sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Metsäjoulu

Tämä joulu tosiaan vietettiin meijän metsämökillä. Vähän kuin oltaisiin oltu piilossa joulua, siltä se tuntui. Jotenkin kun kaikki muu "normaali" katoaa ympäriltä, ei asiat tunnu enää siltä miltä niiden ehkä pitäisi. Mutta tämä ei haitannut, sillä oli ihanaa olla hyvin rauhassa ja rauhoittua perin pohjaisesti. 

Aatonaattona saavuimme mökille ja ensitöikseen saimme lämmittää sitä koko illan. Lämmitettiin myös sauna illaksi. Muuten vain olimme ja nautimme. Radiosta kuunneltiin joulumusiikkia ja se toi sellaista joulun tunnelmaa. Aattona kävimme aamusta ulkoilemassa metsäteillä, jonka jälkeen alkoi savusaunan monen tunnin lämmitys. Se kun sauna on ollut koko syksyn lämmittämättä, sai sitä taas tovin jos toisenkin lämmittää. Mutta ah autuutta, mitkä löylyt. Myös lammen vesi on savusaunan puolella miellyttävämpää käydä pulahtamassa kuin laiturin, johon laskee kylmä puro kallioilta. 



Saunomisen jälkeen oli vuorossa meidän "jouluruokailu", joka pyhässä yksinkertaisuudessaan oli hyvät sisäfilepihvit ja risottoa. Tuolla kun on paha alkaa laatikoita ja kinkkua kypsentämään. Joulupäivänä saimme kuitenkin perinteisiä jouluruokia myös, kun kävimme piipahtaa äitini luona ruokailemassa. Lahjoja emme juuri jakaneet, mutta ostin meille Skippo pelin, jota pohjoisessa on aina tapana pelata. Nyt se on meidänkin kotona sitten hauska puuha aina iltojen iloksi. 

Tapaninpäivänä jo sitten puuhailtiin mökillä puusavottaa. Siellä kun on metsissä aika paljon kaatuneita puita, niin niitä sitten sahailtiin ja kannettiin suojaan. Mökillä on aina kiva touhuta kaikenlaista. Suunniteltiin myös kevään remppoja, joita täytyy tehdä jotta kehtaamme vuokrata sitä laajemminkin. Me kun ei niin välitetä kesäkeleillä siellä olla, vaan nimenomaan syksyllä enempi, voipi hyvin sitä vuokrata sitten kesäisin. 
Puusavotan jälkeen lämmitettiin vielä sauna ja ruokailtiin, jonka jälkeen palasimme takaisin kotiin. Minä kävin tänä aamusta vielä hoitamassa työjuttuja ja huomenna mun ois tarkoitus sitten ajella pohjoiseen hiihtoreissulle. Toivottavasti kaikki menee hyvin :)

Savusaunan lämmitystä
Hömötiaiset ilostuttivat
Hento lumi satoi aattoiltana
Joulu 2020



lauantai 19. joulukuuta 2020

Erilainen joulu

Tänä jouluna emme lähde pohjoiseen vaan päätimme viettää joulua keskenään meijän mökissä. Varmasti ihan fiksu päätös näin muutenkin korona aikaan. Mutta töidenkin puolesta on tällä kertaa helpompi näin. Itse tosin karkaan lumille välipäiviksi ellei tule mitään ylläreitä, mutta tarkoitukseni on ajaa suoraan pohjoiseen sen kummempia pysähtelyjä ja hiihtää itsekseni vajaa viikko metsissä. Uudenvuoden aatoksi olen varannut pienen tuvan käyttööni, mutta muuten se olisi talvitelttailua luvassa. Testaan samalla isoa ikivanhaa SA:n ahkiota, jonka ostin ylijäämäkaupasta.



Etelässä luvassa on jälleen musta joulu ja vesisateita. Tälläiseksi tämä on näemmä vaan mennyt. Kyllä se on myönnettävä, että lumettomuus vaikuttaa joulumieleen, eikä voi uskoa että jouluaatto on ensi viikolla. Myös aina kaikki asiat tuntuvat pakkautuvan vuoden loppuun ja siihen yhdistettynä hirveä jouluhulina kaupoissa saa vähemmästäkin ahdistuneeksi.. Mutta ihana on päästä mökin rauhaan. Mitään ihmeellisiä jouluruokia ei siellä voi valmistaa, mutta herkutellaan muilla tavoin varmasti.

Josta tulikin mieleen, että tein mökille viime viikonloppuna nuotiopaikan. Siellähän ei sellaista ole ollut laisinkaan. Paisteltiinkin siinä heti makkarat ja viikolla kävin myös kokeilemassa onnistuuko riisipuuron teko avotulella. Ja tottahan siitä hyvää tuli. Varmasti tulee joulupäivinäkin jotain nuotiolla kokkailtua.


