Vietimme muutaman päivän reissussa pohjoisessa jälleen. Kun lähdimme keskiviikkona ajelemaan, oli kotona hyvinkin keväistä keliä. Aurinko paistoi ja lämpötila oli reilusti plussalla. Myös pohjoisessa kevät on tullut aikaisin ja lumet ovat alkaneet jo sulamaan ja vesisateita saimme mekin kokea. Kotiin kun palasimme maanantaina, olikin kevät ottanut takapakkia ja maa oli jälleen hitusen valkea. Mutta reissu meni mukavasti ja minä sain taas hiihtää sydämeni kyllyydestä.
Menomatkalla olimme yön Jyväskylässä hostellissa, sillä pääsimme sen verran myöhään töiltämme lähtemään. Mutta tämä oli ihan mukavaa vaihtelua, kun yleensä ajamme yhtä soittoa. Olikin outoa nukkua keskellä kaupunkia ja kuunnella liikenteen melua huoneeseen. Muistui ajat kun itse asui vielä kaupungissa.
Aamu oli jälleen aurinkoinen kun jatkoimme matkaa. Meillä oli omat eväät mukana, kun rajoitukset ja ravintolasulut olivat päällä. Siinä ajellessa mulle juolahti mieleen käydä Hailuodossa Oulussa, kun kerran ajoissa oltiin liikkeellä ja päivä oli kaunis. Harmiksi lautta oli juuri lähtenyt satamasta ja seuraava lähtisi vasta puolentoista tunnin päästä, joten päätimme että emme jää odottamaan. Nautimme kuitenkin merimaisemista siinä satamassa tovin.
 |
| Perillä |
Taivalkoskelle saavuimme Markun perheen kotio illansuussa. Oli mukavaa taas pitkästä aikaa olla siellä. Käytiin katsomassa auringonlaskua järvellä ja minä kävin hiihtämässäkin. Keli oli plussan puolella, mutta hanki jaksoi kantaa suurimmalta osin. Minä sain myös todellisen superyllätyksen, kun Markun äiti oli maalannut mulle lahjaksi taulun. Eikä mitä tahansa taulua, vaan maalauksessa minä tepastelen pitkospuilla "kohti hiljaisuutta" (nimesin taulun siksi). Tunnistin heti itseni teoksesta, sillä mallina siinä oltiin käytetty valokuvaa, jonka olin ottanut eräänä kesäaamuna, kun olin menossa Pyhä-Nattasille. Aivan ihana lahja <3. Kiitos vielä sinne pohjoiseen!
 |
Tässä vielä tiirailen kohti Hailuotoa
|
 |
Mutta illalla olin jo suksilla :)
|
 |
| Ja tässä tämä upea taideteos, joka pääsee kunniapaikalle :) |
Perjantaina lähdin tietysti hiihtämään heti herättyäni ja sain nauttia talven tunnusta, kun pakkanen huiteli lähellä kymmentä peräti. Nyt hanki kantoi erinomaisesti järven jäällä. Hiihdon jälkeen läksimme porukalla pilkkimään ja otimme pientä kisaa myöskin. Mun kärsivällisyys ei pitkälle pilkillä pötki, joten aika pian luovutinkin ja keskityin nauttimaan auringon paisteesta. Pari tuntia meillä siellä vierähti, ja kisan jälkeen fisuja oli enemmän ja vähemmän jokaisella, paitsi miulla :)
Koska päivä oli niin upea, päätimme lähteä Markun kanssa vielä Kuusamoon Rukan laduille hiihtämään. Menimme tutun Vuosselin lenkin, jonka varrella sijaitsee Lammintuvan latukahvila huskeineen ja poroineen. Nautimme siellä lätyt ja munkit. Pääsiäisestä huolimatta, ei laduilla ruuhkaa näkynyt. Sen saman sain huomata myös seuraavana päivänä Syötteellä.
 |
| Rukalta |
Tosiaan, lauantaina läksimme Syötteelle. Markku tosin oli sen verran uuvahtanut jo hiihdoista, että hän meni pilkkimään siksi aikaa kun minä muutaman tunnin ajan reippailin Syötteen hyvillä laduilla. Olin kyllä onneni kukkuloilla, sillä fiilis oli maaginen. Hiihdin tuvalta tuvalle, söin eväitä, nautin hiljaisuudesta ja rauhallisista laduista sekä kevätauringosta. Varmaan sellainen 23-24 kilsaa ehdin hiihtämään. Syötteeltä suuntasimme takaisin Taivalkoskelle ja Susiraja Campiin, jossa olin ollut tammikuun reissullani. Saimme käydä lämmittämässä omatoimisesti saunan ja käydä avannossa.
Teki kyllä hyvää päivän hiihtojen jälkeen.
 |
| Syötteellä |
 |
| Toraslammen autiotupa |
 |
Huippuhyvät ladut, eikä ketään missään :)
|
Sunnuntai oli sitten lähes kokonaan sisällä olo päivä, sillä kelit muuttuivat ja vettä tihutti. Sen verran tuli reippailtua, että käytiin verkoilla ja olihan siellä yksi iso hauki. Mutta hyvää teki huiliakin näiden aktiivipäivien jälkeen. Maanantaina olikin sitten kotiinlähdön aika, ja jo ennen seitsemää läksimme ajamaan. Kotona olimme jo hyvissä ajoin viiden maissa. Ihana pieni lumiloma oli jälleen takana :)
