sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Hyvä lauantaipäivä

Eilen olin yksinään kotosalla koko päivän, tai siis olen ollut jo muutaman päivän kun Markku on ollut työreissulla. Vapaapäivää vietin, ja päivä tuntui soljuvan todella mukavasti. Yleensähän tapanani on stressata vapaapäiviä, miten ne oikein viettäisi.
Tämä tuli ainakin todella tarpeeseen, viettää päivää kotona, kun näitä reissuja on viime aikoina reilusti ollutkin, ja onhan täällä kevät puuhaakin mitä pitää tehdä.

Aamun kuitenkin aloitin lempparillani, eli pitkällä kävelylenkillä. Aurinko paistoi ja ilma tuoksui niin kesäiseltä. (Toisin kuin tänä aamuna, kun kylmä viima puhalsi).
Ennen herkkuaamiaista, tein vielä rauhoittavan joogan.
Kymmenen aikaan olinkin jo sitten pihalla, ja päätin ryhtyä kasvimaan kimppuun. Siellä tuttuun tapaan rikkaruohot olivat vallanneet kasvilaatikot, joten niitäpä sitten myllersin puhtaaksi.
Vielä en tohtinut kylvää mitään, koska saattaa se takatalvi vielä yllättää.


Kasvimaalta siirryinkin sitten kanatarhan siivoukseen, sieltä ei onneksi tarvinnut kuin kerätä risut ja haravoida. Kävin myös läpi mitä pieniä korjaustöitä pitää vielä tehdä, sekä sisälle kanalaan tarvitaan myös orret sekä munintapesä. Kesäkuussa saamme sitten vihdoin muutaman kanan.
Päädyin ottamaan nyt alkuun vuokrakanoja, joten on helpompi aloittaa tämä kanalan pito, eikä tarvitse miettiä talvea. Jos oikein tykästytään ja halutaan pitää kanat, sekin onnistuu mutta tällöin tosiaan tarvitsee kanalaan hommata talveksi lisälämmitystä.

Näiden puuhien jälkeen siirryinkin sisälle tekemään ruokaa, ja otinpa myös pienet päikkärit!
Niiden turvin jaksoinkin vielä mennä ulos siivoskelemaan pihaa ja illan tullen lähdin tekemään treenit myös salille.
Paluumatkalla houkutteli Mellilänjärvi sen verran, että kävinpä pulahtamassa viileässä vedessä. Vaikka ilma olikin yli 20 astetta, ei rannalla vielä muita näkynyt. 
Yksi lenkkeilijä siellä oli, mahtoi hän ihmetellä touhujani kun kaksi kertaa vedessä kävin alusvaattesillani 😄

Kotiin päästyäni tein vielä herkkuiltapalaa, eli lämpimiä voileipiä ja katsoin jakson Gilmoren tyttöjä. 
Markkukin on saapunut yön aikana kotiin, ja jahka hän tuosta heräilee, lähdemmekin yhdessä kokeilemaan perhokalastusta. Nyt meinaan vihdoin pääsemme sille kalastusretkelle, minkä hälle joululahjaksi annoin :)

Kaivuri siksi pihassa, kun täällä on tehty sähkökaapelitöitä
Viime kesänä pohjoisesta saatu ruohosipuli on voimissaan
Mörkö kanalassa
Kanatarhaa
Mellilänjärveltä

torstai 25. huhtikuuta 2019

Pääsiäisen ulkoiluretki ja opiskeluyllätys!

Nyt vasta ehdin koneen äärelle kirjoittelemaan, meidän mukavasta pääsiäisen retkestä sekä on mulla myös yllätysuutisia! 
Arkeen kun tässä palailtiin pääsiäisen vietosta, oli mulla puhelinhaastattelu opiskelupaikasta, jonne hain tammikuussa. Nimittäin, intouduin silloin raapustelemaan hakemuksen eräopaskouluun! 
Bongasin vaihtoehdon, jonka voi suorittaa työn ohella, joten täysaikaista opiskelijaa musta ei tulisi. 

Koulu sijaitsee Sastamalassa (EräKarkku), meiltä on sinne 80 kilsaa, mutta koululla on asuntola, jossa kannattaa kyllä majoittautua aina kurssien ajaksi. 
Kävin heidän infossa maaliskuussa, ja kuin näin opinto-ohjelman silmät näkivät pelkästään sydämiä 😄 Niin mielenkiintoisia ja innostavia opiskeluaiheet ovat.
Opiskeluun kuuluu useita yön yli retkiä myös, ja heti alkuun onkin 10 päivän vaellus Lapissa. 
Toki näitä kursseja ja vaelluksia pystyy siis suorittamaan omien aikataulujen puitteissa. Samat kurssit pyörivät vuodesta toiseen, joten mikään kiire ei valmistumisella ole. 


En ole vielä miettinyt täysin loppuun saakka, onnistuuko opiskelu itselleni, mutta yritän ainakin saada tämän onnistumaan. 
Lomia säästelen jonkin verran näille pidemmille jaksoille. Yleisesti ottaen kurssit kestävät  1-4 päivää. 
Sitä en tiedä tekisinkö koskaan työkseni eräopashommia, mutta ei se poissuljettu vaihtoehto ole, sikäli kun meillä on ajatuksenakin muuttaa pohjoiseen vielä. 
On hyvä, että taskusta löytyy monenlaista osaamista. Mutta kyllä tätä alaa opiskelee jo pelkästään intohimosta luontoa kohtaan. 
Ja kun vapaa-ajalla tekee jotain todella mielekästä, sujuu ne normiduunitkin paljon mukavemmin :)

Mutta pääsiäiseen, kelit olivat melkoisen kesäiset ja ne vain jatkuvat. Ihan uskomatonta nämä yli 20 asteen lukemat!
Perjantaina puuhailtiin kotona pihajuttuja, lauantaina taasen käytiin asioilla sekä kyläilemässä veljen luona, jonne on syntynyt pieni poikavauveli.
Olen siis nykyisin täti-ihmisiä :)
Illalla tehtiin kotiburgereita (ne ovat sallittuja burgerlakosta huolimatta..) ja katseltiin leffaa. 
Sunnuntaina päätettiin lähteä Teijon kansallispuistoon ulkoilemaan, otettiin Sisukin mukaan kun kyseessä oli vain päiväretki.

Kierrettiin Matildajärven ympäri, ja pysähdyttiin syömään eväitä rantakivikon äärelle. Nyt eväänä oli ruokatermorissa haudutettua sienipastaa sekä jälkkäriksi Kinder-munat. 
Jätskit haettiin vielä kotimatkalla. 
Sisu kulki mukana hienosti, ainoastaan yhdelle toiselle pienelle terrierille ärhenteli, mutta muuten sujui hyvin. 
Retki-innostus on nyt totaalisen huipussaan, ja suunnittelinkin meille jo yön yli vappuretken Liesjärvelle. Tosin varasin pienen erämökin tukikohdaksi, jos ja kun Sisu tulee mukaan, niin on ainakin lämmin yösija. 

Sisua jännitti pitkospuut ensin :D
Reipas retkeilijä

Muita viikon kuulumisia ja uusia juttuja ovat olleet uimahallikäynti, jonne läksin Markun seuraksi. En olekaan aikoihin käynyt ja olikin kivaa treeniä vaikka hissukseen vesijuoksin kun Markku vierellä paineli tunnin yhtäsoittoa eri uintitekniikoilla. 
Eilen taas olin uteliaisuudesta uudella "kirjoitustyöpajalla", jossa siis pohdittiin saataisiinko jonkinlaista projektia tänne kuntaan esitettäväksi esim. runojen muodossa. 
Mutta katsotaan, löytyykö yhteistä innostusta riittävästi :)

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Hiihtovaellus Haltille

Nopea visiitti Lappiin jälleen ja suuntana Kilpisjärvi, ja sieltä suksilla Haltille. Lähdin torstaina aikaisin aamusta ajelemaan kohti Kokkolaan, jossa hyppäsin hiihtokaverini kyytiin, ja jatkoimme yhdessä matkaa. Haaparannassa pidimme ruokapaussin, mutta muuten ajoimmekin lähes yhtäsoittoa perille asti. Olimmekin jo illalla seiskan aikoihin perillä.
Tie Kilpisjärvelle oli aika maaginen siinä kohtaa, kun horisontissa alkoi näkymään vuoristomaisemaa. Itse Kilpisjärvi on todella pikkuinen kylä. Jäimme yöksi mökkiin, niin sai huilata kunnolla ennen aamun lähtöä.

