En ikinä olisi uskonut..

Kaksi vuotta sitten lähdin yksin Thaimaahan. Se oli kai sitä itsensä etsimistä tai jotain. Jokatapauksessa, halu oli suuri vain lähteä, rikkoa rajojaan ja koittamaan selviytyykö. 
No, pelot tuli voitettua, henkisesti kasvoin vuosia ja rohkeutta tuli roppakaupalla lisää.
Silloin olin aika hukassa itseni kanssa. Mietin tapahtunutta, mietin tulevaa. Pysähdyin. 
Ja mietin vain sitä hetkeä. Tuntui hyvältä olla vain. Olla pois kaikesta rutiinista. 
Muistan ne hetket kun kuljin rannoilla yksin, lämmin tuuli tuiversi kasvoille. 
Lämmin hiekka tuntui paljain jaloin. 
Koskaan ei tiedä mihin elämä heittelee. Ja se voi heitellä myös hyvin.

Eilen menin saunomaan ja avantoon läheiselle lammelle. Jokaisen pulahduksen jälkeen jäin laiturille seisoskelemaan ja katselemaan kohti hämyistä lampea.
Tuntui niin lämpöiseltä. Ja niin hyvältä.
Palasin ajassa taaksepäin kaksi vuotta sitten. Kun kuljin vain. 

En ikinä olisi uskonut silloin missä nyt olen, missä asun. Ja kuinka hyvältä musta nyt tuntuu.
En löytänyt itseäni silloin. Löysin itseni täältä.


Ja tiiättekö, tässä kevään mittaan on tuloillaan monia, uusia ja jänniä asioita elämään. Koskaan ei tiedä mitä nurkan takana odottaa.
Mutta niihin voi vaikuttaa.