Kun Ninasta tuli Hilja

Nyt se on virallista, nimeni on Hilja. Eilen sain monen kuukauden odottamisen jälkeen päätöksen etunimeni vaihdoksesta. Kun tieto tuli, ensireaktioni oli yllättäen hyvinkin haikea. Ihan kuin minua, Ninaa ei enää olisi - vaikka olenhan minä. Vain nimi on muuttunut, en minä mihinkään ole hävinnyt. Mutta nyt tuntuu hyvältä, päätös oli oikea. Eilen stressasi myös tämä alkava rumba, mikä nimenvaihdoksesta syntyy. Ensi töikseni kävin tänään passikuvilla ja laitoin uuden hakemuksen menemään. Ennen kun saan uuden passin, en voi tehdä mitään muuta. Mutta kaikki kortit sun muut, pitää päivittää uuteen. Otin myös uuden sähköpostin, hiljalleen se sitten joskus aikanaan tulee kokonaisuudessaan käyttöön. Myös tänne blogiin päivitin sen mitä pystyin uudella nimellä, mutta osoite tulee säilymään samana.

Saas nähdä kuinka kauan itsellä sekä läheisillä kestää tottua tähän :) En aio ottaa itseeni, vaikka minua vanhalla nimellä kutsutaan. Kyllä se sitten joskus tulee arkipäiväiseksi.

Hiljahan se siinä mökin edustalla :)

Viime viikonloppuna oli mun synttärit ja halusin niitä jälleen viettää viimevuotiseen tapaan, eli että lähdetään viettämään kesäistä päivää tutustumalla uusiin paikkoihin. Tällä kertaa suuntasimme mökin läheisyydessä olevaan Teijoon, jossa kävimme tutkimassa historiallisen ruukkikylän tunnelmaa. Markku yllätti heti alkuun, kun kävi hakemassa kakkupalat kahvilasta Teijon masuunista. Löysimme myös Teijon kyläsaunan, joka nyt on koronan takia suljettuna mutta myöhemmin pitänee käydä saunomassa siellä. 

Mathildedalissa tutustuimme putiikkeihin sekä vanhoihin rakennuksiin. Teijosta läksimme käymään vielä Särkisalossa ajelulla sekä minä perinteisesti uimassa meressä. En tiedä mikä siinä on, mutta nää uintipulahdukset eri paikoissa ovat itselleni parasta ilmaista elämystä.
Sieltä palasimme pitserian ja jäätelöiden kautta mökille saunomaan.

Lämmitin myös seuraavana aamuna saunan heti herättyäni, ja ai että kuinka tunnelma oli kuin kesäisin pohjoisessa, kun olemme Markun vanhempien luona, ja käyn joka aamu lämmittämässä pikkuisen rantasaunan. Kohtahan sitä taas pääseekin sinne :) Ollaankin jo suunniteltu hieman kesän reissua pohjoiseen. 

Teijon kaunis kirkko

Aamusauna 💛

Eräkoulun lintuviikko Porissa

No niin, nyt se on suoritettu, lintutentti! Eikä ollut edes paha, näin jälkikäteen sanottuna 😄 No olin kyllä panostanut huolella tähän, joten olin melko varma, että tulen läpi pääsemään. Toki mietin, jospa tenttijännitys sekoittaa pasmat, mutta sain pidettyä hermot kasassa. Meillä oli siis 40 tunnistettavaa kuvista sekä 18 äänistä. Sain yhden virheen, kun sekoitin peipon ja pajulinnun keskenään. Mutta ne ovatkin melko samankaltaisia, enkä varmasti ollut ainut, kelle näin kävi.

Viikko oli kaikinpuolin aivan mahtava. Olimme joka päivä katsomassa lintuja eri paikoissa pitkin Meri-Poria. En ollut aiemmin Porissa käynytkään, ja ihastuin kyllä valtavasti. Tosin täydellisellä kelillä saattaa olla vaikutusta. Normaalistihan pelkään merta ja sen tyrskyjä, mutta me saimmekin ihailla peilityyntä merta useana päivänä. Aurinko paistoi ja lämpötila kohosi hellelukemiin. Kävin joka aamu uimassa majapaikkamme laiturilta ja välillä myös päiväuinneilla. Lintujen havannoimiseen helteet eivät ole paras keli, mutta saimme kuitenkin 109 eri lajia havaittua.

Päivät siis koostuivat linturetkistä sekä teoriasta. Itse olin kyllä aivan innoissaan, kun aihe niin kovasti nykyisin kiinnostaa. Tosin loppuviikosta alkoi luokassa istuminen jo puuduttaakin.. Viimeisenä iltana kävimme retkellä myös läheisellä Reposaarella, jossa oli paljon mielenkiintoista kulttuurinähtävää. Se oli erittäin hyvä pään nollaus viikon lintujen pänttäämisestä ja uskon, että se auttoi tenttiäkin varten olemaan rennompi.

Kurssilla oli mukana myös muutamia samaan aikaan aloittaneita, joten jälleennäkemisen riemu oli huumaava. Tuntui tosi hyvältä päästä vaihtamaan kuulumisia ja nauramaan sydämensä kyllyydestä. Oli ihanaa, kun kerrankin minä myös osasin nauttia toisten ihmisten seurasta. Vastapainoksi kuitenkin vietin aina aamuisin pitkiä hiljaisia hetkiä laiturilla, sekä yöt vietin osittain myös teltassa. 

Viikko oli mulle säästössä ollut talviloma, ja koulunkäynnistä huolimatta, se tuntui todella lomalta. Kaikki työ- ja kotiasiat unohtuivat kyllä totaalisesti ja se tekee välillä niin hyvää. Kotiin oli mukava palata reissusta ja viikonloppu menikin kesäsäästä nauttien pihamaalla. 

Peilityyni meri

Reposaaren kallioilta

Majapaikka

Mökkivappu

Viikko sitten vietettiin vappua jo toista kertaa mökillä. Kelikin oli ihan hyvä, melko aurinkoista ja lämmintä. Markku kävi kalalla pari kertaa, ja saikin ahvenia ja yhden hauen, josta tehtiin kotona sitten haukipihvejä. Ahvenet päätyivät meidän lampeen, kun koitetaan kasvattaa ahvenkantaa sinne. Minä kävin Sisun kanssa ulkoilemassa metsäteillä sekä haravoin mökin ympäristöä. Myös vähän puuhommia tuli tehtyä. Kävimme myös vappupäivänä pienellä retkellä läheisellä luonnonsuojelualueella, Latokartanonkoskella. Toki myös saunoimme ja kävimme pulahtaa hyytävän viileässä lammessa :)

Tämä viikonloppu ollaan kotosalla. Tarkoitus on polttaa risukokkoa nyt kun maa on kunnolla märkä monen päivän sateiden jälkeen. Ajattelin myös kohta mennä istuttamaan perunat kasvimaalle. Mulla on edelleen kesken siellä laajennusosa, mutta sateiden jälkeen se tulvii ihan mahdottomasti, savimaa kun on. Mutta turvemulta ja hevonkakka on jo hankittu, jahka se vähän kuivahtaa niin möyhennän ne sinne joukkoon. Toive olisi jospa sinne saisi jo tänä kesänä vähän jotain kylvettyäkin, vaikka kunnon maanparannukseen menee kyllä vuosia. 

Ensi viikon olenkin talvilomalla, ja katsoinkin että oikein hyvää kesäkeliä se lupailee :) Vietän viikon Porissa eräkoulun lintuviikolla, jota odotankin innoissani. Viimeisenä päivänä on sitten tentti, ja toivotaan että se läpi menee eikä tulisi kovin pahoja muistikatkoksia jännittävässä tilanteessa. 

Myös työasiat on toistaiseksi selkiintynyt, eikä tähän hätään ole mitään ikävää tuloillaan. Joten hyvillä mielin kohti kesää <3

Latokartanonkoski

Meillä kävi vappuvieraita, ja Sisukin sai koirakavereita

Vappukuvia mökiltä

Epävarmuus

Oon viime viikot kärsinyt paljon epävarmuudesta ja odottelen parhaillaan miten työelämässä hommat jatkuvat, sillä yllättäviä käänteitä tapahtui juuri, kun olin siirtymässä osa-aikaiseksi. Eli toistaiseksi työt ovat jatkuneet ennallaan, mutta kovin hyvin ilmeisesti siellä ei nyt mene, joten saa nähdä mitä tuleman pitää. Siitä samaisesta syystä, peruin oman kantani edes jäädä vähemmille tunneille, sillä tulevasta ei tosiaankaan tiedä. Siksi nyt on parempi vain odotella ja olla tyytyväinen, jos töitä saa vielä jatkaa. Ja näistä epävarmoista ajoista johtuen, tuntuu että pää lyö tyhjää eikä oikein edes jaksa miettiä mitään muita juttuja. Kotona ja mökillä on ollut mukavaa puuhailla ja tuntuu, että muuta ei nyt tarvitsekaan.