Seuraavana aamuna haimme mulle vuokrasuksisetin retkeilykeskukselta, neljäksi päivää setti maksoi 87 euroa, eli ei paha. Tosin, sain kyllä irvistellen hiihdellä kun jalkani eivät sitten millään tykästyneet niihin monoihin. Mutta onneksi olen melko sitkeä sissi, enkä pienistä välitä.. Iltaisin oli sitten mukava lepuutella tuvan pedillä väsyneitä jalkoja. Rakkoja tai hiertymiä en ikinä saa, enkä myöskään nyt, vaikka monot hirveät olivatkin.

Noin 10 aikaan olimme lähtövalmiit parkkiksella. Vaikka tuo hiihtoreitti on merkattu risuilla (kelkkojen huoltoreitti), niin kartta on silti ehdoton olla mukana matkassa. Latuja ei siis ollut. Mutta levähdyspaikkoja eli autiotupia oli koko matkan varrella noin 10 kilometrin välein. Meillähän oli myös teltat matkassa varmuuden vuoksi, mutta tuvissa oli hyvin tilaa.
Kokonaispituus Kilpisjärveltä Haltille on noin 55 kilsaa yhteensuuntaan. Kelkkakyydin voi halutessaan varata toisen suuntaan, jos ei halua/ehdi/jaksa hiihtää edestakaisin, mutta se on melko tyyristä.
Me myös tulimme takaisin kelkalla hiihtokaverini halusta, mutta se oli ihan hyvä päätös, koska melkoisen myräkän se iski Haltin nurkilla.


Mun alkufiilikset eivät olleet järin korkealla, kun monot tekivät kiusaa, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Eka tauko oli Saarijärven tuvalla, jossa syötiin lounasta. Mulla oli aina lounaalle pikanuudelia, ja olin aina aamupalan yhteydessä keittänyt kuumaa vettä sen verran, että saa nopsasti ruuan eteen.
Saarijärven tuvalta läksimme kohti Kuonjarjoen tupaa, jossa olimme yön. Matka tuonne oli hyvin ylämäkipainoitteista, mutta ei mitään älyttömän pahaa. Pitkää, loivaa ja loputonta 😄

Kuonjarjoen autiotupa oli suuri, mutta ruuhkaa ei tosiaankaan ollut. Varaustuvan puolella oli enemmän väkeä. Tein iltaruuaksi nakkipataa makkaralla, ja oli hyvää. Herkkuina mulla oli tietysti (jälleen) omenapiirakkaa sekä suklaata ja sipsiä. Ilta meni jutustellen kolmen hauskan herran kanssa, jotka olivat liikkeillä potkukelkoilla! Sekä lukien ja kirjoitellen runoja. 
Yöni nukuin todella hyvin, eli kyllä se koko päivä raikkaassa ulkoilmassa, tekee vaan terää :)
Se tunne kun tupa vihdoin näkyy!
Kuonjarjoen tupa

Aamulla oli muutama aste pakkasta, ja siinä 9 maissa jatkettiin matkaa. Kelit olivat muuten koko reissun ajan täydelliset, aurinkoista tai puolipilvistä ja lämpötila noin nollan tietämillä. Kylmä ei todellakaan ollut, eikä tuulestakaan haittaa kun hyvä tuulenpitävä takki päällä. Aurinkolasit ovat ihan ehdottomat, ilman niitä ei pystyisi olemaan. 

Matka Meekonjärven tuvalle olikin vuorostaa alamäkipainoitteista, ja nyt mulla oli hyvin nukutun yön jäljiltä fiilikset huipussaan. Mielettömät maisemat ja olo niin epätodellinen. Voiko tämmöistä olla tosiaan Suomessa? Ihan kuin olisin jossain eri planeetalla. Käsivarren erämaa alue on niin poikkeuksellista, mihin ollaan totuttu, että suosittelen ehdottomasti edes kerran elämässä käymään.
Monet tuolla olijat kertoivat vuosi toisensa jälkeen tulevan uudestaan. Erityisesti talvisaikaan. Enkä ihmettele. Tämähän on melkein kuin jokin "pyhiinvaellus", joka pitää vain tehdä kerran vuodessa. 
Erityisen huomion tein myös siinä, että suurin osa tuolla kulkijoista, olivat vanhempaa väkeä, nuoria ei niin paljoa näkynyt.

Meekonlaaksolta
Reipas hiihtäjä

Meekonjärven tuvalle saapuessa oli aika hurja alamäki, jonka lopulta suosiolla kävelin alas, koska tasapainoa oli niin vaikeaa pitää yllä, kun selässä 17 kiloa painava rinkka. Mutta hyvin se meni niinkin.
Tuvalla pidettiin jälleen lounastaukoa ja nautittiin elämästä.
Meekonlaakso oli selkeästi vähälumisin, ja sieltä kuulemma lumet sulavatkin ensimmäisinä. Täällä alhaalla oli myöskin kasvillisuutta ja pieniä tunturikoivikoita, joita muuten ei reitillä ole. 
Jokaisen tuvan yhteydessä on luonnonvesiä ja näin talvisaikaan tehtynä avanto, josta saa kätevästi vettä. Paitsi Haltin tuvalla ei ollut avantoa, joten siellä joutuu veden lumesta sulattamaan. 

Meekolta sukset johdattelivat kiemuraista reittiä seuraavalle etapille, eli Pihtsusjärvelle. Siellä odotti jälleen lämmin tupa, jossa oli mukava viettää iltaa. 
Itse tykkään vain hetken rupatella ihmisten kanssa, muuten vetäydyin omiin oloihini. Minusta on mukavaa rauhoittua ja nautiskella kiireettömyydestä ihan hiljaa. 
Yö meni jälleen loistavasti ja aamulla oli energiaa lähteä viimeiselle ponnistukselle kohti Haltin tupaa (ja sieltä käsin valloittamaan Haltia). Tai näin oli suunnitelmassa.

Pihtsusjärven tupa
Aamuaurinko <3
Kohti Haltia

Mutta luonnonvoimat ovat mitä ovat, ja matkalla Haltin tuvalle, yllätti melkoinen puhuri etten ole kyllä ikinä kokenut mitään vastaavaa. Varsinkin siinä vaiheessa kun tuuli puhalsi suoraan kohti, oli pystyssä pysymisessä pitelemistä. Sai suorastaan puskea eteenpäin. Jännitystä lisäsi, kun huomattiin suoraan edessä tuntureiden päällä olevat tummat pilvet. Se olisi vielä puuttunut, jos lumipyry olisi iskenyt. Nyt hoin itselleni vain, että niin kauan kaikki on hyvin, kun reittimerkit näkyvät. Ja ne onneksi näkyi. 
Viimeinen kilometri tuvalle kesti ikuisuuden, ja tuntui ettei tupa lähene sitten millään. 
Mutta lopulta viimein päästiin perille, ja ai että sitä helpotuksen määrää. Selvittiin!
Olo oli niin onnellinen!

Meille oli tosiaan seuraavaksi päiväksi varattu kelkkakyyti takaisin Kilpisjärvelle. Mutta kun todettiin, että tällä kelillä olisi vain pelkkää tyhmyyttä lähteä nousemaan Haltille, ja kun tuvalle yllättäen parin tunnin päästä ajoi kelkka, päätimme lähteä jo samana päivänä takaisin kylälle.
Minua ei harmittanut tippaakaan, että Haltin huiputus jäi. Olin jo tästä kokemuksesta niin kiitollinen. Ehtiihän sitä myöhemminkin. 
Oli itseasiassa ihan kiva ajaa kelkalla samaa reittiä, minkä oli juuri hiihtänyt. Muistella ja kerrata ajatuksia tietyissä kohtaa. Hymyillä tuntureille ja mielessä luvata palata uudestaan.

