Vuoden viimoinen päivä

Ja millainen päivä 🌞

Viimeisen päivän hiihto ja kotimatkalla

Lähdin kuin lähdinkin vielä hiihtämään viimeisenä päivänä vaikka keli oli jo aika kehno hiihtohommiin. Ilma oli lauhtunut plus kolmeen ja vettäkin tihutti. Ladut olivat liukkaat kuin mitkä! Siitä huolimatta nautin olostani mennä yksin (Markku lähti lumikenkäretkelle) ja hyvästellä Lappi siltä erää.

Poikkesin ladulta hieman ja rämmin umpihankea läheiselle laavulle suon poikki. Siellä hörpin kuumaa mehua ja söin eväsleivät. Kilometrejä kertyi 18 ja näin ollen yhteensä tältä reissulta 60. Huippua!

Kotiin lähdettiin eilen varhain aamulla ja perillä oltiin kahdeksan maissa. Iskä oli täällä ollut koirain kanssa ja hyvin oli mennyt. Etelässä joulu oli harmaanmusta ja tänäänkin sankka sumu leijailee peltojen yllä. Ensi viikolla se taitaa lupailla jonkinlaista lumisadetta, mikä olisi omiaan tuomaan valoa ja latuja.

Kotona ❤️

Joulun aikaa Lapissa

Ensimmäistä kertaa sitten ikinä, lähdettiin viettämään joulua Lappiin. Varattiin syksyllä Kairosmajalta Pyhätunturilta täysylläpito muutamaksi päiväksi ja on kyllä ollut mainioita kaamoksen päiviä. Parasta on tietysti hiihtäminen joka päivä kuin myös saunominen rantasaunalla. Eikä yhtään hassumpaa astella valmiiseen ruokapöytään.

Varsinaista joulufiilistä ei niinkään ole, koska tämähän poikkeaa täysin mihin on tottunut, mutta ehkä enemmänkin sitä on ottanut tämän 'hiihtolomana'.

Koska lumi satoi tännekin vasta viikko sitten, ei latuja kovin paljoa ole vielä ajettu, mutta menee tuosta kumminkin yksi 16 kilsan baana, mitä on hyvä hiihtää edestakaisin. Tänään hiihdettiin 22 kilsaa ja eilen 14. Huomenna ehkäpä mennään lumikenkäretkelle läheiselle pikkutunturille. 

Matkalla tänne pysähdyttiin tietysti Taivalkoskella kolmeksi yöksi. Sielläkin tuli hiihdeltyä vähän. Saapa nähdä milloin saamma kotinurkille hiihtokelejä. Nythän siellä on ollut lumeton joulu ja muutoinkin hyvin lauhaa jo pitkän aikaa.

Tämä kuva marraskuulta kun etelässä oli muutama päivä winter wonderlandia.

Seikkailu Länsirannikolle

Viime viikonloppuna lähdettiin kaksistaan yhden yön pakureissulle länsirannikolle. Alkuun ajatuksena oli yhdistää Uudenkaupungin minifarmi messut sekä linturetki Isokarin majakkasaareen. Tosin linturetkeä ei sitten järjestettykään juuri tähän viikonloppuun mutta lähdettiin silti.

Messut eivät olleet kovin hääppöiset mutta mukaan tarttui pähkinäpensaan taimi sekä viinirypäle tekeillä olevaan kasvariin.

Sieltä lähdimme ajelemaan hauskaa rantareittiä kohti Pyhämaata. Bongattiin upealla paikalla oleva laavu ja siellä pidimme ekan uimatauon. 

Pyhämaassa taas pysähdyttiin kyläkaupalle kahvitarjoilun äärelle sekä käytiin haudalla kastelemassa kukat. Ja kuin myös uimassa. 

Minä aloin miettimään omia juuriani sillä äidin puolen suku on täältä kotoisin. Ehkä se selittää viehtymykseni saaristoon, punaisten vanhojen torppien asukkaaksi. Niitä oli ihan valtavan paljon tuollakin hylättyinä että ihan surku tuli. 

Kun taas täällä Ahvenanmaalla jossa parhaillaan olen, on yhtä lailla näitä punaisia maalaistaloja mutta asuttuina ja todella hyvässä kunnossa. Ihastuttavia!

Pyhämaasta matka jatkui Pyhärantaan ja sieltä Rihtniemen lintutornille. Raumalle kurvailtiin syömään sekä jonnekin Eurajoen liepeille yöpymään kivaan puskaparkkiin rannan tuntumaan.

Aamulla kävin kävelyllä ja uimassa. Kun Markku heräili lähdettiin takaisin Raumalle hotellin aamupalalle, sillä päätettiin tällä kertaa 'ulkoistaa' kaikki ruokailut. Vielä kierros vanhan Rauman kujilla ja aikaisin kotiin puuhailemaan. Iskä oli sielä ollut koiravahtina sekä istuttanut loput perunat ja ajanut nurmikkoa. 

Kiva viikonloppu!

Arkipäivän yöretki Kurjenrahkalla

On niin ihana tunne, ihan kuin olisin rakastunut retkeilyyn uudelleen - vaikka enhän koskaan lakannutkaan. Mutta nyt vihdoin elämä on taas tasapainossa kaikkien mullistuksen jälkeen ja on aikaa ja ennen kaikkea energiaa. Ei voi sanoa, että menetin kaksi vuotta elämästäni (en missään nimessä vaan enemmänkin sain) mutta se epävarmuus ja ne muutokset söivät niin paljon henkisesti ja fyysisestikin, ettei retkeily ollut todellakaan päällimmäisenä mielessä. Vaikka onneksi edes vähän tuli Itä-Suomessakin poluillakin tallusteltua. Ja syksyllä lähden viikoksi sinne viettämään ulkoilmaelämää.

Nyt olen tehnyt arkisin aina tilaisuuden tullen yön yli retkiä. Viime viikolla olin Kurjenrahkalla ja vappuna Teijon kansallispuistossa. Minusta on ihanaa ettei elämä ole pelkästään työläisellä viikonloppuisin vaan haluan elää ja tehdä asioita myös arkisin! Ja retkeily sekä kotona puutarhapuuhat ovat hyviä sellaisia.

Valheet kertovat totuuden - ihmisistä

Iltarasteilla

Hiphei kun onkin vierähtänyt viime höpinöistä. Melkein kesäkin on jo saapunut. Muuttolinnut ainakin sankoin joukoin.

Täällä istuskelen rakenteilla olevan puutarhamajan ikkunan liepeillä. Aurinko paistaa mutta tuuli on kova, mutta sekin onneksi lämpimästi puhaltaa.

Eilen vihdoin joudimme kevään ensimmäisille viikkorasteille. Minä oon ennen käynyt paljon yksinään tai iskän kanssa, mutta nyt sovittiin että tää on jatkossa meidän yhteinen harrastus Markun kanssa. On se paljon mukavempi yhdessä niin ei tarvitse stressata eksymistä kun voi pähkäillä toisen kanssa missä mennään.