tiistai 24. syyskuuta 2019

Miten selviytyä kaamoksesta?

Huh, tänä aamuna se jälleen iski. Huomasin kuinka pimeys alkaa taas vaikuttamaan olotilaani. 
Olen (toistaiseksi) nukkunut kuitenkin vielä enemmän kuin hyvin, mutta en vain voi sille mitään. Masennun heti herätessäni, kun huomaan ulkona vallitsevan pimeyden. 
Enkä oikein keksi mitä sille tekisi. 
Vaikka kuinka yrittää ajatella positiivisia, olo on jokseenkin surullinen ja jopa ahdistunut. 
Rakastan herätä uuteen päivään auringonnoustessa, rakastan aamuja. Mutta en pimeää.

Tiedän, että lietsominen vain pahentaa tilannetta, mutta olen jo valmiiksi ahdistunut siitä, että hyvin todennäköisesti (vaikeat) unihäiriöt palaavat taas jossain vaiheessa kiusakseni. 
Nukahtaminen ei siis ole juuri ikinä ongelma, vaan se, että alan herämään aamuyöllä, enkä sitten enää saa unta. 
Toisinaan niitä on sattunut myös kesäaikaan, tällöin olen alkanut kuvittelemaan nukahtamista sateen ropinaan, ja se on auttanut! 
Tärkeintähän on pysyä rentona ja mieli levollisena, eikä ahdistua. Todellista mielenhallintaa tämä kyllä vaatii..

Olen vakavasti harkinnut lähteväni parin vuoden tauon jälkeen taas aurinkolomalle marraskuussa. Viime vuonna en mennyt, ja talvi oli todella vaikea. 
Jokseenkin vain ajattelin, etten enää lentäisi ulkomaille, mutta tämä saattanee olla pieni pakko. 
Egyptiä olen katsellut, koska se on ollut yksi mielenkiinnon kohteista maan kiinnostavan historian vuoksi. Nyt kenties jopa turvallisuustilanne on sellainen, että uskaltaisi lähteä.
Mutta siellä olisi sopivasti kaikkea. Aurinkoa, aktiviteetteja, historiaa ja mielenkiintoista kulttuuria..
Yksin tosiaan "joudun" lähtemään, sillä Markku on nyt sidoksissa opettajan lomiin pelkästään. Mutta se ei nyt sinänsä haittaa, hyväähän se on lomailla yksinäänkin. Ja itseasiassa Markku lähtee omille aurinkolomille syyslomallaan.


Minä palailin juuri pohjoisesta, mutta suuntaankin sinne takaisin jo ensi viikolla! Tarkoitus on tehdä muutaman päivän vaellus hiljaisessa Ukk puistossa.
Olin viime vuonnakin lokakuussa Saariselällä, ja olen siitä asti kaivannut takaisin juuri tähän aikaan. Silloin on ihanan hiljaista ja rauhallista pohjoisessa, mahdollisesti osuu ensilumi ja on kivan kirpakkaa. 
Kaverikseni saan rakkaan eräystävän koululta, niin yksin en tällä kertaa lähde. 
Olen aina ikionnellinen Lapissa ja sieltä palatessanikin sellaisessa onnellisuuspöllyssä jonkun aikaa. Mutta sekään ei kestä ikuisesti, valitettavasti 😄

Muita pohjoisen reissuja on varmasti jouluna tietysti luvassa, sekä vähäsen olen harjoittelupaikkoja katsastellut. Mahdollisesti ainakin Haltin hiihtovaellukselle lähden opasharjoittelijana huhtikuussa. Mieluusti olisin vaikka jo koko talven hommissa Lapissa, mutta no, koulu, työt ja koti hieman hankaloittavat 😄 Mutta toivottavasti jossain vaiheessa tämäkin on mahdollista. 

Inarinjärven rannalta

Kotikuulumisia vielä loppuun. 
Lauantaina vain löhöiltiin ja lämmitettiin navettasaunaa sekä paisteltiin kodassa halsterileipiä. 
Sunnuntaina oli ihana aurinkoinen syysilma, joten silloin hääräiltiin koko päivä pihalla. Minä laittelin pihaa talviteloille ja keräilin omppuja ja Markku intoutui vielä maalaamaan kuivuria. 
Kanat porskuttavat vielä iloisesti pihalla, ja nyt ei ole enää ollut kettuvaaraakaan, kun ketut hävisivät ympäristöstä kun pellot puitiin. 
Jahka kun pysyvät pakkaset saapuvat, pitää kanat palauttaa farmille mistä tulivatkin, ellei sitten paranneta meidän kanalan talvieristystä. 
Mutta katsotaan. 
Käytiin myös sunnuntaina vielä Savojärvellä saunomassa ja uimassa illansuussa. Ihanan rentouttavaa. 
Nyt pitäneekin aloittaa taas viikottainen kylmäuintikausi. 
"Koulun penkille" palailen vasta kolmen viikon päästä, kun mennään koko viikonlopuksi hirvijahtiin. Super jännittävää! :)

Ostin kukkakimpun kotiin, lukunurkkaan,
koska luin että se piristää myös pimeää aikaa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti