Olla yksin, olematta kuitenkaan yksin

Viime aikoina olen tarvinnut enemmän aikaa itselleni. Olla ajatuksieni kanssa, kuunnella hiljaisuutta, katsoa kaukaisuuteen.

Haahuilla peltoteillä, samoilla metsissä.

En ole pohtinut tulevaa, enkä mennyttä. Mun on hyvä tässä ja nyt.

Olen paljon lomallani ollut vain mikä on harvinaista mulle mutta se on tuntunut ja tehnyt hyvää.

En ole kaivannut kavereita ympärilleni koska en ole halunnut olla läsnä. Olen kokenut sen tällä hetkellä liian kuormittavana.

Siksi mieluusti lähden ja teen yksin asioita. Silloin voin valita kuinka paljon minun tarvitsee olla läsnä kenellekkään.

Parisuhteeseen tämä ei koske, koska me olemme aina läsnä toisillemme vaikka olisimme hiljaa tai puuhailisimme omia <3

Silti en ole erakoitunut. Rakastan käydä erilaisissa tapahtumissa, oppia uutta, tutustua uusiin ihmisiin ja olla avoin uusille kokemuksille. Mutta vain omien rajojen puitteissa.

Sattumuksien kautta eteeni tuli tapahtuma joka puhuttelee mua sen verran että sinne on mentävä. 

Ensiviikolla järjestetään Uudessakaupungissa jo viidettä kertaa hieman erilaiset festarit. Rakkauden, vapauden, valon ja luonnon sulassa harmoniassa Natural High Healing Festivaalit! 
Joogaa, tanssia, musiikkia, workshoppeja ja yöpyjille telttailua ja sauna :)

Sinne voi mennä just sellaisena kuin olet ja voit antaa itsestäsi just sen verran kuin haluat.

Uteliaisuus, leikkisyys, kiehtovuus ja jännittävyys minussa nousi heti pintaan kun selailin mitä festarit pitävät sisällään. Nää on just sitä mitä tällä hetkellä kaipaan ja tarvitsen.
Tuu säkin, halataan kun tavataan <3 Lippuja saa täältä.

Yhteistyössä Natural High Healing Festival

Unelmia täynnä on kesäinen yö

Olen aiemminkin hehkuttanut mutta teen sen taas. Mä niin rakastan tätä kaikkea mitä mun ympärilläni on.

Meidän koti täällä peltojen keskellä. 

Jokaikinen kerta kun lähden lenkille meidän pihalta tuonne hiekkateille, en vaan voi uskoa että asun täällä. Mun unelmien maisemissa. Miten hyvältä se tuntuu katsella kauas peltojen yli metsän rajaan. Nähdä ja kuulla vain luonnon omia ääniä. Saada hengittää puhdasta ilmaa.

Miten rakastan meidän pihapiiriä, joka on ympäröity vanhoilla rakennuksilla. Pihan edustaa, hiekan ja ruohon päällystämä. 

Puutarhaa ja vastaleikatun nurmikon tuoksu. Kasvimaa, jossa perunat, porkkanat, salaatit, tomaatit kasvaa kasvamistaan. Omenapuita, marjapensaita, raparperipuskaa ja mansikkamaata.

Portaita, joista kavutaan vinttiin nukkumaan. Keittiön ikkunan maalaismaisemaa johon aamuaurinko sulostuttaa.

Kodin sydäntä, puuhellaa mikä lämmittää. Keinutuolta jossa lukea ja kirjoittaa.

Ja ennenkaikkea sitä elämää mitä täällä vietetään rakkaimpani kanssa. Ja villiviikareiden, Sisu, Riivi ja Mörkö, ettei elämä ole karvatonta.

Oltiin viime yönä juhannussouduilla, eli melomassa Liesjärven kansallispuistossa tunnin ajomatkan päässä.

Erärengin järjestämä tapahtuma alkoi kymmenen jälkeen illalla. Siinähän on oma viehätyksensä meloa yöaikaan auringon laskiessa ja yön hämärtyessä.

Melottiin muutaman kilometrin matka Kortesuon perinnetilalle, jossa nautittiin nuotion äärellä makkarat, nokipannukahvit ja pullat.

Käytiin myös tutustumassa itse tilaan. Yli sata vuotta vanhoja rakennuksia ja perinnemaisemaa jossa lampaat, hevoset ja lehmät laidunsivat.

Ihana yöretki joka antoi tunnelmallisen alun juhannuksen viettoon.

Korteniemen perinnetila

Liesjärven kansallispuisto

Juhannusaattoa vietämme ihan kotosalla keskenään. 

Saunotaan ja myöhemmin grillaillaan kodassa.

Aamulla kävin jo keräämässä luonnonkukista juhannuskimpun. Kohta teen vielä jälkkäriksi mansikkaraparperipiirakan. Sitten on ihana vain olla ja nauttia rauhallisesta keskikesän juhlasta.

Lämpöistä juhannusta <3

Nuku yö ulkona

Viime viikko tuntui että se meni jotenkin sumussa, kunnes loppuviikosta päätin aika extempore lähteä viettämään lauantain Nuku yö ulkona-päivää Loviisaan Ruotsinpyhtäälle pienelle melonta- ja telttailuretkelle.
Samana iltana olisi ollut meidän heppatyttöjen illanviettokin mutta kuuntelin olotilaani joka kaipasi rauhallisempaa menoa.
Kuin tilauksesta eteeni tuli vastaan Strömfors Outdoor Factoryn järjestämä retki joka houkutteli osallistumaan vaikka Loviisa sijaitseekin kolmen tunnin ajomatkan päässä.
Meitä oli siellä kolme muuta tyttöä lisäkseni ja pari opasta eli pienellä porukalla oltiin mikä oli oikein mukavaa.
Olin matkassa rentoutumisasenteella joten nautiskelin vain upeista maisemista, hyvästä ruuasta, jännittävästä melomisesta sekä erikoisesta yöpymisestä puuteltassa.

Tosiaan, tässä retkessä minua kiehtoi erityisesti päästä kokeilemaan melomista kanooteilla sekä Tentsile telttailua. Tentsile teltat kiinnitetään puiden varassa ilmaan. Oletin että niissä olisi jotenkin vaikeaa nukkua mutta niissähän nukkuu paremmin kuin maateltoissa. Alusta oli tosi tasainen eikä edes vierustovereiden kääntyilemiset tuntuneet missään. Meillä kun kelikin osui just nappiin, emme tarvinneet sadesuojia telttoihin joten oli upeaa katsella taivasta ja auringon nousua loikoilessa.
Melominen taas jännitti paljon mutta ihan turhaan! Se olikin superkivaa ja kanootti oli vakaa kuin mikä. Ei haitannut vaikka välillä oltiin jumissa kiven päällä tai kaislikossa.
Eikä se tuntunut mitenkään raskaalta vaan yllättävän kevyeltä meloa. Oli ihana vain lipua veden päällä hiljaisuudessa ihaillen kaunista Suomen luontoa.  

Huikeaa! Kuva Lone Widestam

Tentsile-teltta

Illallinen taivasalla!

Melottiin parin tunnin matka saareen jossa leiriydyimme. Pystytettiin teltat jonka jälkeen valmistimme illallisen. Alkupaloiksi oli yrttimaustettuja leipäsiä pannulla paistaen, ruuaksi couscousia erilaisin höystein sekä jälkkäriksi paistettua banaania suklaatäytteellä.
Syömisen jälkeen oli mahdollisuus lähteä yömelonnalle. Hetken empisin kun olin jo niin väsynyt että unikin ois maittanut mutta onneksi jaksoin lähteä mukaan.
Oli ihan uskomattoman kaunista, aurinko oli jo laskeutunut ja se hiljaisuus. Ah. Tää oli piste iin päälle!
Yö meni yllättävän hyvin nukkuen vaikka vieraassa ympäristössä vieraiden ihmisten kanssa olinkin.
Aamulla nautimme vielä sämpylät, puuroa ja hedelmiä jonka jälkeen pakkasimme tavarat kanootteihin ja lähdimme paluumatkalle. 
Kannatti lähteä näin kauempaakin, hieno kokemus!

Tässä porukkamme. Kuva Lone Widestam

Maagista!

Eilen vietettiin kotipäivää ulkosalla kun aurinko paistatteli niin lämpimästi. Täksi päiväksi se lupasi sadetta mutta nyt sekin on jo lakannut ja ilma näyttää kirkastuvan.
Raivattiin ja siivottiin autotalli, Markku kunnosti jyrsimen minkä oli ostanut edullisesti huutokaupasta sekä kannettiin halkoja säilöön.
Muistin myös ottaa rennosti ja huilailin nurmikolla Sisun kanssa viltin päällä.
Illalla käytiin uimassa ja saunassa Marttilan Palaisten uimalammella.
Juhannuksena ollaan ihan vaan kotosalla keskenämme ja grillaillaan kodassa. Jos jonain päivänä on kaunista, ollaan suunniteltu pyöräretkeä lähiseudun maalaismaisemissa.

Sasta 64 Wild-vaellus

Kolme päivää, kaksi yötä ja 50 kilometriä takana Pohjois-Karjalassa. 
Huikea kokemus!
Olen niin tyytyväinen että tuli lähdettyä tälle palkintoreissulle. Paljon uusia kokemuksia, erilaista vaeltamista, onnistumisen tunteita sekä ennenkaikkea sai olla hetken luonnon armoilla pärjäten vain sillä mitä oli mukana.
Markun ansiosta olin pakannut rinkan fiksusti eikä mulla ollut oikeastaan mitään ylimääräistä. No, kevyttä takkia en tarvinnut kertaakaan mutta keleistä ei koskaan tiedä..
Rinkka painoi noin 13 kiloa. Kyllähän se tuntui raskaalta mutta kertaakaan ei tullut sellaista oloa ettenkö jaksaisi kantaa. Päivä päivältä se helpottikin kun kroppa tottui siihen.
Pientä naposteltavaa olisi ehkä saanut olla enemmän mutta rusinat ja kolme suklaapatukkaa riittivät just ja just. Aterioina oli kuivaruokaa ja leipää.
Ja ai että sitä tunnetta kun vihdoin saavut leiripaikalle ja alat pystyttää telttaa samalla syöden suklaata rankan vaeltamisen jälkeen. Ah!

Tästä se lähtee!

Itse vaelluksesta sai ehkä hieman hintsusti infoa tai epämääräistä ja jopa vääränlaista ennen tapahtumaa.
Mutta eipä se menoa liikoja haitannut. Kunhan kulki avoimin mielin ja piti mielen hyvänä keskittymällä positiivisiin asioihin kuten ympäristöön missä ollaan niin en itse jaksanut stressata moisista. Ja sitäpaitsi, koskaan ei tiedä mitä yllätyksiä vaelluksilla muutenkaan tulee vastaan niin ihan hyvä vain ettei kaikki kulkenut käsikirjoituksen mukaan vaan piti sopeutua siihen mitä on. Esim. vettä saa puroistakin.

Vaellus oli tyypiltään erämaavaellus. Eli merkittyjä reittejä ei juurikaan kuljettu vaan kaikille annettiin kartta mistä sai sitten katsoa sopivan reitin itselleen. Myös oppaan mukana sai kulkea.
Porukat hajaantuivat ja kulkivat pienissä ryhmissä. Yksinkin jokunen siellä taisi talsia.
Ensimmäisenä päivänä maasto oli lähes kokonaan umpimetsää. Eli melkoisen raskas kulkea. Luntakin oli sielä täälä. 
Paljon oli korkeuseroja, puroja ja ojia ylitettävänä sekä suota, suota ja suota.
Sitä piisasi.
Minusta huikein kokemus oli ylittää laaja suoalue ihan vain kävelemällä yli, siitä huolimatta että jalat kastuivat litimäriksi. Koska normaalisti soilla menee pitkospuut joita pitkin kuljetaan nii tää oli just sitä erämeininkiä.

 

Suon ylitys

Tokana päivänä meidän reitti kulki pääosin metsäteitä pitkin. Ei siinä mitään, hyvää harjoitusta se on tasaisellakin kulkea rinkka selässä ja matkaa kuitenkin kertyi sinä päivänä 23 kilsaa.
Eikä mikään helppo reitti sekään, paljon oli mäkiä taas.
Sain jälleen olla tyytyväinen hyvään kuntooni. Reipasta tahtia painelin menemään ilman sen kummempia vaurioita. Yhtään rakkoa ei tullut eikä nestehukkaa vaikka aurinko porotteli kuumasti eikä nälkä vaivannut. 
Ainoastaan polvi meni tohjoksi ekan päivän jälkeen etten illalla saanut sitä enää liikuteltua kun teki niin kipeää mutta viruttaminen kylmässä järvessä ja burana teki terää niin että aamulla olin jo toipunut rasituksesta.

Kolmantena päivänä valkattiin reitiksi lisäksi myös merkittyä polkua jotta päästiin ihailemaan upeita harjumaisemia. Kannatti kulkea vähän ekstraa, oli niin komian näköistä.
Vieläkö olisi ylhäältä harjulta nähnyt alas suolle karhun tai ahman kulkevan niin avot! Mutta se olisi niin harvinainen tuuri.
Erämaassa kun oltiin niin suden, ilveksen ja karhun jälkiä tosin näkyi sekä hirvenraato.
Hienoja kokemuksia nekin.

Tetrijärven kierrokselta

Leiriytyminen tapahtui omilla teltoilla ja nämä leirihetket olivat mulle parasta antia. Fiilistelijä kun olen, valkkasin tietysti telttapaikan sen mukaan missä on parhaimmat maisemat aamuja ajatellen ja omaa rauhaa.
Nousin aamuisin ihan tarkoituksella aikaisin jotta sain viettää oman rauhallisen aamuhetken hiljaisuudessa vain katsellen kaunista maisemaa. 
Sunnuntai aamuna olin pystyssä jo puoliviiden aikaan ja vitsit sitä tunnetta minkä saa kun herää keskellä uneliasta luontoa.
Huomasin muuten, että olen ihan samanlainen puurtaja niin arjessa kuin vaikka vaelluksella. Ensin pitää tehdä päivän raskaat työt pois alta ja vasta sen jälkeen suon itselleni levon.

Sainkin hieman ihmetystä miten ensinnäkin jaksan kulkea niin reippaasti ja miten muka pystyn nauttimaan samalla ympäristöstä. No, minun tapani on se, että suljen mielellään kaiken muun pois, kuten kanssavaeltajat ja kuljen mieluummin yksinään vähän matkan päässä. Näin näen ja kuulen vain luonnossa olevia asioita enkä muiden keskusteluita. Olen vähän erakko sen suhteen mutta saan niin paljon hyvää fiilistä metsästä että haluan keskittyä siihen sataprosenttisesti.
Kuljen yksin, olematta kuitenkaan yksin mutta ei tarvitse olla läsnä kenellekään. 

Yöpymisiä jännitin tietysti miten sujuu mutta kohtuuhyvin meni. Heräilyjä oli mutta ei tarvinnut paljoa pyöriä kun uni taas tuli.
Toisena iltana rantaan oltiin pystytetty telttasauna ja kyllä maistui löylyt ja järvipulahdukset pitkän päivän jälkeen. Sen jälkeen kokkailin ruokaa niin eipä unta tarvinnut  kauaa odotella.
Makuupussi oli jo vähän liiankin kuuma, yölämpötila oli kaiketi jotain 10 astetta ja toisena yönä tulin jo pussista ulos kun oli niin lämmin.

Lähdin tänne reissulle kokeilemaan rajojani ja ne kyllä ylittyi roimasti. Ehdottomasti uskon että selviydyn myös yksin yön yli vaelluksesta mitä olisi tarkoitus tässä kesän aikana kokeilla.

Parhain fiilis leirielämästä mulle tulee siitä, kun on mukana vain ne tarvittavat joilla pitää pärjätä. Ei ole mitään hienouksia, ylellisyyksiä tai puhtautta vaan ollaan rymyisiä, kyykyllä käydään pusikossa, hiet pestään järvessä ja ruoka tehdään ulkona.
Tekee hyvää elää välillä vähän vähemmälläkin.
Ehdottomasti antoisat kolme päivää. Kohokohdat mulle oli suon ylitys, tunnelmat leirillä ja vikan päivän maisemat. 
Sasta 64⁰ Wild oli hieno kokemus ja hyvä mahdollisuus kokea erämaatyylinen vaellus turvallisesti.
Porukka vaelluksella oli mukavaa ja hauskaa sakkia ja jokainen tuntui osaavan selviytyä kommelluksista hyvällä rennolla asenteella.
Meinaan asennetta ja kestävää luonteenlujuutta erämaavaelluksilla tarvitaan.

Hip Hei!

Pikaista päivitystä ennen vaellusreissulle lähtöä. Huomenna aamupäivästä on tarkoitus suunnata auton nokka kohti Pohjois-Karjalaa!
En ole vielä pakannut, kamppeet oon toki kerännyt lattialle mutta vielä rinkkaan en ole niitä sullonnut.
Olen vähän katsellut millaista keliä olisi luvassa ja sen mukaan miettinyt vaatteita.
Jokatapauksessa, vaikka päivällä olisi miten lämmin niin iltaisin tulee varmasti viileää. Siksi on pakko ottaa joku paksumpi takki mukaan.
Makuualustan kävin ostamassa uuden ilmatäytteisen, jospas se helpottaisi unen saamiseen. Oon kyllä ihan innoissaan reissulle lähdössä. 
Uskon että siinä myös tulee vietettyä hetkiä epämukavuusalueella joten siksi tietää miten palkitseva olo on varmasti sunnuntaina kun vaellus on ohi.
Mielenkiintoiseksi reissun tekee myös se, että se on kaukana täältä meidän tutuista maisemista.

Tänään on ollut supertehokas aamu ja jo ennen puoltapäivää olen saanut aikaiseksi siivottua huushollin, pestyä kaksi koneellista pyykkiä, leiponut sämpylöitä, käynyt pitkällä lenkillä ja nauttinut rauhallisen aamiaisen sekä treenannut Sisun kanssa harjoitteita.
Kohta lähden hierontaan, välillä hemmottelua itselle :)
Illemmalla vois ajaa nurmikon ja sit aateltiin käydä yhdessä Sisun kanssa pidemmällä lenkillä katsomassa miten se jaksaa jo kulkea.
Energiaa pennulla piisaa ihan älyttömästi. Eilen olin pentukoulun eskaritunnilla ja muut pennut oli tunnin loputtua jo ihan uuvahtaneita mutta tää vaan jaksaa riekkua innoissaan.
Automatkustus sujuu hyvin Sisulta, joko häkissä tai sylissä nukkuen.

Kesäräsyt :)

Tomaatit istutettu

Lököhetki pihalla

Metsäretkellä :)

Muutoin olen tässä päiviä viettänyt paljolti navettaa siivoten tai muita pihahommia tehden. Oon myös malttanut levätä ja ollakin vaan, lomalla kun ollaan.. :D
On ollut ihana lukea lehtiä pihalla auringossa, vaikkakin välillä villasukat jalassa. Nyt on onneksi taas lämpötilat kohonneet t-paita keleiksi.
Kissat ovat olleet harvinaisen seurallisia ja niiden touhuja on mukava katsella ja välillä Sisukin pääsee heijän kanssa kirmaamaan.
Viikonloppuna käytiin pienellä metsäretkellä tässä lähellä ja löydettiin upea kirkasvetinen lampi keskeltä metsää.
Makkaraa päästiin grillaa meidän tunnelmalliseen kotaan joka on lähes valmis jo. Pientä hienosäätöä ja maalia pintaan niin se on siinä.
Ja pihalla olen haahuillut muuten vaan silkasta ilosta katsellen tätä kaikkea meidän omaa. Ihana kun vihertää ja kukkii, ja tää rauha <3

Mitäs arkeen kuuluu?

Tulin kirjoittelemaan niitä näitä mitä on tullut puuhailtua ja mitä ajatuksia tällä hetkellä mielessä pyörii.
Kesäkuuta jo mennään ja ihan mielettömän kylmä tänäänkin ollut. Yöllä oli mittari käynyt pakkasen puolella, huh!
Piti Sisullekin jo kehittää villasukasta nuttu ylle jotta edes vähän lämmittäisi kun käydään pihapyrähdyksillä.
Onneksi kuitenkin aurinko paistelee aika hyvin. Olen kyllä mukavasti saanut nautiskella loma-aamujen pitkistä kävelylenkeistä.
Tähän meille peltojen keskelle tuulee tosi paljon, siksi on kiva suunnata metsän reunoille lenkeille.

Markku on ahkeroinut joka ilta meidän grillikotaa ja kuulemma viikonloppuna pidetään grillikauden avajaiset! Sitten ei ole väliä mitä taivaalta tulee kun saadaan olla lämpimässä kodassa suojassa.
Mahtavaa kun voi omalla pihalla tunnelmoida viettämällä iltoja ja miksei jopa öitäkin joskus kodassa.
Tarkoitus on sisustaa se Lapin hengellä, porontaljoja, lyhtyjä ym..

Itse olen tässä pentulomallani myös saanut jotain aikaseksi. 
Sain lopultakin kaikki vaatteeni vintiltä omille paikoilleen joten aulakin on jo hyvällä mallilla kun ei enää ole riepuja pitkin lattioita.
Eilen leivoin pitkästä aikaa kaurasämpylöitä. Vitsit miten hyvää vastaleivottu leipä taas olikaan, kun viime kerrasta oli jo aikaa.
Kaupasta tarttui viikolla mukaan uusia perunoitakin jo, tosin ruotsalaisia koska en malttanut enää odottaa suomiperunoita. Parasta kesällä meinaan on uudet perunat. 
Huomiseksi pitää leipoa jotain tarjottavaa kun "Pake" tulee vihdoin kylään meille. 
Hän sanoi silloin talvella että tulee kun omenapuut kukkii ja nyt alkaa puut olemaan loistossaan.  

Kesän herkkuja :)

Eilen aloitin navetan raivausprojektin. Sain tyhjennettyä päädyssä olevasta kesähuoneesta kaikki romut yhteen paikkaan. Tänään jatkan seuraavasta tilasta.
Ihan uskomaton määrä roskatavaraa sitä onkaan aiemmat asukkaat säilöneet. Kyllä ainakin lavallinen jos toinenkin kertyy kaatopaikalle roudattavaksi.
Uskon että siitä kesähuoneesta tulee tosi nätti ja viihtyisä oleskelutila jahka saadaan se sisustettua vanhantyylisillä huonekaluilla.
Tavarat mitkä sain Raijalta, sopivat täydellisesti sinne.
Ja jos Markku tosiaan aikoo siitä sen saunan rempata niin niistä tulee yhdessä oikein kiva kombo viettää kesäiltoja vaikka porukalla.

Kesähuoneen vanha rautahella

Tänään mulla oli tarkoitus lähteä Sisun kanssa läheiselle luontopolulle hieman nuuhkimaan mutta en kyllä taida näin kylmillä keleillä. Koiraparka tärisisi vain.
Mutta jos viikonloppuna kävisi vaikka jossain kylässä niin saisi Sisu vähän sosiaalistumista kun täällä vaan nyhjötetään keskenään.
Ensi viikolla olisi polkujuoksukilpailut Piikkiössä johon voitin muuten kuvakilpailussa ilmaisen osallistumisen! Sinne olisi siis tarkoitus mennä. 
Reitin pituudeksi kaavailin joko vain neljää kilometriä jonka voisi porhaltaa täysiä.., tai sitten kokeilisi kahdeksaa miltä tuntuu. Vaihtoehtoisesti olisi myös suunnistusta tarjolla mielenkiintoisessa ympäristössä Marttilan eräkorpimaastossa. Hmm.

Onnellinen koiranomistaja

Grillikodasta maisemaa