Tosiaan, uudestaan tulee varmasti lähdettyä. Nyt jopa uskon pärjääväni yksin reitillä. Ja silloin hiihdän hiljaisuudesta nauttien edestakaisin, vailla kiirettä ja aikatauluja. Mennä vain ja hiihtää.
Kesällä, jos ei suunnitelmat muutu, onkin tarkoitus tulla vaeltamaan tänne viikoksi. Kuinka hienoa onkaan nähdä nämä samat alueet, jotka nyt olivat lumipeitteen alla ja järvet jäässä, kesäpuvussa. :)
Tuulista on..
Haltin tupa oli tällä kertaa päätepysäkki


Rinkasta sen verran, että jaksoin todella hyvin sitä kantaa, uusi rinkkani tuntuu olevan täydellinen mulle. Turhaa tavaraa oli taas runsaasti mukana, mutta kun kaikkeen pitää varautua. Mutta esimerkiksi, en käyttänyt kertaakaan trangiaa, koska tuvissa on kaasuliedet. Myöskin alusta ja teltta turhia (ja jos haluaa varman päälle, aina voi varata maksullisen paikan tuvasta etukäteen). Ruokaa oli vähän liikoja sekä vaatetta jonkin verran. 
Mutta näin sitä opitaan jokaisesta kerrasta, ja se on parasta. 
Seuraavia reissuja jo innolla odottaen <3

Kilpisjärvelle palattaessa, veimme mun suksisetin takaisin retkeilykeskukseen ja läksimme pesulle hotellin Laplandiin. Harmillisesti rantasauna aukesi vasta neljältä, mutta kävin silti pulahtamassa virkistävään avantoon järvelle. Niin ihanaa! 
Suihkun jälkeen kävimme vielä syömässä, jonka jälkeen läksimme ajamaan kotia kohti. Olimme yöllä yhdeltä Kokkolassa, ja mulla oli vielä viisi tuntia ajomatkaa. Olin siis perillä maanantai aamuna hieman ennen kuutta. 
Vuorokauden valvomisen jälkeen olo oli melko hutera, mutta nyt viimeistään tunnen palautuneeni. 
Huikea reissu ja olen niin onnellinen kun pääsin sen kokemaan!

Tässä selvinneenä Haltin tuvalle myräkästä

Tämä oli myös huippuhetki!
Saana tunturi

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Lämpöinen kotiinpaluu

Lumen ja pakkasten keskeltä takaisin kotiin, jossa lämpötilat huitelevat jo plus 15 asteen kieppeillä! Olenkin nyt parina iltana häärännyt kevään haravointitalkoiden merkeissä sekä koristanut ulkoeteisen ja pihamaan raikkaan keltaisilla narssisseilla.
Markku on ahkeroinut klapihommissa ja aloittanut katoksen rakentamista talon ulko-ovelle. Näin kissat saavat sateensuojan, kun odottavat pääsyä sisälle. 

Maanantai aamuna tosiaan palasin huikealta hiihtoreissultani, ja vaikka nukuinkin älyttömän hyvin autiotuvissa, painaa retkiväsymys vielä. Reissu sujui hyvin, ja palaankin niihin tunnelmiin vielä kohta.

Pääsiäinen sieltä jo lähestyy, mikä tuokin mukavan hengähdystauon. Ajattelimme käydä yhdessä Sisu mukaanlukien, jollain päivää metsäretkellä eväineen, sekä kylässä veljen luona katsomassa heidän pari viikkoista vauvaansa. 
Näköjään muuten aina kun palaa pidemmiltä vaelluksilta, on suuri kaipuu lähteä jo uudestaan luontoseikkailuille 😄 On se vaan niin parasta puuhaa.
Nyt on kyllä myös kotona pitkän talven jälkeen, kiva touhuta ulkosalla sekä istuskella iltaa nuotion äärellä kodassa. 
Pitääpä siivota vielä navetan piilopirtti talven pölyiltä, jotta pääsee sinnekin taas tunnelmoimaan elämää :)
Aamuaurinko lenkit <3

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Vielä kerran, Lappi!

