sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Koti kuulumiset

Helteistä huolimatta, ollaan paljon vietetty aikaa pihalla puuhastellen. Rantapäiviä ei olla vietetty mutta rantahetkiä kuitenkin useampana päivänä. On ollut ihanaa käydä päivän päätteeksi pulahtamassa vedessä. Kävimme myös torstaina siellä samassa paikassa missä juhannuksena eli Savojärvellä. Siellä on niin ihastuttava se saunamökki ja huomattavasti vähemmän porukkaa kuin vaikkapa Mellilänjärvellä. 
Edelleen pääprojektimme on talon ulkolaudoituksen uusiminen, joka on edennyt jo viimeiselle seinälle. Tosin yläosat jäävät ensi kesään koska siihen tarvitaan telineet. Markku on tietysti siinä suurimman urakan tehnyt ja minä sitten auttelen missä pystyn. Eilen maalasin rännejä ja niistähän tuli kuin uudet vaikka ovatkin alkuperäiset! Siinäkin säästi muutaman satasen.

Oma projektini eli navetan reeraaminen on myöskin edennyt. Itse pirtin huone on jo valmis ja nyt maalailen ja puunaan pirtin "eteistilaa". Siihen tulee riippukeinu jossa voi istuskella ja lueskella. Seiniin on lyöty lisää lautaa ja myöhemmin on tarkoitus tehdä tilaan myös ikkuna, josta saapi lisää valoa muuten niin melko hämärään huoneeseen.
Saunan "pukuhuoneen" (entiseltä tilaltaan jokin karjan/eläinten juottotila..?) olen aloittanut reeraamaan viihtyisäksi oleskelutilaksi johon voi tulla vilvoittelemaan saunasta. 

Näiden lisäksi on tietysti kaikkea muuta pientä puuhaa kuten marjojen keruu. Viinimarjat sain kerättyä puskista sekä kerran olen käynyt mustikoilla mutta silloin oli vielä melko pientä marjaa joten olen odottanut parempia aikoja. Tosin en tiedä tuleeko edes sellaisia, pitää mennä taas ensi viikolla joku ilta. 
Markku myös kaipasi vaihtelua seinähommiin ja yks kaks väsäsi meille portin pieleen maitolaiturin! Olin haaveillut sellaisesta mutta ostettuna olisi sekin maksanut useamman satasen joten päätti Markku tehdä itse sellaisen. Ja voi vitsit miten hieno siitä tuleekaan! Ei se edes katsellut mitään ohjeita vaan teki vaan. Vielä puuttuu muutama lauta ja maalit niin se on siinä :)
Rantahetkiä, ihanan kuumat kelit!
Burgertreffeillä Loimaalla
Melkein valmis maitolaituri

Päätettiin myös vähän ex tempore pitää kesäjuhlat elokuussa. Miten kivaa :) Kun ei oikein muuten tule nähtyä kavereita niin on kyllä kiva pitää isot juhlat johon kutsua kaikki. Ja meillähän tilaa riittää. Valjastamme ladon taas juhlakuntoon, laitamme lyhtyjä ja valonauhoja valaisemaan pihaa sekä tarjoamme purtavaa teeman mukaisesti. Illan viilentyessä siirrymme grillikotaan paistamaan makkaraa. 
Niin ja latojuhlista tuli mieleen, että olimmehan viime viikonloppuna vanhanaikaisissa latotansseissa! Ihanan tunnelmallista ja kävimme myös muutaman kipaleen tanssimassa vaikka ei askeleita osatakaan 😄 Mutta se ei haittaa, pääasia on että on kivaa.
Ja näistä innostuneena, taidamme lähteä myös ensi viikonloppuna latotansseihin...


lauantai 21. heinäkuuta 2018

Lemmenjoen vaellus

Lapin reissullamme oli tietenkin tarkoitus lähteä myös vaeltamaan ja tosiaan Tankavaaralta saamamme kultakuumeen seurauksena, päädyimme lähteä Lemmenjoen kansallispuistoon parin yön vaellukselle. 
Niin kuin koko reissumme ajan, emme tällekään vaellukselle lyöneet suuria suunnitelmia. Varasimme evästä riittävästi ja kuljimme fiiliksen mukaan. 
Lemmenjoki on Suomen suurin kansallispuisto ja se sijaitsee Pohjois-Lapissa. Sen verran erämaassa jo ollaan, että puhelinyhteydet katkeavat ja ainoastaan tuntureiden huipuilla saa taas verkkoa. 
Luonto oli mielenkiintoisen vaihtelevaa ja alueen kultahistoria oli havaittavissa. Kansallispuistossa on edelleen useita kultakaivauksia joissa kaivajat pitävät kesän yli majaansa ja heitä myös matkan varrella tapasimmekin.


Koska saavuimme lähtöpisteelle myöhään iltapäivällä, päätimme aloittaa retkemme venekyydillä Ravadasköngäkselle, jonne olisi ollut noin 15 kilometrin taival Njurgulahdelta. Ihastelimme hetken aikaa upeaa vesiputousta, jonka jälkeen aloitimme varsinaisen vaelluksen. Lähdimme kohti Kultahaminaa, jossa olisi ollut myös autiotupa mutta päätimme jatkaa matkaa vielä hieman pidemmälle Kapsuojaan, jossa yövyimme ensimmäisen yön. Pystytimme teltan, paistoimme makkaraa nuotiolla ja nautimme hiljaisuudesta. 
Saimme olla keskenämme leiripaikalla ja muutenkin koko vaelluksella ei paljoa muita retkeilijöitä näkynyt. 
Lähtövalmiina seikkailuun

Aamulla keräsimme varusteet ja heitimme rinkat selkään ja jatkoimme matkaa. Tähän asti ensimmäiset 6-8 kilometriä olivat metsämaisemaa mutta nyt aloimme nousta hiljalleen kohti avotunturia. Morgamojassa oli nähtävillä kullankaivuualuetta rivinteerauksineen sekä pari tupaa yöpymiseen. Pieni huili tässä ja sitten jatkettiin.
Ei mennyt enää kauaa kun tunturikoivikot alkoivat vähenemään ja näin olimmekin saavuttaneet Pellisenlaen.
Maisemat olivat ihastuttavat, aurinko paistoi mutta ei liian kuumasti ja olo oli mahtava. Tässä pidimme pidemmän tauon ennen kuin jatkoimme läpikulkua Gaskoaivin yli.
Valitsimme kulkea Lemmenjoen "vanhan reitin", eli emme lähteneet kiertämään juuri edellisviikonloppuna avattua uutta Kultareittiä. 

Reitillä oli useita puroja ylitettävänä
Vaellus kulkee osittain myös kaivajien mönkkärireiteillä

Kuljimme polkua eteenpäin jokseenkin pysähdyttävien maisemien äärellä. Ennen kuin aloimme laskeutumaan, pidimme vielä tauon rinteessä koska en halunnut vielä sulkea silmiäni Lapin karusta kauneudesta. Päätin, että näihin maisemiin haluan jonain päivänä mahdollisuuden kulkea vaikka joka päivä. 
Seuraava etappi oli Ravadasniemi, johon olikin juuri hiljattain rakennettu uusi autiotupa Mattit Ravadas-joen äärelle. Täällä oli mukava pitää lounastauko.
Lounaan jälkeen reittimme jatkui kyseisen joen vartta pitkin muutaman kilometrin verran takaisin Ravadasköngälle tai -järvelle, jossa oli ollut iso 17 henkilön autiotupa. Halusimme kuitenkin jatkaa matkaa, ettei seuraavana päivänä olisi ollut liian paljoa kulkemista.


Seuraavaksi saavuimme erittäin hikisinä Härkäkosken vuokratuvalle ja koska paikalla ei ollut ketään, heitin vaatteet pois ja syöksähdin uimaan. Ja olin mykistynyt. Maisema tuvalta oli niin hämmästyttävän upea, etten ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa Suomessa. Tuntui, että en ole Suomessa. Että ei voi olla jotain näin kaunista ja erilaista maisemaa. Tässä on nyt se piilopirtti, jota olen hakenut. Miten kaunista ja hiljaista sekä niin lumoavaa ympärillä.
Eli suosittelen ehdottomasti varamaan tämän yöpaikaksi. Voiko parempaa olla kun on taivaltanut pitkän matkan ja illaksi lämmittää saunan mitä hienoimmassa paikassa.
No, koska me emme olleet varanneet, jouduimme jatkamaan matkaa.😄
Seuraavaksi oli vuorossa joen ylitys vaijeriveneellä ja parin kolmen kilsan matka tulevalle leiripaikallemme Härkäjärvelle.
Telttailualue oli kivasti joen rannalla, johon ilta-aurinko paistoi. Saimme taas olla keskenämme ja nukuimme makoisat yöunet. 
Toiselta leiripaikalta

Meillä oli ollut mielessä mahdollisesti viettää kolmaskin yö Lemmenjoella ja lähteä kiertämään vielä Joenkielisen kierros, jossa tunturi nousee 543 metriin. Mutta koska napostelueväät (suklaa!) olivat vähissä sekä keli oli muuttumassa pilviseksi ja sateiseksi, tuumasimme että emme aio lähteä tekemään lisäkierrosta vaan talsimme jäljellä olevan 10 kilometriä takaisin kohti Njurgulahtea ja päätämme vaelluksen tyytyväisinä näin. Onpahan syy tulla uudestaan.
Ihana kolmen päivän vaellus (40 kilometriä) kruunasi Lappi seikkailumme <3

Ravadasköngäs
Ihana Härkäkosken vuokratupa

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Suomi seikkailu

Alkuun tuntui ehkä hieman hassulta ajatukselta lähteä lomalla kulkemaan renkaiden päälle kun viikossa tulee töissäkin ajeltua tuhannen kilsan luokkaa. Mutta yllättäen tästä kesälomasta muodostui kaikkein rentouttavin ikinä! Olo on täydellisen levännyt ja nollaantunut arjen pyörteistä.
Kahden viikon aikana tuli kierrettyä kahdeksikon muotoinen lenkura Suomen päällä ja kilometrejä kenties yli kolme tuhatta. (Ei laskettu).
Meillä ei ollut hirveästi suunnitelmia, eikä aikatauluja tai ainakaan sellaisia joista olisi pakko pitää kiinni, joten siksikin loma oli varmasti niin vapauttava.
Yöt vietimme joko telttailen, majataloissa, mökissä ja yksi yö jopa hotellissa sekä muutaman yön olimme Markun vanhempien luona Taivalkoskella. 

Livojärvi, ihana tauko- ja uintipaikka Posiolla

Ensimmäinen etappi meillä oli Alahärmän Power Park. Vietimme pari yötä eräällä leirintäalueella teltassa ja oli sekin kokemus.. Vaikka ehdoton hiljaisuus piti alkaa kello 23, alkoi oikeastaan vasta sitten tietyt ihmiset "herämään". No, sai sitä joten kuten nukuttua korvatulpat korvilla mutta aikamoista möykkää siellä piti. Mutta pitihän sitä nostalgia syistäkin viettää edes pari päivää perinteisellä campingilla. Aikoinaan se on ollut meillä perheen harrastus viettää kesälomat kiertäen Suomea ja viettäen yöt leirintäalueilla. 
Mutta Power Park oli tosi jees! Ne muutamat isot laitteet olivat oikeastikin hurjan hyviä. Harmi vain kun ehdimme kiertää kaikki vain kerran läpi, kunnes muhun iski huonovointisuus 😄 Tälläistä se nykyään on aikuisiällä sitten.
Sunnuntai aamuna läksimme ajelemaan kohti Oulua, kun olimme saaneet kutsun ristiäisiin.
Melko väsyneitä leirielämästä jo olimmekin, joten Oulusta suuntasimme pariksi yöksi Taivalkoskelle.

Maanantai aamu ja loman virallinen eka päivä käynnistyi hyvien yöunien jälkeen aamusaunalla ja uinnilla. Ja tätä lomapäivän aloitus kaavaa noudatimmekin aina vain kun se oli mahdollista. 
Tuntui erityisen mahtavalta aloittaa päivät näin ja tästä aloinkin haaveilemaan. 
Jonain päivänä kun asumme (pohjoisessa) järven rannalla, haluan aina käynnistää päiväni näin. Siinä sitä hidasta elämää olisi jota me kaikki nykyään tarvitsemme. 
Jo saunan lämmittäminen ja vesien kanto, on rauhoittavaa puuhaa. Ja siihen vielä muutama poro katselemassa ihmeissään rannalla touhujasi, niin ei mikään ihme että sydämeni suli jälleen pohjoiseen <3

Iloittelua järvessä ;)

Tiistaina läksimme taas tien päälle ja suuntana Lappi. Ajelimme hissukseen ja aina jos jotain mielenkiintoista tuli eteen, pysähdyimme. Matkasimme "tunturimaisema" reittiä, eli maantietä välillä Pyhä-Luosto. 
Koska jalat jo vähän polttelivat päästä poluille, tuli idea käydä huiputtamassa Ukko-Luoston tunturi. Ilma tosin oli todella kuuma ja alhaalla tunturin juurella oli paarmoja kiusaksi asti. Reippaasti kuitenkin mentiin eikä 670 rappustakaan reitin varrella tuntunut missään..(Paitsi alastulossa pohkeet kiittivät).
Maisemat olivat tietysti huikeat ja syötiinkin eväät huipulla.  Tämän pienen retkeilyn jälkeen jatkoimme taas matkaa. 

Oveton huussi Ukko-Luoston huipulla

Eteen alkoi tulla kylttejä kullanhuuhdonnasta ja se vaikutti hauskalta, joten jäimme Tankavaaran Kultakylään yöksi. Tarjolla oli söpöjä kullanhuutojien mökkejä joten otimme sellaisen majapaikaksi. Mökissä oli pöytä, sängyt ja takka. Muut tarpeelliset löytyivät erillisestä rakennuksesta. 
Seuraavana päivänä Markku läksi kokeilemaan onneaan, eli huuhtomaan kultaa ja minä puolestaan läksin tuntureille patikoimaan. Koska kärsivällisyyteni on olematon, tiesin ettei kullanhuuhdonta ole minun juttuni 😄 Mutta luonto ja hiljaisuus sen sijaan on! Ja olinkin ihastuksissa kulkiessani UKK:n poluilla jossa jälleen luonnon kauneus monipuolisesti tuli esille. Eikä sen päivän sumekaan haitannut yhtään vaan päinvastoin, utuinen keli toi tunnelmaa.
Markku sen sijaan oli innostunut kullanhuuhdonnasta niinkin paljon, että sain sen hakea jo pois sieltä. Olihan se jotain hippuja ja korukiviä sieltä löytänyt. 
Ja ensi kesänä kuulemma vuokrataan sitten oma valtaus 😄

Kullankaivuu mökkimme takka

 
Kuvia Tankavaaran UKK:n reitiltä

Jatkoimme lyhyesti matkaa Saariselälle, jossa kävimme tutustumassa Suomen Ladun päämajaan Kiilopäälle. Kävimme hyvinkin virkistävässä tunturipurossa pulikoimassa mutta lämpöä toi sitten ihastuttava savusauna. Suosittelen ehdottomasti käymään täällä Saunamaailmassa jos Saariselälle eksyy. 
Vaikka telttailuhaluja oli jo taas ilmassa, päädyimme ottamaan yöpaikaksi Savottakämpästä petipaikat. Aamupalan tosin kävimme nauttimassa tällä kertaa Holiday Clubin bufeessa koska lahjakortti. Ja oli hyvää. 
Saariselän pientä kylää kävimme hieman kiertämässä, josta jatkoimme matkaa Ivaloon. Ivalossa kävimme hieman kaupoilla ja matkaan tarttuikin upouudet puukot. Minä sain sellaisen pienen, koska isommalla muuten todennäköisesti sohaisin vain itseäni.
Meidän piti treffata Ivalossa myös kaveripariskuntaa mutta juuri sinä päivänä meillä olikin aikataulu ehtiä veneelle.. 

Tunturipuro Kiilopäällä

Kullanhuuhdonnasta innostuneena, saimme idean vaelluksesta Lemmenjoella, mikä on siis tunnettu kultalöydöistään. 
Eli reittimme kulki Ivalosta Inariin, josta lähdimme ajelemaan alaspäin Lemmenjoen kansallispuistoon, jossa tarkoitus vaeltaa pari yötä. Tästä vaelluksesta kirjoitan erillisen postauksen eli en siitä nyt sen enempää kirjoittele muutakuin että huippuhieno kokemus ja maisemat 💓


Lauantaina selvisimme vaellukselta pois ja otimme suunnaksi Rovaniemen. Tie Lemmenjoelta Kittilän suuntaan oli melko pomppuisa koska kyseinen "päätie" oli oikeasti hiekkatietä 60 kilometriä!
Parin päivän rymyämisen jälkeen maistui pitsat sekä suihku. Siispä jäimme Laplands hotelliin yöksi Ounasvaaran pienelle tunturin laelle. Huoneissa oli omat saunat ja mukavat maisemat. Ja hotelliaamiainen tietysti perfecto. 
Seuraavana päivänä käyskenneltiin kaupungilla jossa olen viimeksi ollut lapsena, josta en tietenkään mitään muista. Mutta ihastuin. Ihana pieni Rovaniemen kaupunki. 
Niin olikin aika suunnata Lapin puolelta pois ja palasimme takaisin Taivalkoskelle. Olimme yötä jälleen Markun vanhemmilla sekä myös heidän suvun ihanalla erämökillä keskellä metsää lammen rannalla. Mikä täydellinen hiljaisuus! 
Olin aivan myyty ja totesin että olisin voinut lomani sielläkin viettää. Olemalla vain, hiippailen metsissä, saunoen, uiden, lukien... Ensi kesänä sitten...
Kävimme myös porukalla Kuusamon suurpetokeskuksessa katsomassa karhuja ja susia sekä vietimme hauskan illan "olumpialaisten" muodossa. 

Mökkilampi
Poron jälkiä rantahietikolla
Aamukaakao mökillä

Taidolla vai tuurilla...?
Jalavan kauppa Taivalkoskella
Kuusamon suurpetokeskus

Keskiviikko aamuna oli vuorossa viimeinen aamusauna ja päivällä läksin itsekseni ajelemaan Kolille. 
Markku jäi vielä loppuviikoksi Hyrynsalmelle yhdistetylle urheilu- ja olutlomalle (suofutiksen MM-kisoihin) kavereiden kanssa. 
Minä olin puolestaan varannut Kolilta kahden tunnin islanninhevosratsastuksen sekä illaksi saunajoogaa. Yövyin silti teltassa molemmat yöt vaikka olisihan siellä ollut romanttista aittamajoitustakin tarjolla. 
Mutta ekan yön vietin superkivalla hiekkarannalla jossa pulahdinkin heti herätessä uimaan sekä toisen yön sitten taas lehmiaidan vieressä kuunnellen lehmänkellojen kilauttelua. 
Olin varannut myös vikaksi aamuksi ennen kotimatkaa aamiaisen Mattilan tilalta, joten oli oikein mukava lähteä ajamaan pitkää kotimatkaa.

Kiipesin tietysti myös Ukko-Kolin huipulle, mutta ensimmäisen kerran kun menin iltapäivästä, oli huippu täynnä porukkaa joten en ollut hirveän fiiliksissä. Maisemat olivat tietysti hämmästyttävän upeat. Mutta kun tein saman seuraavana aamuna kuuden aikaan, eikä huipulla ollut ketään muuta, oli tunne sanoinkuvaamaton. Joten suosittelen menemään sinne aikaisin aamulla tai myöhään illalla. 

Paimentuvan issikat 
Aamujoogaa huipulla

Auringonlasku telttapaikaltani
Mattilan tilalta
Iltalukeminen teltassa

Suomiretkemme ylitti kyllä kaikki odotukset ja totesin kotimaassa reissaamisen jopa kivemmaksi kuin ulkomailla. Joten hyvin varmaksi voinee sanoa, että tulemme jatkossakin viettämään lomia enemmän ihan vain Suomen maalla.
Kohokohdat mulla oli ne aamusaunomiset, Lappivaelluksen tunturimaisemat sekä erämökki Kuusamossa. 
Lapin hulluus iski lujaa mutta kotiin maalaismaisemiin oli myös ihana palata 💓

<3