sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Lakjärven retki

Koska heräsin jo muutama tunti sitten, ulkona on pimeää ja sataa vettä kaatamalla, ehdinpä hyvin rustailemaan toisenkin postauksen :) Koitan vähäisistä yöunista huolimatta, tänään saada tehtyä parin viikon päässä olevan näyttöpäivääni varten vielä viime hetken suunnitelmat ja valmistautumiset paperille ylös.

Mutta nyt aiheeseen.. Läksin siis pikku syysretkelle Kurjenrahkan kansallispuistoon. Tänä syksynä ei tule lähdettyä Lapin ruskaa ihastelemaan muutamista syistä johtuen, joten koetan käydä lähiretkillä aina kun mieli tekee. Jätin auton tuttuun tapaan Kurjenpesälle ja sieltä tallustelin noin seitsemän kilometrin matkan Lakjärvelle. Ihastuin paikkaan siellä viime kevään (susi) retkellä ollessani, sillä Lakjärvellä huokuu tietynlainen erämaatyyppinen fiilis. Ja kun vieläpä arkena menee, saa hyvin todennäköisesti olla ihan rauhassa. 
Otin "kesätelttani" matkaan, josta voipi ihailla puiden latvoja ja tähtitaivasta.


Ilta oli kaunis kävellä, aurinko paistoi, ehkä jopa turhankin lämpimästi sillä mittari oli kahdenkymmenen hujakoilla. Saavuin kuuden jäljiltä perille, pystytin teltan ja nautiskelin hiljaisuudesta. Olin varannut iltaruuaksi pyttipannua ja jälkkäriksi suklaapatukan. Tällä kertaa en tehnyt mitään ihmeellisiä luontohavaintoja, jokunen kurki piti suolla ääntä ja käpytikka nakutteli puussa. Yhdeksän aikoihin valmistauduin nukkumaan, sillä siinä kohtaan väsyttikin jo mukavasti. Yllätyksenä aloin kuitenkin kuulemaan ihmisten ääniä läheiseltä laavulta, ja olin ihan ihmeissäni kuka sinne pimeän aikaan vasta saapuu. Minun oli pakko kömpiä teltasta ulos ja lähteä otsalampun turvin tarkastamaan tilanne. En muuten olisi saanut millään nukuttua.. No, sieltä onneksi löytyi vain kaksi naisretkeilijää, jotka olivat hieman eksyneet matkalla ja siksi saapuivat näin myöhään. Toivottelin heille hyvät yöt ja läksin itse rauhallisin mielin takaisin telttaan nukkumaan.

Nukuin yön suht hyvin, oli aika lämmin. Puoli kuuden maissa heräilin ja ihastelin aamuhämyistä Lakjärveä (joka oikeasti on pienehkö suolampi). Hetken päästä tein aamupalaa ja hiljalleen aloin pakkaamaan. Kello taisi olla kahdeksan, kun lähdin kävelemään takaisin kohti autoa. 
Retki oli onnistunut ja syksyn värejäkin alkaa jo täälläkin olemaan. 






Häähumua Helsingissä

Olimme viime viikonloppuna Helsingissä yhden yön juhlistamassa ystävien hääjuhlaa. Itse vihkiminen tapahtui jo maaliskuussa muutaman vieraan voimin, koska korona, mutta nyt hääpari halusi järjestää ystävilleen rennon illanvieton hotelli Clarionissa. Me otimme naapurihotellista huoneen, kun ei viitsinyt yötä vasten kotiinkaan lähteä ajamaan. 

Saavuimme lauantai iltapäivästä Helsinkiin, huilasimme hetken huoneessa ja aloimme laittautua. Matkalla Clarioniin, haimme pienet välipalapitsat lähikaupasta, jotka söimme puiston penkillä juhlavaatteissamme. Juhlassa oli tarjolla pieniä cocktailpaloja sekä tilasipa hääpari muutaman pitsan iltapalaksi vielä. Ilta oli oikein mukava, rentoa seurustelua, pientä häävisailua sekä kuvasarja hääparin juhlapäivästä. Me läksimme kymmenen tienoilla omaan hotelliin, seuraavana päivänä oli kuitenkin kiva olla ihan skarppina.

Heräilin tottuun tapaan jo kuuden maissa. Ihastelin auringonnousua hotellin parvekkeelta sekä läksin pienelle aamukävelylle. Kuvittelin, että Helsinki olisi hiljainen sunnuntai aamuna ennen kello seitsemää, mutta yllättävän paljon liikettä ja ääniä oli kuitenkin. Aamukävely kaupungissa, muistutti kiitollisuudesta saadessani asua hiljaisella maaseudulla. 

Jahka Markku heräili, kävimme nauttimassa runsaan aamupalan (jostain syystä hotellin aamupalalla ei ollut karjalanpiirakoita! 😀) sekä yhdessä vielä käppäilemässä kaduilla ennen kotiin lähtöä. Kotona sitten odottikin sama hulivilinä mitä lähtiessä oli. Iskä oli ollut meillä koiranvahteina ja ihan kivasti oli mennyt pennun kanssakin :)

Clarion
Pitsaslicet puistossa
Me <3

Helsingin aamu

lauantai 21. elokuuta 2021

Sadonkorjuuta ja luomupossutilalla

Keväällä laajensin kasvimaata savimaahan ja jännityksellä jäin odottamaan, millainen sato sieltä kehkeytyykään. Ja täytyy sanoa, että odotukset ainakin ylittyivät. Jokseenkin kitukasvuisen alkulähdön jälkeen, (miten aina tuntuukin, että alku on kitukasvuista..,ehkä olen liian kärsimätön!) sato on ollut kuivasta kesästä huolimatta oikein hyvä! Ilmeisesti savimaan eduksi on, että se kestää kuivaa enemmän kuin muunlaiset maaperät. Ainoastaan palsternakka ei onnistunut lainkaan, mutta epäilen, että syy on kylväjässä itsessään. En ole ennen meinaan kyseistä lajia kylvänyt, ja varmaan se meni liian upoksiin. Samoin porkkana harventui kolmesta rivistä yhteen, mutta nämä mitkä sieltä kasvoivat, ovat oikein hyvänkokoista ja makuista. 



Hernettä kasvoi kahta lajia, molemmat onnistuivat. Salaattia oli myös kahta eri, josta toinen jäi vaisuksi verraten tähän toiseen, mikä intoutui kasvamaan valtavaksi puskaksi. Punajuuret ovat isoja ja herkullisia, pinaattia tuli jälleen ihan mukavasti sekä tilli ja persilja onnistui. Tillistä en oikein kyllä edes välitä, mutta se tuoksu on huumaava. Tulee aina lapsuuskesät mieleen siitä. Sipuli jäi pieneksi, mutta ihan käyttökelpoisia kuitenkin ovat. Kesäkurpitsa taisi viihtyä parhaiten savimaassa, sillä se kasvoi järjettömän isoksi. Avomaankurkkua on tullut ihan kivasti. Jopa minun onnettomat lehtikaalit selviytyivät. Niistä on tullut oikein vankat ja isot puskat, tosin kaalikoin toukat iskivät kiinni tuossa aiemmin, mutta nekin ovat jo häipyneet muille maille, joten satoa kyllä riittää vielä.
Tomaatit lienevät hämmentyneen kuuman kesän jälkeen sateiseen syksyyn, sillä eivät tahdo millään punertua. On sieltä jokunen makupala kuitenkin jo saatu.
Hassua kyllä, peruna taisi olla ainut mikä kärsi eniten kuivuudesta. Sen varret nuupahtivat jo ajat sitten, tosin on siellä mukulaa silti ollut. 

Tänään jo siistin kasvimaata sen mitä pystyin, niin on sitten ensi keväänä jälleen mukava aloittaa kylvöpuuhat. Savimaalle levitän hiekkaa sekä kompostia ja lehtijätettä vielä maanparannukseen loppusyksystä. Omenasato on nyt parhaimmillaan ja omppua kyllä riittää. Aloin pohtimaan mehustamoa, jos keräisi sinne omenaa ja saisi hyödynnettyä niitä myös siten. Ei tuollaisia määriä kuivaamaankaan kestä ruveta. Punaviinimarjasato jäi hieman vajaaksi, johtuen rastaiden yllätysiskusta. Meillä ei ole koskaan ennen ollut räkättirastaista riesaa, mutta nyt ne kyllä yrittivät rohmuta kaikki punaisen väriset marjat. 
Mutta kaikenkaikkiaan, oikein hyvä kesä ja sadonkorjuu ollut. Myös mustikkaa käytiin poimimassa peräti kolmekymmentä kiloa! 


Käytiin pari viikkoa sitten Niittaron luomutilan kesäkahvilassa. Oltiin samaisessa tapahtumassa viime vuonnakin, mutta koska paikka on ihastuttava ja sieltä saa erinomaista luomupossun lauantaimakkaraa. Niin ne possut. Voisin katsella niitä koko päivän kun ne häärivät vapaasti menemään sisältä ulos. Itseä on alkanut ahdistamaan niin suuresti lihasikojen elinolosuhteet, että en enää osta kaupasta halpaa possunlihaa. Korkeintaan voin syödä luomupossua. Silloin tiedän, että possut ovat saaneet elää lajityypillistä elämää. En nimittäin voi käsittää, miten Suomen rikkaassa valtiossa voidaan sallia lihasikojen minimaaliset olot sikaloissa. 

Onnellinen possu


keskiviikko 18. elokuuta 2021

Halli hauva

Eipä vielä tiedetty kun kesälomareissulta kotiin palattiin, että kohta meillä on koiranpentu. Ei tämä silti mikään heräteostos ollut, vaan ollaan pohdittu toista koiraa jo pitkään. Ensijaisen tärkeää oli tietenkin se, että Sisulla ja uudella koiralla on hyvä mahdollisuus tulla toimeen. Siksi iso tai aikuinen koira ei olisi ollut vaihtoehto, vaikka niitäkin pohdittiin. Eri rotuja käytiin katsomassa, mutta aina jäi jokin epävarmuus. Viimein aloimme kiinnostua suomenlapinkoirasta, sillä rotu on tunnettu lempeydestään ja tientynlaisesta helppoudesta. Ainut, että lapinkoiria tuntui olevan mahdoton saada, niin suosittu rotu on. Siispä jätimme asian taas hautumaan. 

Kunnes huomasin facebookissa, että eräkoulusta tutulla ystävällä oli tarjolla lapinkoiran pentuja, joille hän etsi tuttua kotia. Laiteltiin viestiä ja niin tuntui palaset loksahtavan paikoilleen. Koska ystävä asuu kaukana pohjoisessa, Sodankylässä, ei meillä ollut mahdollisuutta mennä katsomaan pentuja. Mutta koska kyseessä oli tosiaan tuttu ihminen, oli helpompi luottaa että kaikki on kunnossa. Saimme paljon kuvia ja videoita, sekä kertomuksia pentujen luonteista. Siispä parin kolmen viikon varoitusajalla meille muutti Halli urospentu. 


Lähdimme viime perjantaina ajelemaan kohti Kemiä, jonne ystävä tuli meitä vastaan luovuttamaan koiraa seuraavana aamuna. Yö vietettiin samaisessa leirintäalueella pikkumökissä, jossa oltiin vuosi sitten matkalla Kilpisjärvelle. Saimme siis samalla vietettyä miniloman. 

Aamulla haimme pennun matkaan, mikä oli tietysti jännittävä pikkunyytin johdosta. Pentu kuitenkin nukkui lähes koko ajomatkan, välillä pidettiin pissa- ja ruokataukoja. 

Kotiin kun päästiin, oli Sisu vastassa. Sekin jännitti hurjasti, miten Sisu ottaa Hallin vastaan. Alkuun tietysti epäilevästi ja ärjyi, jos pentu meni liian lähelle. Itseäkin jo ehti ahdistaa, kuinka tässä käy, mutta eilen Sisu lähti jo Hallin leikkiin mukaan, mikä on kyllä aivan mahtavaa! Toki vielä saa tietyissä tilanteissa Halli varoa, esim kun Sisu syö ruokaansa tai järsii luuta, silloin on Hallin parempi pysyä etäällä. 

Eka yö oli yhtä itkua, mutta muuten yöt ovat sujuneet mainiosti. Halli nukkuu itsekseen keittiössä, ja me Sisun kanssa viereisessä huoneessa portti välissä. Halli on myös viettänyt pieniä hetkiä jo yksin, kun olen piipahtanut töissä. 

Toiveissa meillä on ollut saada Sisulle koiraseuraa sekä tietysti retkikaverikoira, kun Sisu on sen verran säänarka, ettei häntä voi oikein ottaa pidemmille matkoille. Aika näyttää, millainen hauva Hallista oikein kasvaa ja miten yhteiselo myöhemminkin sujuu. Mutta uskomme, että varmasti hyvin. 

Sisu ja Halli eka ilta

Halli emonsa saattelemana lähdössä uusiin seikkailuihin <3


Tervetuloa Halli kotiin ❤


keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Kesän lomareissu

Kaupallisessa yhteistyössä Sortter


Vihdoin maltan mieleni istahtaa koneen äärelle kirjoittamaan meidän kesälomareissusta, joka tuttuun tapaan suuntautui pohjoiseen. Tälläkin kertaa vietimme muutaman yön matkan varrella, ennen päätepysäkkiämme Taivalkoskea. Alkuun suunnittelimme pientä vaellusreissua jossain, mutta armoton helle sai ajatukset toisiin. Olimme kuitenkin yhden telttayön Itä-Suomessa. 
Koska kirjoitus on toteutettu yhteistyössä Sortter lainavertailun kanssa, kirjasin ylös kaikki matkakulumme, mikä itseasiassa oli ihan mielenkiintoista. Kovia tuhlareita ei kyllä olla, ja varsinkin minä jaksan aina bongata edullisia vaihtoehtoja kaikesta. 

Lähdimme reissuun heinäkuun alkupuolella, vähän myöhemmin mitä piti. Alkuun suuntasimme kohti Lahtea ja sieltä Sääksjärvelle Olgan kotieläinfarmille, jossa oli mukava viettää parituntinen ihastuttavien ja persoonallisten eläinten parissa. Vierailumme kruunasi kun itse isäntä ja emäntä, Tuukka ja Olga Temonen olivat tarjoilemassa kahvilassaan. Nautimme kuuluisat vohvelit ja limonaadit sekä lähdimme jatkamaan matkaa. Päivä oli todella kuuma, niin kuuma että jopa automme ilmastointilaite prakasi. Onneksi välillä se puhalsi viileää ilmaa, mutta oli hetkiä kun suorastaan meinasi läkähtyä autoon. Pidimme kuitenkin aina sopivan paikan tullen pulahdustaukoja uimarannoilla, joita vastaan tuli.

Olgan kuuluisat voffelit


Ensimmäisen päivämme yöpaikka sijaitsi Uukuniemessä Papinniemi campingissa, lähellä Venäjän rajaa. Olin etukäteen katsellut eri vaihtoehtoja yöpymiseen ja täältä saimme soman pikkumökin yöpaikaksi. Paikka osoittautui todelliseksi helmeksi, sillä alue oli omassa rauhassaan niemen kärjessä ja myös meidän mökki sijaitsi ylhäisessä yksinäisyydessään ihan rannan tuntumassa. Mökin edulliseen hintaan kuului myös tunnin vuoro rantasaunassa. Siellä oli mukava löylytellä päivän pölyt pois ja aloittaa rento loma. 

Viehätyimme jo toissa kesänä camping alueista ja erityisesti niiden tarjoamista yksinkertaisista pikkumökeistä. Niitä tuntuu olevan miltein aina vapaana, kun tien päältä katselee kylttejä ja käy kysymässä. Puitteet toisinaan ovat mitä ovat, mutta kunhan on katto pään päällä ja mahdollisuus saunaan, se riittää meille. 
Nythän tälläinen leirintäelämä ja ulkoilu on jälleen hyvin suosittu tapa viettää lomaa. 

Pyhäjärven rantaa Uukuniemellä
Piilopirttimme
Rantasauna



Aamulla heräilimme kiireettömästi ja kävimme myös uimassa omasta rannasta. Söimme aamupalaa ja hissukseen pakkasimme tavarat takaisin autoon ja siivosimme mökin. Kello taisi lähennellä puolta päivää, kun starttasimme auton. 
Suunnaksi otimme Patvinsuon kansallispuiston, jonne oli muutaman tunnin matka. Vaikka helteistä johtuen ei kunnon vaellus innostanut, päätimme kuitenkin tehdä kevyen yhden yön reissun ja kiertää puiston suosituimman reitin eli 15 kilometrin pituisen Suomunkierron. Matkalla pysähdyimme abc:lle hakemaan pientä purtavaa ja jäätelöt. Patvinsuolle saavuimme iltapäivästä ja liekö syrjäinen sijainti sekä helle, mutta parkkialueella ei ollut kuin muutama auto, mikä tietysti ilahdutti. 

Koukkasimme luontotuvan kautta ja läksimme poluille. Hyttysiä ei ollut yhtään, mutta paarmoja oli jokseenkin paljon. Onneksi tuulenvire oli välillä melko voimakasta, mikä auttoi niin paarmoihin kuin kuumuuteen. Lähes 30 asteen helteessä ei rinkka selässä kovin nautinnollista ole, mutta reittimme kulki Suomunjärven ympäri ja tämähän on tunnettu mahtavista hiekkarannoistaan, joten viilentymään pääsi aina tarvittaessa. Koska emme olleet syöneet vielä sinä päivänä lämmintä ruokaa, pidimmekin ensimmäisen ruokatauon heti muutaman kilometrin päässä Lapinniemen leiripaikalla. Valmistimme trangialla juustopastaa jauhelihalla, jonka olimme kuivattaneet kotona.

Lounasta Lapinniemen telttailualueella


Kovin pitkälle emme sille iltaa kulkeneet, vaan jäimme Pokkaniemen telttailualueelle leiriin. Muita kulkijoita ei tosiaan ollut, joten saimme vallata sykähdyttävän kauniin niemenkärjen ihan itsellemme. Tunsimme kuin olisimme olleet jossain syvälläkin erämaassa ja sekös on parasta vaelluksilla. Tuntea olevansa kaukana jossain. 

Leirissä uimme, teimme ruokaa ja nautimme ulkoilmasta. Uni tuli ajoissa ja kuumuudesta huolimatta, saimme kuitenkin joten kuten nukuttuakin. 
Aamun vietimme jälleen rauhassa, mutta koska autolle oli vielä kymmenen kilometriä jäljellä, emme kuitenkaan loputtomiin voineet vaan olla. 

Kuumuus oli armoton, mutta eteenpäin oli mentävä. Reitti oli todella kaunis kulkea ja suosittelen ehdottomasti Patvinsuon kansallipuistoa retkikohteeksi. Harmitti kun emme voineet kulkea koko reittiä, mikä olisi ollut 40 kilometriä. 
Lounaan pidimme hieman ennen autolle saapumista Kurkilahden rannalla. Kävimme tottakai uimassa sielläkin, sillä pulahdukset virkistivät kehoa paljon. 
Siinä iltapäivän tienoilla olimme palanneet takaisin Suomun parkkikselle ja lähdimme kohti tuntematonta. 

Patvinsuon kansallispuistossa

Pokkaniemi
Hiljainen aamu


Meillä ei ollut sille iltaa vielä yöpaikkaa, joten aloin katsomaan vaihtoehtoja. Taivalkoskelle olimme menossa, mutta sinne olisi ollut turhan pitkästi vielä. Siispä jossain Suomussalmen tuntumassa voisi olla hyvä. Löysinkin kohtuuhintaisen paikan Kangasjoen campingista ja soitin varatakseni mökkiä. Koska Kainuussa sattui olemaan juuri silloin iso suunnistusrastiviikko, oli mökit tiukilla mutta lopulta saimme erikoisen korsumajoituksen. Ei ehkä ihan hehkein majapaikka, mutta kyllä se meille kelpasi ja mikä parasta, alueen sauna oli yksi hienoimmista, missä olen koskaan käynyt! Ihastuttava pieni puusauna, jonka terassilta laskeutui portaat alas pieneen lammikkoon. Olin aivan haltioissani, sillä näitä tälläsiä pieniä helmiä on ihana löytää. Muuten leirintäalue ei ollut parhaimmasta päästä, vaan oli suoraan kultaiselta 80-luvulta, mikä saattaisi jotakuta säikäyttää. 
Matkan varrella pistäydyimme kahvilla, jossain pienen paikallisen kylän kahviossa sekä kävimme huoltoasemalla syömässä "vaellusmätöt", eli pitsaa ja makkaraperunat. 


Kangasjoen campingin korsu

Ihastuttava sauna lampineen

Seuraavana päivänä oli tarkoitus ajaa Taivalkoskelle Markun vanhempien luokse viettämään loppulomaa. Ennen heille menoa, poikkesimme kylällä katsastamassa Päätalo viikon ohjelmaa. Kävimme Jalavan kaupassa sekä kirpputorilla, josta löysin 8 eurolla kauan etsimäni kalastusliivin, eli ulkoiluliivin esim. linturetkille. 
Sieltä ajelimme Kostonjärvelle, jossa vietimme seuraavat viisi yötä. Markku tosin lähti vielä samana iltana Kuusamoon tapaamaan kaveriaan, jonne hän myös jäi yöksi. Itse siis sain viettää rauhaisan illan palautuen matkasta. 
Minulla on aina tapana lämmittää aamuisin pieni rantasauna järvellä, ja niin tein nytkin. Järvi oli peilityyni ja uskomattoman kaunis. Tunsin kiitollisuutta saadessani viettää aamua hiljaisuudessa luonnon ympäröimänä. Poro tepsutteli metsässä, mikä tälläiselle eteläntytölle aiheuttaa aina pieniä riemunkiljahduksia. 

Sinä päivänä ei juuri muuta tullut tehtyäkään. Kuvasin videota aamulla saunalta ja se on jo itsessään niin työntäytteistä, mutta koska olin nukkunut niin makoisat yöunet, jaksoin lähteä vielä illansuussa valokuvamaan Pyhitystunturille. Olin päättänyt jo aiemmin, että yhden yön uhraan lumoavalle kesäyölle, eikä tarvinnut katua lähtemistään. Kaikki oli niin mykistävää! Sain otettua kuvia, joita olin kaavaillutkin ja vähän päälle myös. Yöretkelläni näin myös merikotkan sekä kaksi hirveä. Itselleni villit luontokohtaamiset ovat aina niin sykähdyttäviä. 

Peilityyni Kostonjärvi <3

Kesäyön maagisuus


Sunnuntaina lähdimme vähäisistä yöunistani huolimatta katsomaan mummoa Kuusamon puolelle sekä suvun mökille uimaan. Mummo asustelee edelleen kotitalossaan, jossa on myös poroja. Minä aina ihastelen paikan pysähtynyttä tunnelmaa. Sain kotiinviemisiksi muutaman mummon tekemän räsymaton.
Mökillä vietimme tovin ja sieltä jo löytyi hillamarjaakin naposteltavaksi. Mieleenpainuva hetki oli, kun uimavaatteisilla ja paljain jaloin etsimme suolta hillaa. Hauskoja muistoja. 
Illalla ajelimme vielä kylälle bingoon, mutta kenelläkään meistä ei oikein onni suosinut tällä kertaa, mutta jännittäviä paikkoja oli kuitenkin. 


Seuraavana päivänä lähdimme Markun kanssa Kuusamon suurpetokeskukseen. Olimme pari vuotta sitten käyneet siellä, mutta mukava oli mennä taas. Tosin tällä kertaa porukkaa oli valtavasti! Se yllätti, mutta kyllä sitä kierroksella sai kuitenkin riittävästi irti. Tarhoissa oli karhujen lisäksi poroja, koirasusia sekä ilveksiä. Muistaakseni ilvestä emme nähneet edellisellä kerralla, mutta nyt kaunis kissapeto suostui tulemaan esiin. 
Muualle emme joutaneet menemään, pikaisesti kävimme Kuusamossa kaupassa, mutta sitten kotiin syömään. Illaksi nimittäin lähdimme maastopyöräilemään, kun Markun sisko ja hänen miehensä lainasivat meille huippupyöriään. 
Minä pääsin testamaan oikein sähköpyörää, enkä ollut aiemmin sellaista kokeillut, joten kyllähän se yllätti näppäryydellään totaalisesti. Pyörä oli omiaan juuri mäkisessä maastossa, sillä aina ylämäissä suhautin Markun ohitse tuosta noin vaan. Pyöräilimme läheiselle Soiperoisen retkialueelle, uimaan taas ja ilta meni mukavasti ulkoilmasta nauttien. 

Nallemunkit ja nalle

Soiperoinen


Tiistaina lähdimme porukalla Posiolle tutustumaan Pentik kartanoon Timisjärvelle. Matkan varrella tosin pysähdyimme kolmesti uimaan, ja Livojärven kotakahvilassa herkuttelimme lätyillä. Itse ostin matkamuistoksi paikallisen käsityönä valmistetun pipon. Olen aiemminkin samasta paikasta ostanut pipon ja hyväksi todennut. Eikä hintakaan päätä huimannut, 22 euroa, joka menee kyläyhdistyksen hyväksi.
Livojärveltä jatkoimme matkaa kohti kartanoa. 
Yllätyksenä kartanon näyttelyihin olikin vapaa pääsy, ja jostain muistin lukeneeni, että Anu Pentik näin kannustamalla toivoo suomalaisten kiertävän lomillaan enemmän kotimaan kamaralla. Hieno ajattelutapa. 

Kartanon alueella on kolme rakennusta, alkuperäinen yli 150 vuotta vanha, entisen porotilan päärakennus sekä rantasauna ja kaksi Kuusamosta tuotua samalta ajalta olevaa hirsitaloa. Rakennukset ovat entisöity ja niissä toimii Pentikin näyttely- ja myyntitilaa sekä kahvila. Ilmeisesti kartano toimii myös ateljeena ja omistajapariskunnan satunnaisena kotina. Rakennukset sijaitsevat kauniilla paikalla, jonka alue henkii historiaa. Myös tilan muutama lammas ja kanat tuovat elämän tuntua kartanon alueelle. 

Pentik kartanolta


Ja näin alkaa meidän tämän kesän reissu olla siinä. Keskiviikkona hurautimme kotia kohti, ja tällä kertaa ajelimme suoraan, sillä äidilläni oli menoa seuraavaksi päiväksi ja Sisu koiramme piti hakea hyvästä hoidostaan. Tankilla tietysti kävimme ja syömässä perinteisesti Hesburgerissa jossain puolessa välissä matkaa. Listaan tähän alle vielä koko reissun menot, tosin siitä saattaa jokunen pikkuostos ruokakaupasta puuttua. Mutta bensakustannukset, majoitukset, nähtävyydet sekä syömiset. 


Kustannukset;

Bensat yhteensä 235e.
Majoitus Uukuniemi 60e, sis. saunan.
Majoitus Suomussalmi 40e korsu, sauna 18e. 

Ruokailut ja eväät kaupasta yhteensä 85e.

Olgan farmi sisäänpääsy sekä kahvilatuotteet 12e+9e.

Kuusamon suurpetokeskus sisäänpääsy sekä munkkikahvit 30e+8e.

Vohvelit Livojärvellä sekä jäätelöt Pentik kartanossa tarjosivat Markun vanhemmat meille.

Eli yhteensä meillä meni 495 euroa. Tosin, koska vietimme viisi yötä lomastamme Markun perheen luona, säästimme sievoisen summan rahaa, jos olisimme esimerkiksi olleet joka yö mökissä. Tämän luokan budjettireissun kustannukset menevät vielä omasta pussista, mutta jos kaipaa lomalleen vaikkapa ylellisyyttä tai muuta hemmottelua, niin tarvittaessa eri lainayhtiöitä voi helposti katsoa Sortter lainavertailupalvelusta.