Liikkumisen ihme

Olin kolme viikkoa lähes täysin liikkumatta. Ja loppujen lopuksi se on aika lyhyt aika. Monessa tapauksessa voi joutua olemaan kuukausia levossa. Huh! 
Entä mitä tapahtui näinkin lyhyessä ajassa? 
Yllätyin täysin salilla tänään.
Aikamoinen pudotus. Ehkä jotain viitteitä sain viikonloppuna kävelylenkeiltä kun piti pitää huilitaukoja välillä. Mutta en uskonut että olin niin heikentynyt. 
Jalat vetivät ihan kramppiin ensimmäisen liikkeen jälkeen. Siitä kun hetken päästä hieman toivuin, kävin loputkin liikkeet vain läpi. Ilman sen kummempia painoja. 
Vaikka olen joskus aiemminkin pitänyt voimailusta taukoa, olen silti liikkunut tavalla taikka toisella aina pitäen peruskuntoa yllä. 
Täydellinen liikkumattomuus on kropalle ehdoton nou nou. Tämä on hyvä pitää mielessä ihmiset!

Olen niin iloinen ja tyytyväinen kun olen päässyt takaisin normaaliin elämään ja hiljalleen kuntoa kohottamaan. Ja eiköhän sitä nopeasti palaudu entiselleen.
Ensiviikko pidetään talvilomaa kuntoilun ja ulkoilun merkeissä Kuusamossa. Hiihtoa, laskettelua ja päivävaellusta sekä tietysti kuntosalia. 
Siitä se kroppakin tokenee taas 😃
Perjantaina ajattelin uskaltaa aamusta ennen lähtöä ottaa vähän hölkkäaskelia. 

Ruka 2016

Työhön paluu on sujunut kivasti. Täydellinen lepo siis tekee hyvää mielelle.. Hmm kunpa oisin tämänkin jo kauan sitten tajunnut. No, kesällä pidän viisi viikkoa lomaa eikä mitään maakuntamatkailua pidempää reissaamista ole tiedossa joten hyvinkin rauhallista meininkiä aiempaan verrattuna.
Hauvavauva lomaa kotona ja pihapuuhailuja.

Puun tuoksu, kevät siis on

Kesäajassa taas, talven pimeys on jälleen selätetty! Nihkeän vähäluminen talvi meillä taas oli, ei pahemmin talvilajeja ole tullut harrasteltua.
Mutta onneksi me päästään leikkimään vielä lumileikkejä kohta kun ensi perjantaina suuntana on Kuusamo. Mennään viettämään ulkoilulomaa hiihtelyn ja laskettelun merkeissä.
Huomenna minäkin palaan töihin, kevyellä aloituksella tosin neljäksi päiväksi kun loma siellä siintää jo.
Venyi hieman tämä leikkausloma kun loppuun iski flunssa. 
Vähän masensikin kun odotti jo sitä että pääsee normaaliin elämään mutta tulikin pieni takaisku joten iisisti on oltu. Teki kyllä mahottoman hyvää tämä kolmen viikon lepo, vaikka nyt loppuviikolla tuntuikin että seinät kaatuu jo niskaan. 

Tänään mennään hieman ulkoilemaan Marttilan eräreitistön poluille jahka aurinko alkaa kunnolla paistamaan ja saan retkievässämpylät uunista.
Markku on jokapäivä tehnyt puuhommia ja siitä sainkin yhden idean paikallislehden kevätkuva kilpailuun. 
Olen aiemminkin lähettänyt lukijan kuvia lehtiin, joita on julkaistu. 
Tykkään luovia erilaisten kuvien ottoa, ja kun saan päähänpiston jostain mahdollisesti hyvästä ideasta, pitää se päästä toteuttamaan. 
Helppoa se ei aina ole, eikä ensin hyvältä idealta vaikuttanut olekaan yhtään hyvä idea. Toivottavasti syksyllä täällä olisi kansanopiston tarjonnassa järkkärikamerakurssi, sekin edistäisi huomattavasti ideoiden toteuttamista.

Juoksumietteitä

Harrastan juoksua hieman ristiriitaisin tunnelmin. En oikeestaan pidä juoksemisesta mutta pidän tunteesta mikä tulee lenkin jälkeen. Mutta itse juoksu on usein pakkopullaa. Tarvitsen muutakin motivaatiota juoksulenkille kuin pelkkä juoksemisen ilo, kunnon kohotus, terveys..

Koska olen maisemafiilistelijä, minulle juoksuintoa lisää juosta kauniissa maisemissa. 

