Tämä aamu onkin hyvin erilainen mitä aiemmin kesän aikana on ollut. Nimittäin iskä muutti eilen pois pieneen yksiöönsä. Ja vaikka välillä on ollut itsellä vaikeaa tämä yhteiselo oman rauhan uupuessa, onhan se nyt tietysti haikeaa. Ja outoa. Kyllä siihen oli jo niin tottunut että iskä täälä aina hääräsi ympärillä. Nyt on hiljaista. Mikä sekin on tietysti ihanaa ja kaivattua. Mutta kiva kuitenkin että hän asuu suht lähellä ja jatkossa nähdään kuitenkin viikottain ellei muuten niin kyläsaunassa. Ja lupasi hän tulla aina tarvittaessa koiravahdiksikin.
Meille tämä myös merkitsee sitä, että saadaan omia tavaroita paremmin järjestykseen. Aamun olenkin touhuillut sisustaen alakerran huoneita. Kaikki tavarat ja huonekalut kun ovat olleet vähän heitteillä sielä sun täälä. Niin nyt tuntuu ikään kuin uudelta muutolta omaan kotiin! Hauskaa.
Tässä ajellaan muuttokuormaa eilen, iskä menee edellä.
Ja tässä eilen ottamani kuva kuvasta, joka on siis isän lapsuudenkoti. Nykyisin setäni asustaa tuolla ja pitää maa- ja metsätaloutta yllä. Kuva 50-60 luvulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti