Sunnuntain leffa ja tammimyrsky

Lähdettiin pitkästä aikaa leffaan kun ensi-illan viime viikolla sai Myrskyluodon Maija. Pitihän se ehdottomasti mennä katsomaan ja oli kyllä hyvä! Kerrankin elokuva missä ei ole älytöntä väkivaltaa tai jännitystä, vaan leffa soljuu tasaisen hyvän mielen kuvana koko kolme tuntia. Toki olihan siinä joitain traagisia kohtauksia mutta ne kuuluvat elämään.

Samalla käytiin syömässä pitsabuffassa ja teki ihan hyvää herkutella edellisen päivän hiihtoretken jäljiltä.. 

Maanantaina etelän ihmeellisen kaunis talvi vaihtui vesi- ja räntäsateisiin ja nyt on tiet petollisen liukkaita. Lunta kun oli kumminkin niin paljon, on sitä edelleenkin. Ei tarvitsisi kuin pakkaset takaisin ja muutama sentti lunta, niin johan olisi ladut taas kunnossa. Nyt ne ovat täynnä neulasia ja muuta, joten hiihto ei kovin mukavaa. Mutta onhan tässä talvikautta jäljellä, joten eiköhän vielä lunta saada. 

Hyviä puolia lauhtumisessa on esim puita menee huomattavasti vähemmän, ei tarvitse jatkuvasti olla lämmittämässä mökkiä. Myös lintujen ruokaa kuluu vähemmän mikä on merkittävää kun pihalla käy satapäin lintuja. Koirain kanssa on helpompaa - tai Sisun kanssa siis. Hallilla tuntuu olevan hauskempaa mitä enemmän lunta ja pakkasta. Nimittäin tuntuu, että sekin masentui vesisateista.

Harmaata ja liukasta.. 

Mökillä säilyi hyvin lumi. 

Aika kolaaminen oli maanantaina. 

Leffaherkuttelua. 

Mikä talvi!

Kerrassaan upea, sellainen talvi meillä täällä etelässä on meneillään. Lunta on paljon ja se mikä on poikkeuksellista - lumi on myös pysynyt maassa yhtä kertaa lukuun ottamatta marrasjoulukuun vaihteesta asti. Ainostaan jouluviikolla (yllätys) ilmat lauhtuivat ja vettä satoi, että oli paikoin paljas maa. Myös pari viikkoa sitten oltiin plussa asteilla muutama päivä, mutta sateiden sijaan paistoikin aurinko, joten lumi säilyi hyvin. Sen jälkeen ollaan saatu vaan lisää lunta ja hiihtokelit ovat olleet mitä parhaimmat.

No kuten sanontakin kuuluu, itku pitkästä ilosta ja alkuviikosta saadaan enemmän tai vähemmän märkää taivaalta. Joten jännittävin odotuksin mitä tuleman pitää. Mutta niin kiitollisena tästä mitä on ollut. 

Hiihtoa on tosiaan tullut harrastettua nyt oikein olan takaa. Olen käynyt pari kertaa yön yli hiihtoretkillä ja yhdessä ollaan käyty useampana päivänä viikossa läheisellä Hevonlinnan kuntoladuilla sekä tänään oltiin Torronsuon kansallispuistossa retkiladulla. Reippailtiin 15 km reitti mitä kauneimmalla suotaipaleella, herkuteltiin laskiaispullat ja kaakaot sekä huokailtiin maisemia. Uskomattoman kaunista.

Toivottavasti talvi jatkuu vielä pitkään vaikka välillä vähän vettäkin sataisi. 

Muutenkin on ollut iloa elämässä ja ennen kaikkea rauhaa ja kiireetöntä menoa. Jos vielä joulukuussa murehdin työjuttuja, joulun jälkeen päätin olla murehtimatta ja unohtaa itseasiassa kaikki työ draamat. Teen vaan työt ja muun ajan keskityn omiin kivoihin juttuihin. Ja se on auttanut! Yöunetkin on olleet hyviä kun päivisinkin mieli hyvä.

Loppuun vielä kotokuvia. Lumitöitä on ainakin saanut tehdä myös sydämensä kyllyydestä.