Ihanan rento joulu

Joulukuu oli itselle melkoisen uuvuttava työstressin ja unettomuuden takia, joten joululomalle lähdinkin ajatuksella "rentoutuminen". Ja sitä se kyllä olikin.

Sain nukuttua ja levättyä mainiosti, joten tämäkin kieli siitä, että tosiaan työ oli ajanut piippuun. 

Vietimme aikaa viikon verran pohjoisessa Markun vanhempien luona. Lauantaina kun saavuimme, odotti perillä 24 asteen mukava pakkanen. Siitä se onneksi hieman laski, niin ulkoilu oli huomattavasti miellyttävämpää.

Lunta oli juuri sopivasti, että puut olivat peitossa ja järvellä pääsi hiihtelemään. Taisin käydäkin lähes jokapäivä tekemässä hiihtolenkin. Oli niin ihana aloittaa päivä suksilla. Aurinkoa ei juuri näkynyt, mutta parina päivänä taivas hohkasi upeasti vaaleanpunaisilla sävyillä.

Iltaisin tuli taas vietettyä aikaa paljon lukemisen parissa. 

Aatonaattona kävimme mummolassa kyläilemässä, ja pääsin taas ihastelemaan poroja.! Vaikka lupailinkin etten enää niistä hihkuisi, mutta onhan se eteläntytölle eksotiikkaa 😄

Paras kohtaaminen tosin sattui keskellä lumista tunturia, kun kävimme yhtenä päivänä tekemässä päiväretken Lapin puolelle Riisitunturin kansallispuistoon. Olihan se upean näköistä, kun tykkypuiden lomassa muutama poro tallustelee. 

Jouluaattona käytiin yhdessä hiihtämässä, jonka jälkeen nautimme joulupuuron. Tehtiin myös järvelle avanto sekä lämmitettiin pikkuruinen rantasauna. Iltapäivällä vietettiinkin varmaan pari tuntia saunoen ja pulahtaen avantoon, koska se nyt vaan on niin parasta :)

Ihanasti sinä päivänä myös aurinko näyttäytyi hieman kaamokseltaan ja saimme ihastella auringonlaskua samalla. 

Avanto näytti taas hurjalta, mutta kun ekan kerran uskalsin sinne hypätä, ei se sen kummosempi sitten ollutkaan. Jalatkin ylsi pohjaan hyvin.

 

"Paljun avaamista" jäähileiltä :D

Illalla kuuden aikaan meillä oli jouluruokailu. Pöydän äärellä meitä taisi 13 siinä olla, eli iso porukka. Siitä hetken kuluttua saapui Joulupukki ja lahjojen jako. 

Ihania lahjoja saimmekin, ja yksi parhaimmista oli huskysafari, eli koiravaljakko ajo seuraavana päivänä. Itkin melkein onnesta, koska tästä olin haaveillut niin pitkään ja nyt pääsin. 

Markulta sain "seikkailuelämys" viikonlopun, mutta muuta en vielä tiedä. Se on vasta helmikuun alussa. Jännää! 😄

Tosiaan, joulupäivänä oli meille varattuna tunnin pituinen huskysafari. Päätettiin tehdä sellai, että mentiin yhdellä valjakolla ja vaihdettiin kuskia puolessa välissä. Näin me molemmat päästiin kokemaan kummatkin tyylit.

Ensin Markku tarttui ohjaksiin ja minä hyppäsin kyytiin. Vitsit sitä menoa.! Koirat olivat super innoissaan joten vauhtikin oli sen mukainen.

Nopeasti ne kuitenkin rauhoittuivat, eli pääasiassa kyyti oli ihan leppoista. 

Minuun kyllä syttyi pieni kipinä koko touhusta, tai siis olen aiemminkin haaveillut omasta vetokoirasta, mutta nyt kun pääsi kokeilemaan.. Kukaties seuraava koira olisikin esim. husky.. :)

Tapaninpäivänä lähdimmekin sinne tuntureille samoilemaan, mutta siitä kirjoittelen erikseen myöhemmin. Torstaina käväistiin kylillä, eli Kuusamossa alennusmyynneillä. Löysinkin edullisesti nastakengät ja nyt pari päivää niillä tepastellessa kotona jääkeleillä, en voisi tyytyväisempi ostokseeni olla. 

Käytiin myös leffassa katsomassa Ailo - pienen poron tarina. Se oli myös hyvä ja sopi kivasti tähän jouluviikkoon katseltavaksi. 

Leffan jälkeen poikettiin Tropiikkiin testaamaan uusi rantasauna ja tietysti avanto. Hauskaa oli se, kun sinne saapui samaan aikaan iso ryhmä espanjalaisia, jotka kauhusta kankeina katselivat suomalaisten outoja hupeja. Mutta kyllä heistäkin muutama rohkea uskalsi hypätä avantoon 😄

Perjantai illalla vietiin "joululahjaksi" Markun vanhemmat keilaamaan, joten pääsimme vielä viettämään hauskaa iltaa, ennen seuraavan päivän pitkää kotimatkaa.

Ihana joulu meillä <3

Riisitunturilla

Innokas husky

Aamuhiihdot <3

Joulu 2018

Auringonlasku

Viisi yötä jouluun

Järjestimme oman suvun perheelleni viime sunnuntaina joulupäivällisen. Teimme lähes kaikki ruuat itse, ainoastaan kinkku ja maksalaatikko tulivat suoraan sellaisinaan kaupan hyllyltä.

Syömistä oli runsaasti ja monenlaista sorttia.

Tein ihka kertaa ikinä itse lanttulaatikon, joka onnistui oikein hyvin ja Markun bravuurina oli pekonijauhelihamureke, jonka sisällä oli kuivattuja karpaloita sekä sinihomejuustoa.

Tarjolla oli myös lihapullia, perunaa, kastiketta, jouluinen salaatti, kananmunia sekä itsetehty sienisalaatti. Äiti toi rosollin. 

Jälkkäriksi oli myös Markun tekemä pannacotta. 

Ilta sujui oikein kivasti, hyvässä tunnelmassa seitsemän hengen porukassa. Varmasti järjestetään uudelleenkin vastaava, mutta tosin ehkä jouluruuat korvataan jollain muulla nimittäin, koska ruokaa jää aina yli, ollaan nyt syöty joka päivä tähteitä pois ja voin kertoa että alkaa jo kyllästyttämään 😄

No sienisalaatista tehtiin sienipiirakka, ja sen saa pakkaseen. Kokosin myös iskälle jouluruokapaketin, kun hän tulee talovahdiksi tänne meille, kun me lähdemme pohjoiseen. 

Itse joulumieli meni mulla hukkaan tässä välissä, kun ensilumen jälkeen muuttui kelit hyvin marraskuumaiseksi, ja vaikka nyt on taas lumi ja pakkanen tullut takaisin, en millään usko, että jouluun on enää viisi päivää! Mutta tiiän kyllä, että kyllä se joulumieli sieltä tulla jolkuttelee uudestaan, kunhan lähdetään loppuviikosta joulun viettoon.

Perjantai iltana aloitellaan jo joulumielen herättely kun käydään joulurauhanjulistuksessa, mikä pidetään täällä kylällä metsän keskellä lyhtyjen valaistessa ja nautiskellaan glögiä ja pipareita sekä kuunnellaan joululauluja. 

Kenties ihanan rauhallinen aloitus jouluvapaille <3

Huomenna suunnittelin meneväni vielä avantouinnille ja saunomaan heti töiden jälkeen ja..ja..hitsi vieköön, vähän pitäisi käydä jouluostoksilla vielä 😄 

Vaikka kuinka ajattelin olla hyvissä ajoin valmis, en ole sen lokakuisen jouluostos reissun jälkeen ehtinyt enää uudestaan kaupoille.

Haluaisin ostaa itselleni jonkun luettavan jouluksi ja ehkä jotain kivaa vielä tahtoisin hommata Markulle.

Joulumieltä kaikille lukijoille! 💗

Koti <3

Elämyksiä ja yllätyksiä

Meillä oli ihan mielettömän kiva päivä eilen kun juhlimme Markun synttäreitä. Aamu alkoi aamiaisherkuttelulla, kun katoin pöytään karjalanpiirakoita, kauraleipää, pekonia, mansikkarahkaa, mutakakkua...
Kun vatsat oltiin saatu täyteen läksimme kohti tuntematonta, eli tällä kertaa Eerikkilän urheiluopistolle. Olin varannut meille muutamaksi tunniksi fatbiket, joilla sitten irrottelimme menemään Liesjärven upeissa maisemissa jonka kruunasi vielä ihana luminen metsä, joka ei vielä ollut ehtinyt plussakelistä huolimatta sulamaan.

Poljimme muutaman kilometrin matkan kansallispuiston kodalle, jossa vietimme evästauon. Olin varannut ryynärit tulisteltavaksi sekä jälkkäriksi pienet leivokset kuuman kaakaon kera. Kaakaoon olin myös hienosti ajatellut kermavaahto kuorrutusta vaahtokarkeilla mutta toteutus ei ollut niin hieno kuin mielikuvissani 😄 Mutta maistui silti hyvveeltä.
Reittimme kulki pitkälti pieniä metsäteitä pitkin sekä jonkinverran myös haastavammassa maastossa ja pitkospuilla. Liukas ja märkä lumi tosin antoi hieman jännitystä jyrkimmissä alamäissä mutta kumpikin selvisi kunnialla reissusta.

Ulkoilun päätteeksi oli seuraavaksi vuorossa privaatti tunnelmallinen sauna järven rannalla sekä tietysti avantouinti. Oli huippua päästä pyöräretken päätteeksi lämpimään saunaan ja lepuuttamaan lauteille. Ja aina välillä viilentymään ja virkistymään järveen. Hurjan ihanaa!
Eerikkilä kyllä ylitti odotukset ylivoimaisesti tälläisen elämyspäivän viettämiseen.  

Saunomisen jälkeen oli vuorossa vielä dinneri ja suuntasimme Loimaalle ravintola Lankoon. Perinteisesti valitsimme listalta burgerit ja hyväähän se oli vaikka teimmekin (tai ainakin minä tein..) että tuleva uudenvuoden lupaukseni on etten syö ainakaan vuoteen yhtään burgeria! Se on aika kova lupaus tälläiseltä burger fanaatikolta mutta olen tainnut syödä niitä elämäni aikana liikaa, koska nykysin niistä tulee aina huono olo. Eli siksi tämä suuri päätös 😄

Ja ai niin. Aamulla tietysti annoin lahjan ensimmäiseksi, perhokalastussetin, kun olin tuossa taannoin vaivihkaa udellut mahdollisia uusia kalastuslajeja, joita voisi ukko harrastaa.. :)

Retkitunnelmaa

Ihana rantasauna

Ja näin kivvaa meillä oli <3

Yhdessäoloa

Ihanaa kun tänään ollaan saatu nauttia aurinkoisesta ulkoilusäästä. Kyllähän tässä sadetta ja puhuria on viime päivät piisannut ja lisää on luvassa.
Meillä ei erityisiä itsenäisyyspäivän viettoja ole vaan ihan mukavaa vapaapäivää tässä vietetään.
Aamulla läksin Sisun kanssa juoksulenkille auringonnoustessa ja puoliltapäivin lähdettiin vielä yhdessä Hevonlinnalle taas ulkoilemaan.
Otettiin suklaata evääksi ja tallusteltiin metsäpoluilla.  Kotosalla sitten valmistettiin peurapaistia illalliseksi.

Viikonloppuna on Markun synttärit ja olenkin järjestänyt kaikenlaista yllätyskivaa, joka alkaa heti aamusta ja päättyy sitten iltaan. Luvassa on herkuttelua, jonkinlaista aktiviteettia ulkosalla sekä rentoutumista.. Niin ja pari lahjaa :) Tulee varmasti hauska päivä!

Tänään jotenkin hätkähdin, että pääsee se joulu sittenkin yllättämään.. Eihän tässä ole kuin pari viikonloppua ja sitten me jo lähdemmekin ajelemaan pohjoiseen. 
Ja tuleva viikonloppu tosiaan menee synttärihumussa ja sitä seuraavana on mulla heppatätien pikkujoulut lauantaina ja sunnuntaina on vuorossa joulunviettoa ruokailun merkeissä täällä meillä perheen kanssa. 
No, eiköhän tämä tästä kunhan muistaa olla stressaamatta, kaikki järjestyy kyllä.

 

Kävin eilen Järvelässä pitkästä aikaa saunomassa ja
mikä yllätys kun sateisen päivän päätteeksi illasta tulikin ihan mieletön värishow!

Joulukuun ensimmäinen

Lumet sulivat ja myrsky vallitsi kun marraskuu vaihtui joulukuuksi. Mutta ei se mitään, kyllä se talvi sieltä tulee. 
Viime yönä nukuin yksitoista tuntia, eli olen saanut unenlahjani takaisin. Ja kädetkin alkavat olla jo ihan kunnossa. Olin eilen hierojalla itsekin, ja olo on mitä mainioin.
Tänään olen noudattanut hitaan elämän periaatteita. Aamulla tein lenkin sijaan joogan, nautiskelin aamiaista, lueskelin kirjaa ja vasta sitten lähdettiin porukalla ulkoilemaan.

Mentiin tässä lähellä olevalle Hevonlinnan ulkoilukeskukselle ja tehtiin siellä rauhallinen lenkki Sisu mukana.
Kotiin tultaessa, tehtiin yhdessä ruokaa (tehtiin myös viime viikolla, kuinka kivaa!). Minä tein runsaan salaatin ja Markku teki kasvispihvejä. Vaikka ruoka oli kevyttä, oli se myös täyttävää ja todella hyvää. 

Kohta lähdemme kyläyhdistyksen saunailtaan. Onkin mukava päästä jälleen tutustumaan kyläläisiin sekä tietysti päästä saunaan ja pulahtamaan viileään lampeen.
Myöhäiseen tuskin olemme, koska on kiva rauhoittua kotosalla kirjan äärellä vielä ennen nukkumaanmenoa.

Ensilumi ja uneton yö

Mieletön yllätys kun yön aikana meille tuli ensilumi! 
On niin kaunista nyt ja valoisampaa ulkona. Lumi olikin jo niin kaivattu.
Vaikka kirjoitinkin eilen hitaammasta elämästä ja siitä kuinka se on vaikuttanut positiivisesti, on mulla kuitenkin nyt yli viikon ajalta hieman huonosti nukuttuja öitä takana. Ei se siis tästä tietenkään johdu mutta alkuun jouduin miettimään tosin, mistä nyt yht´äkkiä taas tämä tämmöinen johtuu kun koko syksy on ollut unien suhteen ihan parasta aikaa.

Viime yö meni jo niin huonosti, että tuli jo ihan deja vu mieleen kolmen vuoden takaisesta malarialääkkeen aiheuttamasta häiriöstä. Nimittäin, sain nukuttua kahdessa erässä max kolme tuntia, ja puoli kahdelta luovutin sängyssä makoilun ja tallustin alakertaan vintiltä. Yritin lueskella, ottaa särkylääkettä ja vaikka mitä. Mutta ei.
No, sain kuitenkin ihastella lumisadetta mikä koko yön ilostutti.

En ole lääkärillä käynyt, mutta epäilen että mulla on molempien ranteiden hermot pinteessä tms. Oireet viittaisivat jokseenkin näin. 
Joka tapauksessa, molemmissa käsivarsissa ja ranteissa tuntuu jatkuvasti epämiellyttävää tunnetta. Puutumista ja kuumottamista, enkä millään löydä asentoa jossa olisi hyvä nukkua ja joudun jatkuvasti kääntyilemään. Eipä siinä sitten nukkumaan oikeen pysty. Pitänee nyt seurailla ja koittaa kotikonsteja vielä ennen kuin menee lääkärin puheille. Ehkä se menee "levolla", lääkkeillä ja hieronnalla ohi.

Mitään hermoromahdusta en ole (vielä) saanut. Tänäänkin ihme ja kumma, jaksoin ihan normaalisti töissäkin. Plus olen niin tottunut oikuttelevaan unenlaatuuni jo iät ja ajat, joten eipä tässä mitään uutta ole. Vaikka toki jo olinkin haltioissani syksyn unenlahjoistani. Mutta enköhän ne vielä takaisin saa.
Katsotaan nyt kuinka ensi yönä käy..😄
Piristyksenä kuitenkin ihania lumikuvia tältä päivältä <3

Niin kauniilta näyttää punainen mökkimme lumen keskellä

Sisulla ei enää korvat palele

Yön pimeinä tunteina kävin myös ulkoilemassa

Hidasta elämää

Olen hiljalleen kääntämässä uutta vaihdetta elämääni, nimittäin hitaampaa vaihdetta. Yritän tietoisesti hidastaa tekemisiäni ja vähentää mm. somea sekä keskittyä tähän hetkeen. Vietin jälleen viikonlopun ilman älylaitteita ja käytin aikaa enemmän lukemiseen ja yleiseen olemiseen sekä ulkoiluun. 
Onnistuin kyllä mainiosti ja tuntuukin paremmalta tämä näin vietetty aika.
En muutenkaan ole mikään hirveä somen käyttäjä mutta silti itsestäni tuntuu että voisin käyttää sitä entistä vähemmän. Huomaan, että voin pahoin kun sitä tietotulvaa tulee niin paljon. En vain pysty sitä suodattamaan tarpeeksi ja tällöin oma keskittyminen itseen ja omaan ympäristöön jää huomattavasti vähemmälle. 

On ollut ihanaa oivaltaa asioita, joihin on keskittynyt viimeksi aikaa ennen somea ja teeveen ylitarjontaa. Pohdinkin alkaisinko kirjoittelemaan ylös (kenties ihan vain paperille tai vaikka toiseen blogiin mutta se maltilla!) havaintoja niistä asioista, mitkä ovat jääneet vähän niin kuin unholaan. Esimerkiksi säätilat. Sehän on loistavaa huomiointia mitä ympärillä luonnossa tapahtuu. Tai lintujen ruokintapaikan tarkkailu. Sekin on jäänyt vähemmälle huomiolle nykyisessä kiireisessä elämäntyylissä. 

Pahimmillaan muutokseni ei johda mihinkään, mutta parhaimmillaan se vie minut jossain vaiheessa pienen pieneen erämökkiin, jossa vain luonnonrauha ja hiljaisuus vallitsee ympärillä. 
Mutta ei tämä sitä tarkoita, ettenkö tekisi enää mitään. Päinvastoin! Haluan edelleen nähdä ja kokea elämässäni paljon, mutta olemalla oikeasti läsnä joka hetki.
Silti pidän yhä enemmän siitä, kun ei ole aikataulutettua elämää.

Eilen käytiin Valasrannalla saunassa ja kylmäuinnilla.
Isolla järvellä tuuli kovasti ja aallotkin olivat sen mukaiset!
Melkoisen kylmää mutta hyvältä tuntui :)

Lempihetkiä viikonloppu täynnä

Pääsin viettämään kokonaisen viikonlopun ihan yksinään kun Markku lähti poikien kanssa vaellusreissulle ja Sisukin lähti hoitoon.
Ei mun tarvinnut paljoa miettiä miten viikonloppuni vietän, eli tein kaikkea mun omia lempipuuhia.
Perjantaina iltahölkkäilyn jälkeen lähdinkin saunomaan ja kylmäkylpyjä ottamaan. Hauskaa oli tällä kertaa se, että meillä olikin sekasauna kun miesten sauna oli rempassa, joten lauteilla olikin uusia juttukavereita.
Sattui myös naapurin vanha isäntä, ketä tuossa yksinään elelee, olemaan samaan aikaan. Tietenkin utelin ummet ja lammet mitä ennen vanhaan täällä ollaan puuhailtu ja kävi myös ilmi, että hän tunteekin paljon sukulaisiani Tarvasjoelta ja jopa iskän. Hauska yllätys ja jälleen, pieni on maailma :)

Mieletön päivä poluilla :)

Saunomisen jälkeen tein iltapalaksi suosikkiherkkuani, eli ruisleipäpitsaa ja katsoin leffan. Talon olin jo lämmittänyt molemmat uunit aiemmin, joten oli niin ihana vain olla ja nauttia lämpöisestä kodista.
Tuosta leffasta tuli mieleen, että kun eilen yritin katsoa telkkarista jotain, niin olen varmaan jotenkin erilainen kuin valtaväestö, mutta vaikka selasin kaikki Netflixit ym lävitse, en vaan löydä mitään katsottavaa. Kun aina kuulee sanottavan että "muuta ei tarvii kuin Netflix".. 
Siis joo, Gilmoren tytöt on ainut mitä sieltä katson, ja sen sitten valkkasin eilenkin 😄
Mutta myönnän, tykkään katsoa vain hömppää, kuten Maajussit, Ensitreffit alttarilla jne..


Lauantai aamuna tein herättyäni pitkän aamujoogan sekä aamujumpat. Jätin kävelyt välistä kun mielessä oli lähteä kuitenkin retkeilemään päivällä. 
Lempipuuhaani on myös siivoaminen, joten siivosin huushollin ennen kuin lähdin.
Tein tosi simppelin retken, otin vain makkarapaketin ja tulitikut taskuun ja suuntasin Kurjenrahkalle.
Kiersin Savojärven reitin, puolessa välissä pidin nuotiopaikalla evästauon. 
Olin yllättänyt ettei ketään muita sattunut olemaan juuri silloin siinä, joten sain rauhassa sytytellä tulet. 
Hetken päästä sain kuitenkin juttuseuraa ja olihan siellä siis runsaasti porukkaa ulkoilemassa kun sattui olemaan ihan täydellinen ulkoilupäivä.

Illaksi halusin vielä jatkaa retkitunnelmaa ja paistoin lättyjä meijän kodalla.
En olekaan aiemmin siellä yksinään ollut, joten jänskäsin tulien sytyttämistä mutta hyvinhän tuo syttyi ja sain tehtyä niin rapeita lättyjä.
Päivästä jäi kyllä niin hyvä mieli ja illalla oli mukava mennä nukkumaan.

Tänään olen jälleen päiväni aloittanut joogalla sekä aamulenkillä. Tein mustikkapiirakkaa kohta kotiin saapuvalle reissusta rähjääntyneelle Markulle sekä myös yksi vanha tuttuni tulee kyläilemään tänään joten oli monta syytä leipoa herkullista piirakkaa. Mustikkaan päädyin siksi, kun muistaakseni en tänä syksynä vielä ole sitä edes tehnyt.
Illalla varmaan laitetaan sauna päälle ja oleillaan vaan.

Nuotio on rauhoittavaa katseltavaa

Lempihetkiä <3

Isänpäivän aamun mietteitä

Tänään juhlistetaan Isänpäivää, ja minulle tietysti oma isä on maailman paras isä, joka tuo elämääni turvaa, tärkeyttä ja tunteen ihmisestä, joka ymmärtää ja tukee kaikessa.
Olen kasvanut lähes koko elämäni isäni ja vuoden vanhemman veljeni kanssa, ja se ei aina ole ollut helpoin asia, kun itse olin pienenä vieläpä melkoisen arka lapsi.
Eli vaikka olen elänyt ja kasvanut miesvoittoisessa seurassa, ei minusta silti ole tullut kovakuorista selviytyjää, joka puskee läpi vaikka harmaan kiven. 

Vaikka nykyisin olenkin melkoisen rohkea oman polkuni tallaaja, joka yksinään milloin missäkin askeltaa ja elän sellaista elämää, jota itse haluan ja jossa minun on hyvä olla, tarvitsen silti paljon vieläkin tukea ympäriltäni.
Ja siitä kiitollisena olen iskälleni sekä tietysti Markulle, joka kanssani elämää jakaa 💜


Tiedän, että isäni tukee minua jokaisessa päätöksessä, minkä ikinä tekisinkään, 
hän on siinä.
Tiedän, minne tahansa muuttaisin, vaikka tuhansien kilometrien päähän, 
hän on siinä.
Tiedän, että hän tietää, kuinka tärkeä hän on minulle.
Tiedän, että hän tietää, kuinka paljon arvostan hänen "työtään" olla meille yksinään vanhempi ja tiedän että hän on tehnyt parhaansa ja antanut kaikkensa, jotta meillä on kaikki hyvin.
Tiedän, vaikka hän ei osaisi sanoa oikeita sanoja juuri sillä hetkellä, tiedän että hän hyväksyy.

Hyvää Isänpäivää kaikille isille!
Me lähdetään kohta seurakuntatalolle nautiskelemaan porukalla riistakeittoa ja kinuskikakkua :)

Kuva ehkä vuodelta noin 1989..

Oi ihana marraskuu

Päätin, että ei tämä marraskuu sen kummoisempi kuukausi ole kuin muutkaan, ellei siitä sellaista tee. Eli keskityn pelkästään kaikkeen hyvään ja positiiviseen, niin hups vaan, ei ehdi miettiä liikaa pimeää, märkää ja harmaata kuukautta.
Iloisia ja hyviä juttuja olen jo ehtinyt paljon tekemäänkin, nimittäin ensimmäiset joululahjat on jo ostettu ja paketoitu! Yllätin itseni oikein. Ja kyllä, on se paljon mukavempaa touhua kun kaupoissa ei ole vielä ryysistä!
Myös joulukoristeet on hiljalleen tekemässä tuloaan, kyhäsin jo tonttuoven piristämään ja muistuttamaan tulevasta joulusta 😄 
Ja perinteisen joulupukkisuklaan olen ostanut, sekin on aina jäänyt viime tippaan, niin että koko pukki on saattanut olla jo loppu kaupoista. Ja glögikauden taidan korkata tänä viikonloppuna!

Tonttuovi on kyhätty lipaston päälle ettei Sisu syö sitä

En sentään vielä tämän enempää ole hullaantunut jouluvalmisteluista mutta enköhän minä jossain vaiheessa taas jatka.
Odottelen tässä pari tilaamaani juttua olohuoneeseen, jolloin pääsen vihdoin jatkamaan sen huoneen sisustusprojektia.
Siinä samalla tulee varmaan jotain pientä jouluista laitettua taas.
Ajattelin että sohva saa lähteä olohuoneesta kun kerran meillä on erikseen huone, jossa on sohva ja teevee, niin mitäpä sellaisia kahta tarvitaan. Varsinkaan kun tuon huoneen sohvalla harvoin edes loikoillaan.

Muita piristyskeinoja marraskuulle on ehdottomasti se, kun olen jälleen alkanut taas tekemään hiukan hierontahommia. Tykkään vaan niin mahottomasti siitä, että se jos mikä tuo iloa pimeneviin iltoihin!
Ja samalla tulee tutuiksi "naapureiden" kanssa :)
Vintissä on hyvää tilaa pitää hierontapöytää esillä sekä jonkinverran teen myös kotikäyntejä tarvittaessa.

Tänä vuonna en aio myöskään masentua pimeistä lenkeistä, vaan hymyillen ulkoilen pimeässä (ja sateessa) aamuin illoin. Tosin Sisu ei ole samaa mieltä, hän voisi vaan viettää aikaa köllötellen puuhellan edustalla. Ja jos oikein paha koiranilma on, saa Sisu suosiolla jäädäkin sisälle.
Tilasin sille kyllä mittatilaustyönä tehdyn tuubipipon, etteivät korvat palellu kun pakkaset ilmaantuvat.
Tassuihin tuskin on mitään toivoa saada mitään lämmikettä, on se sen verran herkkis käpälistään 😄

Eiköhän perjantaisauna ja uinti kutsu, joten viikonlopun viettoon :)
Eipä muuten ole mitään suunnitelmia tälle viikonlopulle pitkästä aikaan.., paitsi hirvenkäristystä on Markun tarkoitus meille tehdä viikonlopun herkutteluun kun käytiin paikallisen metsästysseuran hirvenlihahuutokaupassa viime sunnuntaina. Nams!

Iloiset veijarit Mörkö ja Sisu (kuva lokakuulta!)

Stressin poistoa - Talviajan yö metsässä

Viikonloppuna läksimme yön yli retkelle Iso-Melkuttimelle. Se on tunnin ajomatkan päässä meiltä ja voi jestas kuinka mahtava retkeilyalue se onkaan. Varsinkin kesällä varmasti.
Polku kiertää järven ympäri lähes koko ajan ihan rantaa pitkin, polun varrella on useita tulistelupaikkoja, kolme laavua, laituri ja runsaasti telttailupaikkoja. Ja kuvista olen nähnyt miten järvellä on turkoosin väristä vettä. Kirkasta se ainakin on, se tuli kyllä huomattua.
Saletisti tuonne kesäkeleillä uudestaan.
Paikka soveltuu myös loistavasti maastopyöräilyyn, kun sekin olisi haaveena, saada omat fatbiket joskus.

Retkemme oli jälleen onnistunut, lukuunottamatta pientä mölyämistä, jota saman leiripaikan jaanneet vanhempi pariskunta piti.
No, heillä ei ehkä lieneet selvää kuinka olemattomat teltan äänieristykset ovat, joten saimme kuunnella heidän iloitteluitaan illasta aamuun 😄
Saatiin onneksi nukuttua edes jonkunlainen hyvä pätkä, joten ei ihan maailman huonoin yö kuitenkaan. 
Tosin, kyllä minä vakavissani harkitsin yhden aikaan yöllä herättävän Markun, että nyt kerätään kamppeet ja lähdetään pois mutta jaksoin onneksi sinnitellä. Seuraavaksi heräsinkin viideltä ja koska kelloja oli siirretty, niin eipä tuo haitannut herätäkään.

Illalla teimme herkullista naudan ulkofilettä ja mausteisia kasviksia ruuaksi, jälkkäriksi perinteiset retkipullat. Vitsit, kuinka ruoka vaan maistuu hyvälle ulkona tehtynä ja syötynä.
Muuten vietimme aikaa tuijotellen nuotiota ja höpötellen kaikkea.
Huomasin niin selkeästi taas, kuinka hyvää mielelle retkeily tekeekään. Olin ollut vähän koko viikon ärsyyntynyt  ja väsynyt mutta tadaa, enpä ole enää :)
Aamiaiseksi loihdimme perus kaurapuurot höystettynä kanelilla ja omenaraasteella sekä paisteltiin kananmunia karjalanpiirakoiden päälle. 
Olen nyt jokaisella retkikerralla tehnyt puurotutkimusta siitä, kuinka saisi retkellä aamupuurosta hyvää kun ei ole maitoa ja voita 😄 Mutta näemmä siihen riittää ihan vain kanelia ja hyvänä ekstrana just esim omenaa.

Pakkastakin yöllä oli muutama aste ja kova tuuli, joten vähän oli vilpoista muttei kuitenkaan paleltanut. Minä nukuin yksinään laavulla koska mulla on pieni ilmapatja jolla pärjää hyvin kovilla alustoilla ja Markku taasen ripusti riippumaton viereisiin puihin. 
Suunnitelmissa olisi ostaa mulle myös oma riippumatto sekä sitten yhteiseksi majoitteeksi laadukas ja tilava teltta, jossa kelpaa viettää pidemmätkin vaellukset.
Kyllä retkeily on vaan poikaa :)