Linturetkiä

Viime lauantaina oli herätys ennen aamuneljää ja suunta Vaskijärven luonnonpuistoon, jossa en jostain syystä ole ikinä käynyt vaikka samaan pitäjään kuuluu missä itsekin asuu..

Ja miten upea alue olikaan vaikka itse reitti kulkee vain osittain itse puistossa mutta ne osuudet mitkä kulkee, niin oijoi. Välillä tuli mieleen olenko Lapissa vai Varsinais-Suomessa!

Päivä meni Tlyn linturetkellä siis missä mukana kiva joukkio lintuihmisiä. Itse tykkään erityisesti näistä 'lintuvaelluksista' ja ehdotinkin josko sellaisen voisi tehdä joskus vaikka Lappiin telttailen. 

Näin kevään ollessa jo pitkällä, tuli lajejakin monen monta kymmentä ja itselleni kuusi uutta havaintoa. Parhain (ja ehkä erikoisin näin metsäretkellä) oli kyllä ehdottomasti kaulushaikara! Niin omantakeinen sumutorven törähdys aamuvarhaisella saa karvat pystyyn. Toinen kiva oli niinkin tuttu kuin järripeippo, joita on ollut runsaasti viime talvina ruokinnalla mutta ei tänä vuonna yhtäkään! Siispä odotettu piste tästä.

Reittimme meni siis noin 20 km Vaskijärven kierrosta, josta puolet on polkuja ja pitkoksia ja toinen puolisko metsäteitä. Tänne voisi tehdä arkiyön retken laavulle ja voisin hyvin kuvitella että susien ulvonta on taattu koska alueella lienee tihein susikanta. Jälkiä ja jätöksiä näkyikin paljon.

Pöllöjen huhuiluakin kuulunee paremmin mitä enää viereisessä Kurjenrahkan kansallispuistossa. Siispä ensi keväänä retkiä tänne. Yöpyminen on sallittua kahdelle laavulla, jotka ovat itse luonnonpuiston ulkopuolella.

Alin kuva 'tarkoituksella' hakkuuaukolta

Nyt olen matkalla Ahvenanmaalle, jossa tulee varmasti 'bongailtua' myös. Kiva kun lupailee hyvää keliäkin. 

Hyrskyn myrskyn mökillä

Olen taas yhdistetyllä työ ja mökkireissulla ja vaikka tänään on super tuulinen päivä, on ollut niin ihanaa kun monen kuukauden jälkeen vihdoin paistaa aurinko myös tänne metsän siimekseen! 

Ja tuulesta huolimatta, sain haravoitua pihamaalta ja on huomattavasti eloisamman näköistä kun harmaa lehtikerros on kerätty pois. Nyt on vaan mukava olla, rauhoittua iltaan ja kuunnella puiden huminaa.

Vuosi sitten lampi oli vielä ihan jään peitossa 

Tällä kertaa visiittini on tosi lyhyt, yhden yön mutta tulen jo takaisin viikonloppuna kun menen silloinkin Hankoon - tosin tällä kertaa lintuja katselemaan Haliakselle.

Kesäaika ja arkipäivien yöretkiä

Kesäaikaan siirtyminen oli viikonloppuna ja sitä se milteinpä konkreettisesti onkin lämpötilojen huilehdessa lähes kahtakymmentä. Tosin, todella hurja muutos on jo näköpiirissä sillä viikonloppuna pakkasta saattaakin olla sitten miinus kymmenen. Että aikamoista sanoisinko.

Aivan ihana on ollut nauttia tästä lämpöisestä varhaiskeväästä. On tullut tehtyä paljon ulkopuuhia, joita ei muuten olisi tehty. Kuten muovikasvihuone on nyt pystytetty, ulkoeteisen seinät maalattu, orvokkeja istutettu ja tänään jo kuljin sortsit jalassa pihamaalla. Aijai.

Saapa nähdä kuinka pitkään tuleva viileä kausi meillä jatkuu. Ties vaikka koko kuukauden!

Kuistin uusi seinämaali

Muita aivan ihania kevätpuuhia on tietysti ollut kevään yöretket Kurjenrahkalle. Voi että miten olen kaivannut retkeilyä valoisaan aikaan, lintuaikaan! Täydellistä nukahtaa ja herätä lintumaailman ääniin.

Vielä reilu viikko sitten oli huomattavasti hiljaisempaa, oli myös pakkasyö mutta viime yön retki oli jo rikas! Erityisesti nyt kun peipot ovat äänessä, tuo se vahvasti kevään ja unohtaa talven pimeydet sen siliän tien.

Illalla kuului lehtokurppa kun lenteli laavun yli muutaman kerran, kurjet töräyttelivät pitkin yötä ja aamulla lukuisat kapustarinnat vienosti vihelsivät suolla. Maailman parasta.

Aamulla läksin suoraan töihin ja oli ainakin hyvä zen suoraan luonnonhelmasta heränneenä.

Seuraavat viikon takaisesta retkestä

Plus aamu-uintikausi aloitettu 💚

Kilpisjärven seikkailut

Heh, eipä ole ensimmäinen kerta kun "poikkean" Kilpisjärvelle kolmeksi yöksi. Noh niinhän siinä sitten kävi, että sitä lunta sateli niin paljon ettei hiihtohommeleista mitään tullutkaan.

Ajokeli sinne oli mainio, muuten en olisi lähtenytkään. Tosin silloinkin siellä oli muutama rekka penkassa, mutta onneksi aikaistin lähtöä kahdella tunnilla ja ehdin juuri pois alta ennen nosto-operaatioita. Osa meidän porukasta jäi jonottamaan pariksi tunniksi ja saapuivat vasta iltamyöhään perille. 

Meidän opas oli edelleen sitä mieltä, että lähdetään hiihtämään vaikka mikä olisi. Ja niin lähdettiin. Paitsi lunta vaan satoi ja satoi ja eteneminen oli sanoisinko pikkaisen raskasta 😄 Siellä sitä kahlattiin puoli metriä hangessa samalla kun märkä lumi kasteli kaikki vaatteet aivan läpimäräksi. 

Tuvalle kun päästiin totesin etten varmana jatka tätä hulluutta enää yhtään. Sillä eihän siinä ollut mitään järkeä.

Vähän oli lunta katolla 

Ilta meni vaatteita kuivatellessa ja itse olin tyytyväinen päätökseeni keskeyttää. Myös yksi toinen halusi keskeyttää ja me jäimme tuvalle seuraavaksi päiväksi muiden yrittäessä jatkaa matkaa. Mutta pari kolme kilometriä niin kääntyivät hekin takaisin.

Päivä oli edelleen lumisateinen, kävin hieman hiihtelemässä sen minkä pystyi kelkan jälkiä.

Kolmantena päivänä keli kirkastui ja muiden jäädessä tuvalle tällä kertaa, minä lähdin kotimatkalle. Tunnin verran sai hiihtää hieman raskasta vanhaa kelkkauraa, kunnes safarit saapuivat järven poikki. Minusta oli niin ihana hiihtää ja mennä vapaasti, ja vaikka muu porukka olikin aivan huippu tyyppejä - on tää omassa rauhassa kulkeminen vaan se oma juttu. Fiilikset ihan eri.

Lähtöaamu

Lumivallit Kilpishotellille 😄

Perillä!

Yö Kolarissa kotimatkalla, -12

Melkein kotona❤️

Ja suoraan saunaan ja uimaan!

Mutta kaiken kaikkiaan kiva reissu vaikka menikin vähän pieleen.🥰