Hyvä päivä

Oonpa ollut tänään tehokas! Yleensä en saa mitään aikaiseksi jos en ole suunnitellut mitään. Tai kylhän mä olin mutta ne meni uusiksi työjuttujen takia. 

Suuntasin heti herättyäni salille tekemään kunnon treeniä jaloille josta jäikin niin hyvä fiilis että oon koko päivän touhunnut kotona laitellen paikkoja järjestykseen. Nyt sain niin paljon tehtyä kun tähän hätään pystyn. 

Pitäisi vielä hankkia muutama juttu niin saan loputkin kondikseen. Ehkäpä tehokkuuteni jatkuu huomenna aamusta.

Sain tänään myös väsättyä lisää tapahtumakutsuja sekä muita häppeninkejä mietittyä. Loppuvuodesta pidän kahdet pikkujoulukemut sekä tuparit. Tiedossa olisi myös pikkujouluristeilyä teemalla "draamaristeily" ;D

Ihanaa hulinaa siis tiedossa syksyn pimeyteen, unohtamatta reissua lämpöön, joten eiköhän näillä jaksa kohti talvea.

Nyt vähän ulkoilemaan ja sen jälkeen lukemista tenttiin :)

Hello Africa!

Aina välillä pitää lähteä kauas nähdäkseen lähelle. Tämä niin pitää paikkansa kohdallani. 
Vihdoinkin sain päätettyä seuraavan reissuni kohteen ja no, vähän tuli yllätyksenä itsellenikin mutta Afrikkaan, Gambiaan!
Ei liene ehkä ihan helpoin kohde reissata tuonne yksinään, mutta jotenkin erilaisen Thai reissun jälkeen on matkustamisen tarkoitus muuttunut.
Nyt haluan mennä pintaa syvemmälle kohteissa, nähdä asioita joita me ei välttämättä täällä Suomessa edes ymmärretä mitä kaikkea tuolla maailmalla onkaan. 

Gambiassa tuntuu olevan todella paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa sekä paljon retkiä. Ystävällistä kansaa, hyvää ja edullista ruokaa, aurinkoa ja aurinkoa! Sitä odotan eniten kun reissu sijoittuu pimeään loppuvuoteen.
Maa on myös todella köyhä, minkä vuoksi siellä esiintyy runsaasti ehkä vähän vilppiä yrittävät paikalliset, hyödyntääkseen turisteja. 
Huonoihin puoliin kuuluu myös malarianestolääkitys, josta en ole kuullut mitenkään hyvää sanottavaa outoine sivuvaikutuksineen..

Tarkoituksenani on kierrellä pientä Gambian maata yön yli retkillä sekä mahdollisuuksien mukaan käväistä Senegalin puolella. 
Muuten aion ottaa vain relax :) Nyt ei muuta kuin laskemaan päiviä, jipii!

Armeijan harmaissa

Tulipa jälleen vietettyä niin arjesta poikkeavat kolme päivää. Mahtavaa :)
Mielenkiintoisia luentoja, sai nähdä ja kokea mitä kovin moni ei saa, armeijaelämää, uusia tuttavuuksia..
Tätä kaikkea tarjosi Naisten Valmiusliitto yhdessä MPK:n kanssa kun vietin pitkän viikonlopun Tikkakoskella Ilmasotakoululla osallistumalla Suomen ilmapuolustus kurssille.

Perjantai aamulla aikaisin kuudelta lähdettiin yhteiskyydillä kohti Jyväskylää. Matkalla tuli taivaalta kaatosadetta ja salamat välkkysivät, mutta nopiasti matka meni torkkuen.
Varuskunnalle kun saavuttiin, sai ensimmäisenä lämmintä keittoa syödäkseen jonka jälkeen haettiin varusteet varusvarastolta.
Sieltä sitten kasarmille omaan tupaan ja vaatteiden vaihtoon. 
Sulkeisharjoituksien jälkeen oli avajaismarssien aika ja komiasti se noin 450 naiseltakin sujuu!

Viikonlopun ehdoton kohokohta oli kun meidän ryhmämme pääsi vierailulle Hävittäjälentolaivue 41 joukkoyksikön tiloihin. Saimme nähdä Hawkit ja istua koneisiin, harjoitella lentämistä kadettien opastuksella simulaattoreilla sekä kuulla todella mielenkiintoisia asioita everstiluutnantin kertomana Suomen ilmavoimista.
Tämä oli unelmien täyttymys itselleni, pieni hävittäjäfani kun kerran olen.. :D
Kävimme myös opastetulla kierroksella Keski-Suomen ilmailumuseossa.

Niin hyvääää! :P

Mahtavaa oli jälleen päästä viettämään hetki armeijan harmaissa, käydä sotkussa munkeilla, herätä aamulla kovaan karjuntaan sekä seurata varusmiesten elämää. Mutta parasta oli myös tutustua uusiin ihmisiin. Ja erilaisiin ihmisiin! Tutustuin yhteen vain 16 vuotiaaseen tyttöön joka oli myös samalla kurssilla. Meillä oli niin hauskaa yhdessä! Välillä kun vähän väsytti niin johan keksi jotain naurunaihetta :D
 

Meijän ernu!

Ja kotimatkalla samaan kyytiin taasen tupsahti yli 80 vuotias ihana Alli, jonka kanssa myöskin vaihdettiin numeroita jotta voidaan joskus kahvitella yhdessä ja saan lisää kuulla hänen mielenkiintoisesta elämästään. Täytyy nostaa hattua tälle supermammalle joka kertoi nyt elävänsä nuoruuttaan kun ei silloin aikoinaan ole pystynyt kun piti huolehtia nuoremmistaan kun äiti oli menehtynyt.. Paljon sai häneltä ajattelemisen aihetta elämään.

Elämä kantaa

Aika paljon ympärillä velloo häiritseviä tekijöitä joita vain kovasti yrittää olla stressaamatta.
Paljolti on työhön liittyviä muutoksia kun ovat nämä hallituksen esittämät vaateet, sen lisäksi muutoksena on tulossa yleistyöaikaan siirtyminen mikä tarkoittaa työpäivän pidennystä puolella tunnilla kun jatkossa ruokapaussi ei sisältyisi työaikaan. 
Meillä ehkä hieman hankala toteuttaa kun työskentelee sairaalaosastolla.
Ja vielä tämän päälle on jälleen muutoksen tuulia työpisteen osalta kun suunnitteilla on vaihdattaa henkilöitä osastojen välillä.

Onneksi elämä on vahvistanut ja opettanut aikalailla siitä, että näitä asioita joille ei mitään voi, ei pidä murhettaa itseään.
Sen olen huomannut että kaikkeen tottuu. Varmasti jopa siihen jos jatkossa saisi palkkaa vähempi.
Sitä vaan elää sitten sen mukaan mitä on.
Minäkin olen aikasta säästäväinen, jopa senverran että eräät kutsuvat pihi-Pirkoksi :D
Yritän vain selviytyä mahdollisimman vähällä ja mielummin käytän rahani satunnaisiin elämyksiin ja kokemuksiin, kuten matkustamiseen. Tosin siinäkin yritän päästä vähällä,
esim. majoittautumalla jaettuihin huoneistoihin jne. Elämykset löytyvät ihan jostain muista asioista. 

Eli koitetaan vain ilolla mennä eteenpäin myllerryksistä huolimatta. Nautin ainakin opiskeluista ja treeneistä nyt todella paljon! Ja tulevien reissujen suunnittelukin tuo kivaa fiilistä alkavaan syksyyn. 
Viikonlopuksikin on tiedossa jotain aivan erilaista mistä olen niin innoissaan! 

Kutsu kävi taas.. :D

Hyviä muistoja

Tänään tapahtui jotain. Jotain mikä sai aikaan vapauttavan tunteen. Huomasin että vanhoista surua ja syyllisyyttä aiheuttaneista asioista olikin tullut asioita joita voin ajatella hyvinä muistoina. Hyvinä aikoina.
Niin se vain pitää paikkansa, aika parantaa. Miksi elää pahassa olossa ja syyllisyydessä josta kärsit vain sinä itse? Mennyt on mennyttä eikä sitä muuttamaan voi.
Sen sijaan, voit säilyttää menneitä aikoja sydämessäsi ja muistella kaikkea niitä elämän käännekohtia hymy huulilla <3

Viikko on mennyt jälleen kovaa vauhtia, perjantai iltana meinasi jo pieni hermoromahdus iskeä tämän kaaoksen keskellä. Tavarat ovat edelleen laatikoissa siellä täällä eikä ikinä löydä sitä mitä tarvitsee. Ei ole helppoa yhdistää työt, opiskelu, vapaa-aika sekä remppaaminen että saan tästä viihtyisän kodin.
Onneksi ymmärtää nollata päätään ja lähteä tuulettumaan välillä irti arjesta :)

Sen vuoksi suuntasinkin eilen puolipäivää kestävälle vaellukselle Kuhankuonolle. Ihanaa mielenrauhaa ja tasapainoa. Mahtava aurinkoinen ja lämmin sää, evästä, upeat maisemat.
Mikäs sen parempi päivän aloitus :)
Tuli myöskin kun suunnalla olin käytyä kyläilemässä kotiseuduilla ystävien luona ja illalla vielä kummityttöä moikkaamassa. Nyt salia kohti ja illemmalla ajatuksena olisi käydä testaamassa uutta ravintolaa ja tiedä vaikka saisin seuraakin sinne..

Hidasta!

Olen alkanut opetetella etenemään uusilla vaihteilla. Nimittäin hitaammilla sellaisilla. Aina kun tulee sana "kiire" päähäni, hidastan tietoisesti.
Ja tuo sana normaalisti pongahtaa usein. Ja olen totaalisen kyllästynyt kiireeseen.
Tyypillisesti vapaapäivinäkin ensimmäinen ajatus kun herää on kiire. Minne?

Tänäänkin ensimmäinen sovittu meno on vasta iltapäivällä kun treffaan kaveria kaupungilla ennen koulua mutta siihen asti, ei mitään. Silti kun avasin silmät, olo oli kuin pehvaan ammutulla karhulla..
Kunnes pysähdyin. Tänään en ryntääkään ulos aamulenkille vaan aloitan päiväni hitailla venyttelyillä ja rullailulla jonka jälkeen aamupalaa ja rauhassa lueskellen päivän lehti. Hyvältä tuntuu, hyvä mieli :)

Opiskelut ovat alkaneet kovassa tahdissa, pitää pysyä vain mukana. Olen todella innoissaan alasta joten mielellään tulee luettua ja päntättyä paljon. Ensimmäinen tenttikin jo häämöttää kuukauden päästä. Lukemisen lisäksi pitää harjoitella käytäntöä, ja paljon.
Onneksi minulta löytyy ystäviä jotka kernaasti tulevat harjoitusasiakkaiksi sekä aivan mahtavaa oli kun sunnuntaina sain harjoitella kaverin kanssa joka on itse valmistunut alalta niin häneltä sain hyvää opastusta :)

Oman pöydänkin saan ihan kohta, kävi todella hyvä tuuri! Eilen illemmalla olin kävelytreffeillä kaverin kanssa ja tuli puhetta hierontapöydistä niin hällä sattuikin olemaan sellainen pari kertaa käytetty ihan jouten, joten minäpä saan siitä sitten hyvän pöydän itselleni. 
Jahka kun saan tapettihommat valmiiksi, teen olohuoneen toiseen päätyyn rauhallisen hierontanurkkauksen, jeii :)

Upea maisemareitti Aurajoen rannoilla

Yksin vai ei?

Tahdosta vai sinusta riippumattomista syistä? Miksi tämä herättää ihmetystä? 
Ei sitä voi päättää itse.

Okei, olenhan minäkin tässä jo tovin hengaillut itekseni, oikeesti vasta! Ihan vain koska näin se on mennyt. Oonhan mä tapaillut ihmisiä enemmän tai vähemmän mutta en mä voi ratkaista sitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Voihan asioihin vaikuttaa, mutta ei se silti takaa juuri sitä lopputulosta. En mä voi vaan olla jonkun kanssa sillä verukkeella että pitäisi.

En mä halua että mun onnellisuuteni on kiinni ainoastaan jostain muusta kuin itsestäni.
Omien juttujeni lisäksi tottakai mut onnelliseksi saa asiat joita teen muiden ihmisten kanssa, erityisesti läheisten sellaisten. 


Teen asioita joista tykkään, myös yksin ja se on hienoa tehdä niitä yksin. Kun sä teet niitä yksin se kasvattaa sua ihmisenä ihan erilailla. Mä teen niistä sellaisia että tuun onnelliseksi siitä huolimatta että oon yksin. Se on asia minkä mä voin itse päättää. 
Ulkona syöminen, matkustelu, treenaaminen, kaikenmaailman kinkerit. Elämä.
Jos et itse tee siitä vaikeaa, ei se sitä myöskään ole. 

Ja sinä päivänä kun olen jonkun kanssa, olen varmasti tuplasti onnellisempi kun jaan ne hetket toisen kanssa. 
Pääasia on olla onnellinen, yksin tai kaksin tai mitä vaan siltä väliltä.