sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Lakjärven retki

Koska heräsin jo muutama tunti sitten, ulkona on pimeää ja sataa vettä kaatamalla, ehdinpä hyvin rustailemaan toisenkin postauksen :) Koitan vähäisistä yöunista huolimatta, tänään saada tehtyä parin viikon päässä olevan näyttöpäivääni varten vielä viime hetken suunnitelmat ja valmistautumiset paperille ylös.

Mutta nyt aiheeseen.. Läksin siis pikku syysretkelle Kurjenrahkan kansallispuistoon. Tänä syksynä ei tule lähdettyä Lapin ruskaa ihastelemaan muutamista syistä johtuen, joten koetan käydä lähiretkillä aina kun mieli tekee. Jätin auton tuttuun tapaan Kurjenpesälle ja sieltä tallustelin noin seitsemän kilometrin matkan Lakjärvelle. Ihastuin paikkaan siellä viime kevään (susi) retkellä ollessani, sillä Lakjärvellä huokuu tietynlainen erämaatyyppinen fiilis. Ja kun vieläpä arkena menee, saa hyvin todennäköisesti olla ihan rauhassa. 
Otin "kesätelttani" matkaan, josta voipi ihailla puiden latvoja ja tähtitaivasta.


Ilta oli kaunis kävellä, aurinko paistoi, ehkä jopa turhankin lämpimästi sillä mittari oli kahdenkymmenen hujakoilla. Saavuin kuuden jäljiltä perille, pystytin teltan ja nautiskelin hiljaisuudesta. Olin varannut iltaruuaksi pyttipannua ja jälkkäriksi suklaapatukan. Tällä kertaa en tehnyt mitään ihmeellisiä luontohavaintoja, jokunen kurki piti suolla ääntä ja käpytikka nakutteli puussa. Yhdeksän aikoihin valmistauduin nukkumaan, sillä siinä kohtaan väsyttikin jo mukavasti. Yllätyksenä aloin kuitenkin kuulemaan ihmisten ääniä läheiseltä laavulta, ja olin ihan ihmeissäni kuka sinne pimeän aikaan vasta saapuu. Minun oli pakko kömpiä teltasta ulos ja lähteä otsalampun turvin tarkastamaan tilanne. En muuten olisi saanut millään nukuttua.. No, sieltä onneksi löytyi vain kaksi naisretkeilijää, jotka olivat hieman eksyneet matkalla ja siksi saapuivat näin myöhään. Toivottelin heille hyvät yöt ja läksin itse rauhallisin mielin takaisin telttaan nukkumaan.

Nukuin yön suht hyvin, oli aika lämmin. Puoli kuuden maissa heräilin ja ihastelin aamuhämyistä Lakjärveä (joka oikeasti on pienehkö suolampi). Hetken päästä tein aamupalaa ja hiljalleen aloin pakkaamaan. Kello taisi olla kahdeksan, kun lähdin kävelemään takaisin kohti autoa. 
Retki oli onnistunut ja syksyn värejäkin alkaa jo täälläkin olemaan. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti