Kesälomaa kohti

Viimeinen viikko ennen parin viikon lomaa ja on kyllä saanut haipakkaa tahtia mennä. Mutta tänään vihdoin helpotti ja soin itselleni pienen hengähdystauon lounaalla ja menin ulkojoogaan Turun Halistenkoskelle. Ja olin niin sen tarpeessa. 
Joogassa käytiin koko keho tunnustellen läpi ja huomasin vähän jokaista kohtaa kolottavan ja tunsin itseni todella uupuneeksi. Mutta jooga teki ihmeitä ja tunnin jälkeen huomasin miten ylikuormat olivat tiessään. Olo oli jälleen vapautunut, levollinen ja niin rentoutunut.
Olin vielä varannut hieronnan työpäivän päätteeksi, joten sai viimeisetkin kolotukset kyytiä ja kotiin palasin kuin uudestisyntyneenä. Ihana olo!

Kotona on kaikki hyvällä mallilla, jotta voi lähteä mukavin mielin kesälomareissulle. Iskä tulee talo- ja kissahoitajaksi ja Sisu pääsi täysylläpitoon äitini luokse. 
Aivan mahtavaa lähteä kaksistaan reissuun ilman suuria suunnitelmia ja odotuksia. Mennään vaan ja ollaan.
Tuttuun tapaan olen silti huolella pakannut ja varautunut kaikkeen sekä tehnyt jälleen runsaat ja maukkaat retkieväät tulevalle viikonlopulle.
Sääennustukset ilmeisesti lupaavat hyviä kelejä meille vaikka kelistä huolimatta, loma on aina loma :)

Meidän juhannus

Ihanaa juhannuksen viettoa meillä täällä maaseudun rauhassa. Sanoinkin saunatovereille kun eilen olimme Savojärvellä Auran kunnan virkistyskeskuksessa juhannus saunassa, kuinka ihanaa on olla täällä rauhan tyyssijassa, kuin vaikka metelissä jossain festareilla. 
Saimme upeasti mökkitunnelmaa kyseisen paikan saunassa kun pesutkin tapahtuivat vanhan tyylisesti vadeilla ja kauhalla kaataen vettä niskaan. Järvivesi oli melko vilpoista mutta virkistävää. Kannatti lähteä! Arvostan kun vapaaehtoiset lämmittävät saunaa myös näin juhannuksen alla :) Itsekin haluaisin tehdä joskus jotain vastaavaa.

Kävimme saunomisen jälkeen hiljattain avatussa Kuhankuonon puodissa juomassa raparperimehua sekä nauttimassa pientä syötävää villiruokaleivoksien muodossa. Niin hyvää. Puodissa on myös myynnissä paikallisia design-tuotteita ja Markku ostikin sieltä minulle ja itselleen saman suunnittelijan kaulakorut. Itse ihastelin ruostevärjättyä esimekkoa, mutta ainakin toistaiseksi maltoin jättää hyllyyn..

Meidän juhannus

Kotiin päästyämme lämmitimme pirtin, jossa nautiskelimme juhannuksen herkkuja. Puuhellalla onnistui mainiosti kokkaamaan pannulla pihvejä. Meillä oli myös uusia perunoita, salaattia sekä tietysti ryynimakkaraa. Jälkkäriksi oli jäätelöä ja tuoreita mansikoita.
Tulimme tulokseen, että piilopirtti on kyllä täydellinen kesänviettopaikka. 
Vietin itse myös yöni ensimmäistä kertaa pirtissä ja ai että mitenkä nukuinkin hyvin. Aamulla heräsin auringonpaisteeseen sekä rastaiden pitämään aamusinfoniaan 😄
Loikoilin tovin sängyssä ennen kuin raaskin nousta. Siellä kun on niin heppoiset seinät, oli ihanaa kuunnella luonnon ääniä.
Niin, ja nukuin yksin koska toistaiseksi siellä on vain kapea sänky. Etsinnässä on sellainen vanhanaikainen puulaverisohva, jossa molemmat mahtuisi nukkumaan. 

Eilen tosiaan vietimme leppoisaa päivää mutta tänään olemme taas ahkeroineet. Markku on repinyt talon takaseinän vanhat laudoitukset ja minä taas roudannut niitä pois. Ajoin myös nurmikkoa, siivosin molemmat autot (koska pian starttaa road trip!), tein raparperipiirakkaa sekä aloitin reissupakkaamisen. Olen super innoissani tulevasta reissustamme jonka kaikkea määränpäitä emme edes tiedä vielä! Aiomme kulkea fiiliksen mukaan :)

Piilopirtti <3

Kuhankuonon puodin tarjoilut

Juhannuspäivän aamu

Sadepäivän tunnelmaa piilopirtissä

Vihdoinkin saimme runsaammin vettä kun tänään ovat ukkoskuurot pyyhkäisseet peltojen yli pitkin päivää. Huvittavaa tai ei, mutta sattumaako että juuri näin juhannusviikolla ne sateet sitten alkoivat. Meillä ei sen koommin erityisiä juhannuksen suunnitelmia ole, kotosalla ollaan ja kenties käydään saunomassa ja uimassa Savojärvellä. Ulkolaudoituksen remontointia jatketaan heti kun kelit taas sallivat. Viime sunnuntaina saimme jo maalattua päätyseinän punamullalla. Kyllä tulee meitille ihana koti <3

Tänään mentiin "sadetta pakoon" pihamaan piilopirttiin. Sytytettiin hellaan tuli ja kuunneltiin sateen ropinaa ja ukkosen jylinää. On kyllä mahtavaa kun meillä on tälläinen oma "pieni mökki" navetan päädyssä. Ihana pakopaikka jos tuntee kaipaavansa omaa rauhaa. 
Ja ideoita on lisää vaikka kuinka kodin pieniksi ehostuspuuhiksi mutta maltti on valttia ja kaikki aikanaan. 

Mutta; 
-Haaveissa on jatkaa navetan remppaa saunalle asti, yhdistää nämä kaksi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. 
-Pihamaalla on ajatuksia pystyttää tontin ympärille vanhanajan perinneaita ja ehostaa ulkorakennuksia etteivät vallan ränsisty ja ole vaan käyttökelvottomia.
-Kasvimaata olisi tarkoitus parantaa ja laajentaa sen verran että saisi kasvatettua omat mansikat.
-Ajatuksissa on myös ostaa aikoinaan talolle kuulunut pieni pelto tuvan ikkunan alta ja kenties laiduntaa siinä joku kesä hevosia
-Kanat joista haaveilimme heti kun muutimme, voisimme ottaa ne lähiaikoina
-Sisällä talossa jatkuu eri huoneiden sisustusprojektit syksyn tullen

Tässä joitain ajatuksia tulevaisuuteen :)

Sunnuntai aamu

Välillä on ihanaa tuoda arkeen ripaus hemmottelua ja samalla toisen yllättämistä. Nousin eilen aamulla aikaisin, jotta ehdin leipoa sämpylöitä ja tehdä kaikennäköisiä muita aamiaisvalmisteluja ennen kuin Markku heräisi. Sillä aikaa kun sämpylätaikina oli kohoamassa, kävin nautiskelemassa aamun hiljaisuudesta rauhallisella lenkillä.
Ulkoilun jälkeen sain sämpylät uuniin, paistoin pekonit, laitoin salaatit pöydälle ja tein vielä jälkkäriksi vadelmarahkaa. Kahvi valmiiksi ja herättelemään unista ukkoa vintiltä.
Markku tykkäs ja niin tykkäsin tietysti minäkin tälläisenä aamupala hypettäjänä. 
Onnistunut päivän aloitus ja kiva pieni huomionosoitus toiselle <3

 