Totta tosiaan, pääsen vielä kerran tälle keväälle Lappiin, ja heti ensi viikolla! 
Hieman olen ehkä uupunut jo tämän kevään reissuista, mutta nyt kun sain tilaisuuden lähteä kuitenkin hiihtovaellukselle, niin en voisi olla innostuneempi :)

Alkuperäinen hiihtoreissu vapun tienoille peruuntuikin tuossa aiemmin, ja sitä jo tässä surkuttelin. Kunnes huomasin Facebookin vaellusryhmässä kommentin, jossa etsittiin hiihtokaveria pohjoisen lumille. Saatiin sopimaan aikataulut sekä muut kuviot ja nyt ollaan pian lähdössä kaksistaan muutaman päivän erämaavaellukselle käsivarteen.


Huolissaan ei tarvitse olla selviytymisestäni, sillä tämä naishiihtokaverini on kokenut eräilijä ja useamman reissun tehnyt myös Käsivarren erämaassa. Tuntuukin varsinaiselta onnenpotkulta, koska hän huolehtii lähes kaikesta! Tutkii säätiloja ennalta sekä suunnittelee sen mukaan eri reittivaihtoehtoja, jotta meillä olisi aurinkovarmimmat hiihtopäivät. Mahdollisesti saatamme mennä Ruotsin puolellekin, mikäli kelit sattuisivat olemaan siellä paremmat. 
Sain myös varustelistaa sekä muita käytännön vinkkejä vaellukselle.

Minähän en siis ole aiemmin tehnyt muuta kuin pari yhden yön talvivaellusta, joten yksinään en ikimaailmassa vielä lähtisi tuntureille. Siksikin olen supertyytyväinen, kun pääsen konkarin matkaan. Saan varmasti paljon oppia ja varmuutta tuleviin retkiin. 
Ollaan myös soiteltu pari kertaa puhelimitse, joten vähän näin myös tutustuttu. Mikä sekin on erittäin tärkeää, että tietää kemioiden natsaavan. Ainakin molemmat ollaan aamuvirkkuja! 😄
Saattaa olla seuraamme liittyy myös kolmas tyttö parin huskyn kanssa, ja sepäs vasta olisikin mieluisaa. Minusta olisi kivaa nähdä, miten koirien kanssa vaellus toimii, koska siitäkin haaveilen ihan todella. 


Varusteet on mulla tarkoitus kantaa rinkassa, ja saakin miettiä huolella mitä ottaa mukaan. Tarpeeksi lämmintä, koska pakkasta saattaa hyvinkin olla 20 astetta, mutta ei kuitenkaan liikaa, koska voi myös olla nollakelit.., teltta varmuuden vuoksi (tarkoitus on kuitenkin yöpyä tuvissa), lämmin makuupussi ja hyvä alusta, riittävästi ruokaa sekä kaikki muut tärkeät ja ei niin tärkeät. 
Vaelluskengät lähtevät myös matkaan, koska tuntureiden huiput alkavat olla jo kivikkoisia, joten on mahdollista, että huiputamme niitä jalkaisin.

Autolla ajetaan Kilpisjärvelle, joten raskas reissu on tiedossa, mutta uskon sen ehdottomasti olevan sen arvoinen. En nyt aseta itselleni liian korkeita odotuksia, mutta luulen, että Kilpisjärven että Haltin seutu ovat niin henkeänsalpaavia maisemia mulle, että ei oo tosikaan. 

Ihana päästä taas pohjoiseen, hiihtämään, luontoon, eräilemään sekä samanhenkisten kanssa reissuun! 💚

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Moottorikelkkailua Rovaniemellä

Vietin viikonlopun siis pohjoisessa kelkkakurssilla. Osallistuin MPK/Naisten Valmiusliiton järjestämälle Nasta-harjoitukselle. Niitä samoja, joissa olen aiemminkin käynyt. Viime kerrasta tosin oli jo jonkun aikaa, mutta nyt innostuin kun paikkana oli Rovaniemi ja kurssi moottorikelkkailusta.
Nasta-harjoitukset ovat aina eripuolin Suomea varuskunnissa. Tällä kertaa paikkana oli Rovaniemellä Jääkäriprikaati ja osallistujia oli noin 250 naista.
Pääsin kelkkakurssille jonopaikalta, ja jonossa oli ollut 57 henkilöä, niin suosittu tämä oli. Onnekseni, olin ollut ilmeisesti kärkipäässä kuitenkin.


