Seikkailu Länsirannikolle

Viime viikonloppuna lähdettiin kaksistaan yhden yön pakureissulle länsirannikolle. Alkuun ajatuksena oli yhdistää Uudenkaupungin minifarmi messut sekä linturetki Isokarin majakkasaareen. Tosin linturetkeä ei sitten järjestettykään juuri tähän viikonloppuun mutta lähdettiin silti.

Messut eivät olleet kovin hääppöiset mutta mukaan tarttui pähkinäpensaan taimi sekä viinirypäle tekeillä olevaan kasvariin.

Sieltä lähdimme ajelemaan hauskaa rantareittiä kohti Pyhämaata. Bongattiin upealla paikalla oleva laavu ja siellä pidimme ekan uimatauon. 

Pyhämaassa taas pysähdyttiin kyläkaupalle kahvitarjoilun äärelle sekä käytiin haudalla kastelemassa kukat. Ja kuin myös uimassa. 

Minä aloin miettimään omia juuriani sillä äidin puolen suku on täältä kotoisin. Ehkä se selittää viehtymykseni saaristoon, punaisten vanhojen torppien asukkaaksi. Niitä oli ihan valtavan paljon tuollakin hylättyinä että ihan surku tuli. 

Kun taas täällä Ahvenanmaalla jossa parhaillaan olen, on yhtä lailla näitä punaisia maalaistaloja mutta asuttuina ja todella hyvässä kunnossa. Ihastuttavia!

Pyhämaasta matka jatkui Pyhärantaan ja sieltä Rihtniemen lintutornille. Raumalle kurvailtiin syömään sekä jonnekin Eurajoen liepeille yöpymään kivaan puskaparkkiin rannan tuntumaan.

Aamulla kävin kävelyllä ja uimassa. Kun Markku heräili lähdettiin takaisin Raumalle hotellin aamupalalle, sillä päätettiin tällä kertaa 'ulkoistaa' kaikki ruokailut. Vielä kierros vanhan Rauman kujilla ja aikaisin kotiin puuhailemaan. Iskä oli sielä ollut koiravahtina sekä istuttanut loput perunat ja ajanut nurmikkoa. 

Kiva viikonloppu!

Arkipäivän yöretki Kurjenrahkalla

On niin ihana tunne, ihan kuin olisin rakastunut retkeilyyn uudelleen - vaikka enhän koskaan lakannutkaan. Mutta nyt vihdoin elämä on taas tasapainossa kaikkien mullistuksen jälkeen ja on aikaa ja ennen kaikkea energiaa. Ei voi sanoa, että menetin kaksi vuotta elämästäni (en missään nimessä vaan enemmänkin sain) mutta se epävarmuus ja ne muutokset söivät niin paljon henkisesti ja fyysisestikin, ettei retkeily ollut todellakaan päällimmäisenä mielessä. Vaikka onneksi edes vähän tuli Itä-Suomessakin poluillakin tallusteltua. Ja syksyllä lähden viikoksi sinne viettämään ulkoilmaelämää.

Nyt olen tehnyt arkisin aina tilaisuuden tullen yön yli retkiä. Viime viikolla olin Kurjenrahkalla ja vappuna Teijon kansallispuistossa. Minusta on ihanaa ettei elämä ole pelkästään työläisellä viikonloppuisin vaan haluan elää ja tehdä asioita myös arkisin! Ja retkeily sekä kotona puutarhapuuhat ovat hyviä sellaisia.

Valheet kertovat totuuden - ihmisistä

Iltarasteilla

Hiphei kun onkin vierähtänyt viime höpinöistä. Melkein kesäkin on jo saapunut. Muuttolinnut ainakin sankoin joukoin.

Täällä istuskelen rakenteilla olevan puutarhamajan ikkunan liepeillä. Aurinko paistaa mutta tuuli on kova, mutta sekin onneksi lämpimästi puhaltaa.

Eilen vihdoin joudimme kevään ensimmäisille viikkorasteille. Minä oon ennen käynyt paljon yksinään tai iskän kanssa, mutta nyt sovittiin että tää on jatkossa meidän yhteinen harrastus Markun kanssa. On se paljon mukavempi yhdessä niin ei tarvitse stressata eksymistä kun voi pähkäillä toisen kanssa missä mennään.

Nyt näin kevään tullen oon myös aloittanut pyöräilyretket. Tykkään käydä nuuhkimassa uusia reittejä ja täällähän niitä riittää. Siinä samalla on aina kiva käydä uimassa, vaikka onhan se vesi vielä vähän viileää. 

Tämä viikonloppu menee puutarhahommien parissa. Mulla on työn alla lavatarhan uudistaminen ja Markku rakentaa tätä kasvihuonetta.