Illalla tein vielä mustikka-vadelmapiiraan 

Rakas koti

Meillä on nyt noin puolitoista vuotta yhteistä eloa meidän kodissamme täällä maaseudulla. Vaikka olen aina halunnut asua tälläisessä missä me nyt asumme, eli vanha rintamamiestalo navettoineen, peltojen keskellä sekä lukemattomien hiekkateiden äärellä, kotimme ei ollut minulle rakkautta ensisilmäyksellä. Tottakai olin haltioissani ja aivan ihastuksissani sekä muuttamisesta ikionnellinen mutta vasta viime viikolla sanoin sen ääneen. "Nyt olen rakastunut taloomme". 
Tämä syvällisempi ajattelu lähti oikeastaan siitä, kun meillä on kaukainen haave muuttaa jonain päivänä pohjoiseen. 
Sen sijaan, että jäisin odottamaan tätä haavetta, päätin keskittyä nykyhetkeen. Eli siihen mitä mulla on. Ja kas, huomasin asuvani nyt (myös) haaveideni talossa. Ja haluan asua ja elää tässä juuri nyt, kuin muuta ei olisi. Päivä kerrallaan, täydellä tunteella. 

Maisemaa kasvimaalta

No mitäs taloomme ja elämäämme kuuluu tällä hetkellä? 
Oikeastaan, paljon puuhailuja pihalla. Markku häärää talon ulkorakenteiden kimpussa, korjaa ja vaihtaa vanhaa puuta uudempaan. Ja samalla kun kerran ulkolaudoitusta vaihdetaan, tuli tietenkin ajatus uudesta väristä seinille. Hetken pohdimme eri vaihtoehtoja mutta meille lopulta ainut valinta rakkaalle kodillemme on tietysti perinteinen punamulta. Enkä voisi olla iloisempi tästä. 
Muistan aina, miten olen lapsesta asti hokenut "punainen tupa ja perunamaa", siinä on haaveiden kotini <3
Tosin, perunat taitaa jäädä haaveeksi tänä kesänä koska toissayönä vallinnut pakkanen(!) palellutti perunan varret. Harmittaa ihan vietävästi. En olisi uskonut että miinuksen puolelle mittari laskee, joten siksi en varautunut harsoilla. No, minkäs teet.

Minä olen vuorostani ahkeroinut kesähuoneessa alias piilopirtissäni. Olen nyt saanut maalattua seinät ja huomenna on lattian vuoro. Oon ihan innoissani kuinka hieno siitä huoneesta tulee! 
Ai niin, ja seiniä maalatessa kuuntelin 50 ja 60 luvun musiikkia ihan fiiliksissä ja pohdin aikaa kun talon alkuperäiset asukkaat, silloin oleva nuoripari tätä itselleen rakensivat. Ja nyt, 60 vuotta myöhemmin, me olemme täällä onnellisina. 

Ahkerasta remontoinnista huolimatta, pidämme pieniä hetkiä jolloin vain olemme. Olen myös tehnyt kivoja arjen piristyshetkiä, kuten pikniktyylistä ruokailua ihan vaan pihalla hommien lomassa. 
Kävin myös muutaman kerran heppailemassa naapurissa mikä oli aivan ihanaa ja sai minutkin haaveilemaan omasta hepasta omalla pihalla. No, vaikka se olisikin kuinka ihanaa tahansa, tiedän kuinka paljon hevonen vaatii sitoutumista eikä sellaista viedä hoitoon niin kuin Sisua, jäänee tämä ajatus vain haaveeksi. Olen kuitenkin sellainen viipeltäjä vieläkin vaikka paljon kotona nykyään tykkään vaan ollakin. 

Sisätiloissa ei olla paljoa nyt aikaa vietetty mutta olohuoneeni on enää viimeistä sisustuksellista silausta vailla ja sitten se on valmis. Harkitsen parhaillaan pitäisikö ottaa minun pieni teeveeni sieltä kokonaan pois (rumentamasta) kun en oikeastaan koskaan sitä katsele. Jotenkin tuntuu että tuommoinen turha telkkari tuo epävireistä tunnelmaa muuten niin rauhoittavaan ja luonnonläheiseen sisustukseen. 
Joo, kyllä minä sen poistan. Nyt se idea iski 😄
Mutta nyt vielä Sisun kanssa iltalenkille ja sitten nukkumaan ja innolla viikonloppuun jonka vietämme ihan vain kotosalla 💓