Esim. hiekkateillä, rannoilla, metsässä poluilla. Vieraaseen kaupunkiin on myöskin kiva tutustua hölkäten kaduilla.

Juoksukilpailut saavat myös minut enemmän intoutumaan vaikka en ole kilpailuhenkinen sitten yhtään. Mutta siinä on jokin "syy" juosta paikasta A paikkaan B sekä kilpailut pitävät tavoitteita yllä.

Juoksuryhmät tuovat lisää innostusta, kun on sovittuna tietty aika joka viikko. Ryhmässä juokseminen tuo vaihtelua yleensä niin yksinäiseen harrastukseen sekä yleensä myös lisää vauhtia! Itsekseen kun juoksen, menen aikalailla samaa vauhtia jokakerta.

Lenkkeily harrastuksena alkoi minulla huomaamattomasti suunnistuksen yhteydessä. Olen aina luullut etten ole juoksijatyyppiä. Että en vain jaksa juosta useita kilometrejä putkeen.

Kun aikoinaan kävin säännöllisesti suunnistamassa oli juoksukuntokin siinä samalla kohonnut että eräänä iltana kun lähdin pururadalle, huomasinkin jaksavani juosta monen monta kierrosta!

Tästä on jo muutama vuosi aikaa. 

Ei mulla vieläkään kunto ja innostus puolikkaaseen riitä mutta aion sen jonain päivänä silti saavuttaa.

Polkujuoksu on minulle mieluisinta. Hullaannuin siihen täysin kun osallistuin ensimmäistä kertaa kisoihin. Saa juosta hullunlailla metsässä. Se on mun juttu.

Suunnistus tulee kakkosena.

Se on loistava laji. Saa ulkoilmaa, liikkua metikössä ja halutessaan voi kilpailla aikaa vastaan. Siinä on haastetta rastien etsimisen muodossa ja joutuu käyttämään päätään.

Se tosin on mulle se hankalin. Suuntavaistoa multa löytyy mutta malttia kartan lukuun ei sitten yhtään. 

Joten yleensä löydän itseni eksyneenä metsästä kiroten etten ikinä enää suunnista 😃

Siksi päätin ryhdistäytyä ja perehdyttää itseni kunnolla suunnistuksen saloihin tänä keväänä. Saan samalla kaivattua aivojumppaa. 

Kevään ja kesän juoksukilpailukalenteri puolestaan näyttäisi tältä:

➤ Military Run toukokuussa

➤ Polkujuoksukisat kesäkuussa

➤ Mellilänjärven hölkkä, paikalliskisat!

➤ Loppi trail heinäkuussa

➤ Kuhankuonon polkukisat alkusyksystä

Luontoon!

Hommasin itselleni uusvanhoja vaelluskamppeita koska tarkoitus on ilmojen lämmetessä suunnata vähän enemmänkin vaellusreissuja tekemään. Niin päiväretkiä kuin yön yli olisi tarkoitus. 

Mullahan ei jäänyt kovin lämpimät muistot viime toukokuulta kun vietettiin yö laavussa. Palelin ihan sikana!

Mutta nyt löytyy kunnon varusteet.

Bongasin facebookin vaelluskirppikseltä yhden hengen teltan, johon kyllä tarvittaessa menee kaksikin.

Teltan lisäksi löysin edullisesti hyvän ja hienon rinkan. Se on just passelin kokoinen, 60 litraa. Tosin, pitää hieman perehtyä pakkaamistapoihin, koska viikonloppuna kun testailin kamppeitani, hämmästelin miten se rinkka oli jo täynnä vaikkei siellä ollut edes juuri mitään.

En oikein ole vielä niin sinut rinkan kanssa. "Reppureissullani" Thaikuissa sinnikkäästi raahasin mukanani matkalaukkua koska koin rinkan hankalammaksi.

Mutta jahka kun opin fiksun pakkaamisen, yhteinen sävel varmasti löytyy.

Makuupussin ostin uutena. Bongasin tosin senkin hyvään hintaan Go Expon messutarjouksena. 

Ja nyt tarkenee!

Koska haluan usein ylittää itseni ja saada lisää rohkeutta, ja muutenkin vähän väliä haahuilen yksinään joka puolella niin ajatuksena on tehdä myös itsekseen joku yön yli retki metsässä.

Minua kiehtoo jälleen se siinä, miten selviydyn. 

Ennen olen ajatellut että en vaan voi mennä metsäretkille kauemmas koska en osaa tehdä mitään. Sytyttää tulta, käyttää trangiaa, pystyttää telttaa..

Nyt saan neuvoa Markulta, jee.

Oltiin tosiaan sunnuntaina Pöytyän Haukkavuorella testaamassa varusteita. Koska olen vielä toipilas, en jaksanut kilometriä pidemmälle 😄

Lähdettiin siis aurinkoisen aamun kunniaksi nauttimaan myöhäinen aamiainen luonnon helmaan. Olin tehnyt edellisenä iltana karjalanpiirakoita sekä omenapiirakkaa evääksi. Lisäksi tein trangialla puuron metsässä.

Niin hyvää! Kyllä oikeasti ulkona syöminen on parasta.

Markku tsekkaa sujuiko teltan pystytykseni :p

Toisen romu voi olla toisen aarre

Mikä aarreaitta se tuolta vielä paljastuu. Tai ainakin mitä kaikkea tuolta vielä löytyykään jossa vain luovuus on rajana.

Tykkään keksiä kaikesta sälästä vaikka mitä. Tänään piipahdin navettaan josko sieltä löytyisi amppeliruukkuja ja ripustimia. Ruukkua hain kun pitäähän sitä kevätkukkasia alkaa laittamaan esille.

Ruukku löytyi ja sen lisäksi huomasin pölyttyneen keltaisen kannun joka sopii täydellisesti näin kevään sisustukseen.

Mietin jos ulkoeteinen olisi sellainen tila, jossa näkyisi selkeästi missä vuodenajassa mennään.

Kun ei koko kotia aina viitsi ylösalas kääntää värien mukaisesti.

Kevättä ilmassa

Muutenkin alkaa hahmottumaan sisustuksellisesti miltä meijän koti voisi näyttää. Haluaisin lisätä värejä esim. mattojen ja verhojen muodossa. Räsymatot siis kunniaan!

Kun huonekalut ja muu sisustus ovat sitä selkeää ja ajatonta mustaa, valkoista ja harmaata, tämä toisi elävyyttä, pirteyttä ja sopivasti "sotkua". Jos ymmärrätte 😃

Vihreästä olen innostunut kasvien muodossa. Olen saanut Pakelta ja lisäksi itse ostanut muutaman kasvillisuuden. 

Ja tällä kertaa yritän kovasti pitää ne myös hengissä. 

Olen lukenut kasvikirjaa ja miettinyt niille suotuisia paikkoja joissa viihtyisivät mahdollisimman hyvin.

Keksin niille jopa hyvän talvehtemispaikan, nimittäin ruokakomero. Se on ikkunallinen ja viileä. Eikä me juurikaan säilytetä edes ruokaa siellä. 

Mulla edelleen jatkuu toipumisloma. 

Eilen oli pakko käydä asioilla kaupungilla ja uuvuin täysin! Kun pääsin kotiin, olin aivan kalpea ja kuume nousi. 

Eli vaikka miten tuntuisi nielun olevan ookoo, kestää leikkauksesta silti palautua.

Tänään olenkin ottanut iisisti, mitä nyt ihan pikkasen hääränyt sisustusjuttuja.

Muuten, alan jopa tottumaan tähän "laiskotteluun" ja että aamiaisen syömisessä kestää tunti ja sen jälkeen onkin jo taas niin väsynyt että menee nokosille. Ja oon jopa viettänyt tuntikausia katsellen teevee ohjelmia tai lueskellut blogeja. 

Tuleepa ladattua kunnolla akut kevätpuuhia varten 😊

Kokemus se tämäkin

Kerronpa tänne fiiliksistä nielurisaleikkauksesta josta edelleen olen toipumassa. Leikkaus tehtiin viime viikon keskiviikkona Tyksissä ja se oli elämäni ensimmäinen kerta kun minut nukutettiin tai ylipäätään edes olin sairaalassa. Mulle ei ole ikinä sattunut mitään tai muuta sellaista että olisi vaatinut sairaalassa oleilua.
Siksi mua jännitti aika paljon ja olinkin lukenut ja etsinyt tietoa internetin ihmeellisestä maailmasta ja kysellyt kavereilta kokemuksia.

Noh, ei ehkä olisi kannattanut lietsoa itseään turhaan niin paljon, koska olin siinä uskossa että tämä tulee tekemään äärettömän kipeää. Niin kipeää että jopa punnitsin siltä väliltä menenkö edes leikkaukseen.
Tosin lääkärikin sanoi, että olet hyvin kipeä leikkauksen jälkeen. Ettei tule sitten yllätyksenä. 
Joten yllätys olikin suuri, kun nyt voin todeta ettei tämä niin ihmeellistä ollut ja olen huomattavasti pahempaakin kurkkukipua kokenut. 
Eli tämä on yksilöllistä. 
Plus olen onnekas kun muhun tehoavat lääkkeet hyvin, tosin sitä voi ajatella niin hyvässä kuin pahassa.

Keskiviikkona aamupäivällä Markku heitti mut sairaalan ovelle. Oli jännä fiilis kun yleensä sairaalaan mennään kipeänä ja tullaan terveenä pois. Nyt oli vähän toisinpäin.
Ensin otettiin verikoe veriryhmää varten. Sitten vaihdoin sairaalavaatteet ylle ja jäin sänkyyni odottelemaan. Käytiin tulevaa leikkausta läpi ja annettiin esilääkitystä.
Mulla oli ihan hyvä mieli ja leppoisa olo. Ainut että kaikki muistutti niin paljon omasta työpaikasta, niin se oli vähän häiritsevää :D
Hoitaja oli ihan super, sanoinkin hälle siitä ennen kuin illalla lähdin.

Odottelua ennen leikkausta

Leikkaava lääkäri poikkesi kertomaan vielä leikkauksen riskeistä, että tiedänhän minä nämä. No en tiennyt, niin siitä iski pieni ahdistus. On kuulemma mahdollista saada pysyviä nielemisvaikeuksia tai kielen hermot vaurioituvat vahingossa.
No kauan en ehtinyt panikoimaan kun käsky kävi ja tää olikin paras.
Leikkaussali nimittäin sijaitsi toisessa sairaalassa johon minut sitten trukin perässä kärrättiin maanalaisia tunneleita pitkin. Vähän oli töyssyistä menoa ja olo oli kuin ruumisvaunussa.

Salissa kaikki kävi nopeasti. Nukutuksessa aistin että nyt tulee jotain ja sitten taju jo lähti. Tuntui että olinpa nukkunut makoisat unet. Herätessä heti kysyttiin minkäverran tuntuu kipua, niin se oli jotain nelosen luokkaa. Olin kuulemma aiemmin sanonut seiska mutta sitä en muista.
Sain pari kertaa vahvaa lääkettä. Mietin tuntuuko selväjärkiseltä ja muistanko kuka olen. Näkö oli sumeaa mutta muuten olo oli että olisin voinut lähteä vaikka kävelemään.
Kieli sattui paljon enemmän ja pelästyinkin että no, nyt se sitten vaurioitui. Se oli jäänyt vahingossa liian kovaa puristukseen mutta pitäisi palautua hiljalleen.

Osastolla yritettiin antaa heti mehujäätä ja vettä mutta en saanutkaan mitään alas. Olo oli niin etova. Minulle tulikin pari voimakasta pahoinvointikohtausta nukutusaineista ja kotiinlähtö jäikin epävarmaksi.
Sain syötyä jäätelöä jonka jälkeen alkoi vesi ja mehukin maistua. Heikotti ja olin kalpea mutta sen verran kuitenkin pystyssä pysyin että sain luvan lähteä kotiin.

Ajatelkaa, jäätelöä saa syödä niin paljon kuin sielu sietää.

Koko ajan kotona odotin milloin se sietämätön kipu alkaa, enkä uskaltanut edes nukkua kunnolla. 
Kipulääkkeiksi sain viikon ajaksi tulehduskipulääkettä, Panacodia poreena sekä Tramalia tippoina jota en ole edes tarvinnut.
Panacodissakin käytän lasten annostelua ja nyt kun leikkauksesta on kulunut viisi päivää, riittää mulle enää pari poretta päivässä.
Eilisestä alkaen olen syönyt jo sosemaista ruokaa, aluksi meni vain mehua ja jäätelöä. Vieläkään ei ruokahalu ole ennallaan, ja hyvä niin kun ei kuitenkaan voisi syödä mitä tahansa.
Päivät kuluvat hyvin pitkälti sohvalla. 
Panacod väsytti niin paljon että nukuin oikeastaan koko ajan sekä aiheutti muutenkin tokkuraisuutta. Nyt jaksaa jo ulkona käväistä. 
Iisisti pitää tietenkin ottaa eikä urheilla saa tai muutenkaan rehkiä pariin viikkoon.

Eipä tarvitse yksin sohvalla nukkua :)

Kevätsuunnitelmia

Kevättä kohti! Jännällä sitä ootellaan mitä kevät ja kesä paljastavat tuolta pihamaalta löytyvän.

Minkälaista vihertävää, kukkivaa ja syötävää sieltä löytyy. Ja ennenkaikkea, ihanaa nähdä pihapiiri valon ja vehreyden loisteessa!

Keväällä olisi paljon puuhaa mitä ulkosalla voisi tehdä ja ajattelin niitä tämän aamun ratoksi pohdiskella.

Ensinnäkin siivousta ja raivausta. Tuolla näyttäisi olevan jos jonkinmoista lelua ja roinaa hylättynä pitkin pihaa sekä ulkorakennuksissa. Ne olisi hyvä käydä läpi, heittää turhat ja rikkinäiset roinat pois ja järjestää käyttökelpoiset siististi omille paikoilleen. Paras ehkä olisi tilata lava, johon heittäisi kaikki romut.

Kanala pitää saada tyhjennettyä vanhoista pehkuista ja puhdistaa huolella sekä tarkistaa tarhan kunto. Mielessä olisi ottaa ainakin kesän ajaksi muutama kana pihalle. 

Saadaan maalaiselämän tuntua ja vipinää ja vilskettä pihalle!

Liiterissä oleva kellari olisi hyvä ehtiä pestä ja maalata. Se on päässyt ummehtumaan aika pahasti. On sitten paikka missä säilyttää ryytimaan tuotoksia.

Josta päästäänkin itse kasvimaahan. 

Siinä on sitten työsarkaa koko kesäksi, kitkeä ja kastella jotta saadaan hyvää satoa.

Niin innoissaan olin kun löysin raparperin ja mansikan myös kasvavan tuolla.

Vielä ei ole mietittynä mitä kaikkea kasvatetaan mutta varmaankin ihan perus perunaa, salaattia, kurkkua, porkkanaa..  sellaisia mitä oikeasti tulee hyödynnettyä.

Kesäfiiliksin!

Näiden lisäksi on tietysti talon huoltoa. Maalausta, rännien puhdistus ja fiksaus ym.., sisätiloissa edelleen sisustuksen hakemista. 

Markun kesäprojektina on kunnostaa navetassa olevaa saunaa. Olisi ihan parasta jos saataisiin sauna ja vieressä oleva kesähuone kuntoon ennen meidän loppukesän juhlia.

Mutta nämä on kaikki asioita jotka vievät aikaa, eikä kannata hötkyillä tai muuten vaan hankkia itselleen stressiä moisista.

Kaikenpäälle alkukesällä meidän elämää tulee sulostuttamaan pieni, karvainen nyyttimme, joka myös vie aikaa ja huolenpitoa. 

Mutta kyllä me tästä kaikesta selvitään. Rennolla asenteella etiäpäin niin hyvin menee :)

Kasvimaa vielä talviunilla

En ikinä olisi uskonut..

Kaksi vuotta sitten lähdin yksin Thaimaahan. Se oli kai sitä itsensä etsimistä tai jotain. Jokatapauksessa, halu oli suuri vain lähteä, rikkoa rajojaan ja koittamaan selviytyykö. 
No, pelot tuli voitettua, henkisesti kasvoin vuosia ja rohkeutta tuli roppakaupalla lisää.
Silloin olin aika hukassa itseni kanssa. Mietin tapahtunutta, mietin tulevaa. Pysähdyin. 
Ja mietin vain sitä hetkeä. Tuntui hyvältä olla vain. Olla pois kaikesta rutiinista. 
Muistan ne hetket kun kuljin rannoilla yksin, lämmin tuuli tuiversi kasvoille. 
Lämmin hiekka tuntui paljain jaloin. 
Koskaan ei tiedä mihin elämä heittelee. Ja se voi heitellä myös hyvin.

Eilen menin saunomaan ja avantoon läheiselle lammelle. Jokaisen pulahduksen jälkeen jäin laiturille seisoskelemaan ja katselemaan kohti hämyistä lampea.
Tuntui niin lämpöiseltä. Ja niin hyvältä.
Palasin ajassa taaksepäin kaksi vuotta sitten. Kun kuljin vain. 

En ikinä olisi uskonut silloin missä nyt olen, missä asun. Ja kuinka hyvältä musta nyt tuntuu.
En löytänyt itseäni silloin. Löysin itseni täältä.


Ja tiiättekö, tässä kevään mittaan on tuloillaan monia, uusia ja jänniä asioita elämään. Koskaan ei tiedä mitä nurkan takana odottaa.
Mutta niihin voi vaikuttaa.