tiistai 8. syyskuuta 2020

Maalaiselämää

Oletettavasti nämä pitkälle elosyyskuuhun asti hellineet lämpöiset ilmat ovat tehneet tehtävänsä, eikä sisällä ole juuri tullut oleiltua. Vielä eilenkin ilta oli niin aurinkoinen ja lämmin kun puuhailtiin ulkosalla. Purettiin vanha ja risainen kanatarha pois, sillä tarkoitus on rakentaa uusi ja (ketun) kestävä ulkoilutila kanoille. Myös kanalan päädyn lahot laudat vaihdetaan uusiin ja ikkunat ehostetaan. Myös kanalan sisätilat on tarkoitus rempata, jotta meillä on mahdollisuus pitää kanoja myös talvisin. 

Viime aikoina on tullut enemmän taas takerrettua näihin maalaishommiin, siitä myös kirjoitukseni otsikko. Viikonlopun nimittäin vietin pohjanmaalla eräässä maalaistalossa kehruukurssilla. En oikein tiedä mistä se ajatus kehruun opetteluun lähti, mutta ainakin nyt on yksi hyvä syy selittää isännälle, miksi meidänkin olisi hyvä ottaa lampaita 😄 Markku nimittäin ei vielä ole niin lämmennyt minun pienelle lammaslauma haaveille. 

Mutta siihen kehruuseen. Enpä olisi ikinä uskonut sellaistakin taitoa vielä osaavani, mutta eilen jo ihan itsenäisesti sain rukin kehruu kuntoon ja aloitin työstämisen. Kurssilta sai vähäsen lampaanvillaa ja karstat ostin edullisesti torista. Nyt mulla on jo pieni rulla omaa tekemää lankaa. Vielä kun jaksaisi kunnolla opetella neulomisen salat.. Mutta jos tuota kehruuta jaksaa kärsivällisesti harjoitella, ei se pois suljettua ole ollenkaan, jos joskus tulevaisuudessa pienenä sivubisneksenä kehräisi lankaa tilauksesta. Joka tapauksessa, on hieno oppia vanhoja taitoja. Ja lankaa voi myös tehdä vaikka koirankarvoista!


Edellisviikonloppuna vietimme yhdessä kotiseutumatkailua. Kiersimme lähiseudun mielenkiintoisia paikkoja sekä kävimme myös Kuhankuonolla saunomassa. Poikkesimme mm. kotieläintilalla, kesäkahvilassa, Myssyfarmilla, Pöytyän museolla, lammastuote myymälässä, riihipuodissa sekä vanhassa myllyssä. Se oli oikein mukava viikonloppu. 

Niin, ja osallistuimme myös kylän minitriathloniin! Se oli mieletön kokemus. Matkat siinä oli uinti 150m, pyöräily 16km sekä juoksu 4km. Uintia pelkäsin eniten mutta se meni yllättävän hyvin, enkä edes noussut viimeisenä altaasta. Tosin seuraavassa osiossa, eli pyöräilyssä kaikki menivät mun ohitse, koska eihän jopolla kovin lujaa pääse 😄 Mutta se ei minua haitannut. Pääasia että oli kivaa. Ja juoksussa tein kuitenkin omat ennätykseni vaikka pohjalla olikin jo pari muuta suoritusta.

Mutta vielä palatakseni maalaisaiheisiin. Pohdin hartaasti aloitanko lähihoitaja opinnot nyt syksyllä, johon olin päässyt sisään. Jokin minussa kuitenkin empi asiaa. Satuin näkemään paikallislehdessä ilmoituksen Loimaalla sijaitsevan maatalouskoulun ilmoituksen aikuislinjasta ja otin yhteyttä sinne. Ja kas kummaa, nyt aloitankin maatalousalan opinnot iltaopiskeluna! Se opettaja oli niin kannustava ja innostava, vaikka eihän minulla mitään kokemusta juuri ole esim traktorin ajosta saatika puimurin. Mutta sinne minä nyt sitten vaan olen parin viikon päästä menossa opettelemaan. Työssäni kun kierrän usein maatiloja, on mielessäni kaiho ollutkin tehdä jonkin sortin maalaishommia, esim navetta tai  hevos. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Päätin myös aiemmin, että suoritan eräopinnot loppuun, alkaen ensi tammikuussa. Että tälläisiä uusia tuulia syksyyn :)

Ensimmäinen lankarullani

Triathlon kisoista :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti