minua tuonne. Tuntuikin niin oudolta olla Taivalkoskella ilman että näkisi heitä. 

Nukuin makoisat yöunet pikkumökissäni ja aamulla kävin aikaisin vielä hiihtämässä ennen kotiin lähtöä. Ajelin Kajaanin ja Kuopion kautta, sillä kaikesta ahkion positiivisesta toimivuudesta huolimatta, päädyin myymään sen pois, koska en minä sillä tosi retkille lähtisi ja saan tunturikerhon kautta vuokrattua huokeasti ahkion tarvittaessa. Kajaanista löysin sille ostajan ja sain saman hinnan vieläpä, millä itse sen syksyllä ostin. Enhän ollut käyttänytkään sitä kuin tämän yhden kerran. 

Kotona olin seitsemän jäljiltä ja kotiin oli jälleen ihana palata. Nyt on täällä meilläkin ollut mukavaa pakkaskeliä muutaman päivän ja lupasi se luntakin kunnolla, joten kukaties ensi viikolla päästään ihan kotoa käsin pitkästä aikaa suksille :)

Syötteen laduilta

Uudenvuoden aatto

Susiraja Camp

1.1.2021