Yöjunilla matkaani jälleen tein, ja viime syksystä poiketen, sain nukuttua uskomattoman hyvin, vaikka menomatkalla mulla oli istumapaikka. Pienenä ihmisenä, mahduin kivasti käpertymään kahdelle penkille ja olin ottanut viltin matkaan, joten hyvin se meni näinkin. Tosin vaunu oli alkujaan lähes täynnä, mutta ystävällinen konduktööri vinkkasi myös tyhjästä vaunusta, jonne siirryinkin sitten, ja vitsit olin onnellinen siitä.

Onnellinen olin myös saapuessani aamu seiskalta Rovaniemelle. Ennen kasarmille siirtymistä, halusin käydä nauttimassa aamiaista keskustan hotellissa sekä fiilistelemässä Rovaniemeä. Ihana aloitus reissulle, ja samalla viimeiset hetket syödä maukkaasti, koska armeijan ruuat ovat vähän niin ja näin. 😄

Paras hetki <3
Rovaniemi

Tosiaan, varuskunnassa kun oltiin, olivat vaatteet ja majoitus myöskin sen mukaiset. Vaatteet haettiin varusvarastolta ja petipaikka löytyi tuvista. 
Kurssin alkuun meillä oli sulkeisharjoitukset, avajaisseremonia, yhteisluentoa muiden kurssilaisten kanssa sekä teoriaa itse kelkkailusta. 
Lauantaina vuorostaan pääsimme kokeilemaan kelkkailua käytännössä. Mullahan ei juuri kokemusta kelkalla ajosta ole, kerran testasin kun oltiin Markun kotipuolessa. 
Joten jännitin ihan sikana! 
Mutta mua pelottaa aina muutenkin ajaa tuollaisilla vehkeillä..

Tuntumaa haettiin tehtäväradalla, jonka jälkeen lähdettiin maastoon. Alkuun olin edelleen kauhusta kankeana, kunnes muutaman sadan metrin päästä totesin, mitenkä mahtavaa ajaminen kuitenkin oli!! Ihana kevätaurinko, lumi ja ne maisemat! 
Kunnes helppo reitti vaihtuikin hieman haastavammaksi, eli oli kumparetta, jyrkkiä mutkia, puita... No, ihan hyvin selvisin siitäkin, vaikka en niin nauttinutkaan 😄 

Mutta kävi siellä muutamalle kurssilaiselle pieniä ja isojakin kömmähdyksiä. Muutama lapiointi urakka ohjaajalle tuli sekä yksi ihan oikea vaaratilanne, kun yhdeltä kelkka läksi käsistä ja törmäsi puuhun! Onneksi mitään ei sattunut, vaan hän ennätti hypätä kyydistä pois ajoissa. Mutta kyllähän se pelästyttää. Ja saa tajuamaan kuinka vaarallisia vehkeitä kelkatkin ovat, jollei osaa niitä hallita. Lähtevät meinaan niin tajuttoman nopeasti, jos kaasua käyttää vähän liikaa. 
Eli ei suotta järjestetä tälläsiä kursseja.

Kelkkaonnettomuus
Kelkkailtiin laavulle

Kurssin sisältöön kuului myös kelkkojen korjausta/huoltoa sekä reen lastaaminen ja kiinnittäminen. Myös parituntinen ensiapu osio kuului kurssiin, ja pidin sitä todella hyvänä. Ja pakko myöntää, opin jopa uusia asioita, vaikka joskus aikoinaan olen sellaisen kurssinkin käynyt..


Tykästyin kyllä sen verran, että voisin lähteä johonkin kelkkasafarille jonain päivänä. Tuskin silti vauhdin hurmasta juurikaan tulisi nautittua, mutta hitaasti kun menee, näkee paremmin maisemat :)
Onnistunut viikonloppu, joka nopsasti meni mukavassa seurassa ja puuhassa. Uusia Nasta seikkailuja taas odotellessa!

P.S Lapin seikkailuja ei tarvitsekaan kauaa odottaa, koska nyt näyttääkin siltä, että lähden ensiviikolla hiihtovaellukselle Käsivarren erämaahan :))

Vähän on heikko asento...
Myös suunnistustaitoja hiottiin
Kelekkakurssin naiset!