Edellisviikolla juhlittiin Markun synttäreitä. Annoin lahjaksi hälle sellaisen kasvivalon, jonka alla voi siis kasvattaa taimia. Tänään hän jo kylvi ensimmäiset chilit. Herkuiksi laitoin pöydälle leipäjuustoa hillalla, saaristolaisnappeja poromoussella sekä suklaavaahtoa vielä jälkkäriksi. 

Mulla on nyt meneillään pakkailut hiihtoreissua varten. Heti maanantaina olisi tarkoitus lähteä ajelemaan joulun jälkeen. Jännittää tietysti lähteä yksinään, mutta toisaalta se tekee tosi hyvää niin kokemuksen kuin kasvun suhteen. Jos kaikki menee hyvin, on fiilis varmasti ihan mahtava vaikka tiedän että heikkoja hetkiäkin tulee. Mutta se on normaalia ja ne menevät ohitse.

Mökkilampi on jo jäässä




maanantai 14. joulukuuta 2020

Lapin lumilla

Vietimme viikon verran marras joulukuun vaihteessa ensilumilla Sallassa. Viime hetkille sai jännittää tuleeko edes Lappiin lunta, kun niin lauha marraskuu oli mutta onni oli myöden ja lunta satoi reippaasti muutama päivä ennen saapumistamme juuri Itä-Lappiin. 

Lähdimme perjantaina ajamaan ja olimme varanneet Haapavedeltä yöpaikan, jonne meidän oli tarkoitus saapua hyvissä ajoin alkuillasta. Mutta kuinkas sitten kävikään.. Auto hajosi kesken matkan kun olimme ehtineet ajella reilu kaksi tuntia. Ei ollut ensimmäinen kerta kun tämä kyseinen auto protestoi pohjoisen reissuja. Mutta ei muuta kuin hinuri paikalle ja takaisin Tampereelle. Soitin äidilleni josko hän ja hänen miehensä toisivat meille meidän toisen automme Tampereelle, niin säästäisimme edes muutaman tunnin ajeluista. Ja he toivat, kiitos heille. Saimme jopa mahtumaan kaikki kamppeet maastoautosta pikkuiseen Micraan! Ja näin matkamme jälleen jatkui. Viisi tuntia tähän tuhraantui ylimääräistä aikaa ja olimme majapaikassamme puolilta öin. 


Lauantaina poikkesimme Oulussa kyläilemässä, kuin myös Taivalkoskella ja Sallaan saavuimme ihan hyvissä ajoin illalla. En enää jaksanut varustautua hiihtolenkille, mutta iltakävelyllä kävin ja voi kuinka ihmeissään sitä taas oli olla yhtäkkiä talven ihmemaassa! Heti seuraavana aamuna kirmasin ladulle, kun muut vielä nukkuivat. Olimme siis Markun vanhempien seurana lomamökissä.

Iltapäivällä kiipesimme Markun kanssa Sallatunturille samaa jyrkkää rinnettä pitkin, mitä kapusimme muutama vuosi sitten syksyllä. Tarkoitus oli kuvata maisemia mutta molemmista kuvauskalustoista olikin akut tyhjät..,mutta teimme pienet tulet huipulla olevaan kotaan ja hetken istuskelimme siellä ennen alaspäin menoa. Kävimme kaakaolla retken jälkeen Keloravintolassa ja suunnittelimme seuraavaa päivää.

Maanantaina läksimme hiihtämään poropuistosta kohti Ruuhitunturia ja tarkoitus oli hiihtää koko tunturi ympäri, mutta erään poromiehen kanssa juteltuamme selvisikin, ettei latupohjaa ole vielä ajettu kuin muutaman kilometrin päässä olevalle kodalle. Minä olisin tunturisuksilla ihan hyvin pärjännyt umpisessa mutta Markulla oli peruspertsat, joilla ei niin kätevästi latujen ulkopuolella hiihto käy. Siispä hiihdimme kelkkauraa pitkin Siskelilammen kodalle. Syötiin eväitä siellä ja hiihdettiin takaisin. Illalla käytiin vielä laduilla sivakoimassa.



Minä kun haaveilin myös yön yli talviretkestä, sain ajatuksen hiihtää seuraavana päivänä taas samaiselle kodalle ja yöpyä siellä. Pidemmälle en viitsinyt mennä, sillä kuvasin samalla reissusta videon ja siinä kun menee oma aikansa erityisesti näin talvikeleillä, oli turvallisinta pysytellä tutuilla metsiköillä. Minun piti lähteä jo aamupäivällä, sillä hämärä saapui jo aikaisin iltapäivällä. Täysin pimeää ei lumen takia ole kuitenkaan, ja nyt osui vielä täysikuu ja vaikka oli pilvistä, niin todella hyvin se valaisi yöllä koko metsän. Hyvin olisi ilman lamppua nähnyt eteensä.

Kodalla sain ajan hyvin kulumaan kuvatessa sekä ruuan laitossa. Illalla paistelin jälleen lättyjäkin. Juuri kun kömmin makuupussiin tarkoituksena alkaa nukkumaan, tunsin että minullahan on vielä vähän nälkä. En kuitenkaan jaksanut enää syödä vaan päätin testimielessä katsoa heräänkö aamuyöstä nälkään, ja heräsinhän minä. Ulkona kävin ihailemassa kirkasta talvimaisemaa ja söin sitten mysliä nälkääni. Hetken kuuntelin podcastia puhelimesta, jonka jälkeen uni taas maistui.


Aamulla piti ensitöikseen taas laittaa kotaan tulet, sillä yön aikana pakkanen oli kiristynyt. Kävin hakkaamassa klapeja ja nautin saadessani tehdä puuhommia metsän hiljaisuudessa. Ihan parasta.  Kotonakin tulee nykysin rentouduttua tekemällä puita. Hassua :)

Vietin rauhallisen aamupäivän vielä kodalla, jonka jälkeen oli aika hiihdellä takaisin kohti Sallatuntureita. Täällä ei muita hiihtäjiä näkynyt mutta Sallan laduilla heitä oli jonkinverran. Mutta yleisesti hyvin rauhallista täällä oli. Varmaan aina on, kun on niin pieni paikka.

Tämä loppupäivä menikin lepäilessä, illalla käytiin taas kävelyllä. Torstaina eli meidän viimeisenä koko päivänä, keksittiin lähteä hiihtämään Sallatunturi ympäri. Ei sielläkään vielä ajettuja latuja ollut, mutta joku siellä oli kuitenkin hiihtänyt, joten samoja jälkiä seurasimme. Nyt myös kuvailimme dronekuvaa ja saimmekin onnistuneita otoksia kauniin lumisesta maisemasta. Tunturilammen laavulla pidimme evästelytauon, siellä rohkeat kuukkelit jo odottivatkin anteliaita retkeilijöitä. Hauskoja pieniä otuksia. Hiihtoretkemme päätteeksi kävimme kurkkaamassa poropuiston luontomuseota sekä kylällä kaupassa. Illalla menimme syömään burgerit Keloravintolaan. 

Perjantaina meidän piti lähteä todella aikaisin, jotta ehdimme hakea toisen automme Tampereen huollosta. Siispä lähdimme jo kuudelta. Halusin silti käydä viimeiset hiihtelyt tekemässä ja olinkin ladulla jo ennen viittä. Mutta oli heräämisen arvoista! Hiihto on nykyään niin harvinaista herkkua meille etelän väelle. Matkalla tulikin keskusteltua jälleen pohjoiseen muuttamisesta, eikä se enää välttämättä niin kovin kaukainen haave ole 💜 Hieno ja niin luminen reissu meillä oli, antoi runsaasti energiaa tänne etelän pimeyteen. 








lauantai 21. marraskuuta 2020

Ensilumi

Voi riemua, minkä ensilumi saikaan aikaan. Kahtena aamuna sai herätä lumiseen maisemaan, mutta huomenna on taas tuttu harmaa marraskuu, sillä vettä sataa jälleen reippaasti. No mutta otin kyllä ilon irti näistä kahdesta lumipäivästä oleilemalla ulkona kaiken aikaa. Eilisen illan kruunasi sauna ja kylmäuinti lumisessa maisemassa. 

Tuntui kieltämättä oudolta, kun lunta satoi. Jotenkin sitä oli viime talven totaalisesta lumettomuudesta jäänyt siihen uskoon, että meille ei vaan enää tule etelään lunta. Mutta ei se välttämättä niin mene. Varmasti vielä saamme lumisia talvia. Mutta koska rakastan lunta ja pakkasta, aion reissata Lappiin muutaman kerran joka ikinen talvi, kunnes muutamme sinne 😀 Marraskuussa ensilumien aikaan, joulukuussa joulunviettoon sekä tammikuussa kaamoshiihtoihin sekä keväämmällä keväthangille. Ei siinä muukaan auta.

Eilen aamun sinistä tunnelmaa
Lintulaudan elämää




Tämän aamun tunnelmaa

Koti <3