Lähdin viime viikon lopulla yhden yön retkelle Kurjenrahkalle. Ajatuksenani oli herätä aikaisin aamulla ja kuunnella jahka pöllöt innostuisivat huhuilemaan. Ja kyllähän sainkin aamulla herätä jännittäviin huhuiluihin, mutta sain myös kokea jotain aivan ainutlaatuista illalla auringon laskiessa.
Jätin auton Kurjenpesän parkkikselle ja sieltä lähdin kulkemaan kohti Lakjärveä, jossa en ennen ole kuin käynyt kerran piipahtamassa. Matkaa sinne tulisi olemaan noin 7-8 kilsaa. Polut olivat paikoitellen vielä melko jäässä, joten varovaisesti sai askeltaa. Ilma oli kuitenkin todella kaunis, tyyni ja aurinkoinen ilta tuloillaan.
Olo oli innostunut, sillä viime yöretkestä sulan maan aikaan oli jo vierähtänyt pitkä aika ja olin kaivannut tätä. Kovin montaa muuta retkeilijää ei sattunut samoille poluille. Pidin puolessa välissä matkaa pienen tauon istuskellen puun juurella kevätauringon jo lämmittäessä. Lakjärvelle kun kuuden maissa saavuin, mulle tuli heti sellainen tunne, että tänään siellä tulee tapahtumaan jotain. Jotenkin koin luonnon niin vahvana ympärilläni, hyvin hiljaisena ja kaukaisena kaikesta muusta "hälinästä". Ehkä siellä ei ole ollut hetkeen ihmisiä tuumin, joten siksi tuntui että luonto on tänään hyvin läsnä.
 |
Kun kävelin erämaisen lammen rantaan, näin jo heti, että jokin iso lintu hypisteli pienessä sulavesi kohdassa. Päättelin sen olevan kotka ison kokonsa puolesta, ja varsinkin kun se lehahti lentoon suoraan kohti ilta-aurinkoon, näin sen valtavat siivet. Ihastelin pientä lampea keskellä metsäistä suomaisemaa, niin kaunista. Teltalle löysin paikan läheltä rantaa ja ehdin pystyttää sen ennen kuin aurinko laski. Tämän jälkeen aloin tekemään iltaruokaa trangialla. Kurjet mekastivat suolla äänestä päätellen.
Syömisen jälkeen laitoin pedin valmiiksi telttaan ja hetken huilailin. Vielä mulla oli lettutaikina valmiiksi tehtynä pulloon, ja aloinkin vielä siinä iltahämärässä lättyjen paistoon. Siinä kun trangian viimeiset liekit lepattivat, aloin kuulemaan jälleen ääniä lammen takaa. Eikä mennyt kauaa, kun tajusin että siellä on susilauma! Ensin kuului aina yhden suden pitkä kuuluva ulvonta, johon yhtyivät sitten monet muut sudet. Mulle tuli mielikuva hämärtyvästä suosta, jossa vampyyrit ovat heränneet uniltaan ja ovat lähdössä liikkelle.., haha. Mutta se susien naurumainen "kakatus" oli niin erikoista. En tiedä olisinko itkenyt vai nauranut itsekin, kun pohdin olevani yksin metsässä, jossa sudet ovat juuri lähdössä saalistamaan. Tottakai se pelotti, mutta järkeilin kyllä etteivät ne minua teltasta syö :)
Ja yllätyin ihan itsekin, että nukuin oikein hyvin enkä edes nähnyt susista sinä yönä unta, vaikka yleensä aina näen kun olen yksin yötä metsässä.
Aamulla heräsin viideltä ja kuulin heti, että viirupöllö huhuilee lähellä. Jossain vaiheessa hipsin teltasta ulos rantaan ja siinähän se pöllö lensi lammen yli! Olin ihan pakahduksissa. Uskomaton luontoretki mulla ollut. Myöhemmin kuulin vielä helmipöllön puputusta.
Siinä aamutoimien ja teltan purkamisen jälkeen lähdin kyllä niin hymyssä suin takaisin kohti autoa. Voi että kuinka olin onnellinen!
 |
| Kurjenrahkan kansallispuisto |
 |
| Lakjärven vastarantaa, jossa sudet ulvoivat |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti