keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Hevosvoimia ja motocrossia

Oli kyllä niin sateinen viikonloppu kun olla ja voi, mutta siitä huolimatta tuli tehtyä kaikenlaista kivaa. Mullahan oli torstaina synttärit, ja nyt tuntui että ekaa kerta ikinä, ne eivät tuntuneet juuri miltään, siis silleen hyvällä tavalla. Itsellä oli hyvä olla ja hyvä mieli, ja jotenkin sitä ajatteli vain, että vuosi vuodelta kun vanhenee, sitä onnellisemmaksi itsensä tuntee. Ja se tuntui nimenomaan niin hyvältä, että siinä jo kerrakseen synttärilahjaa itselleen :)

Markku toki muisti synttäripäivääni, ja väsäsi mansikkakakun torstai-iltana. Varsinaisen lahjani sain sunnuntaina, kun se vei minut yllätyksenä ajamaan motocrossia!! Huh, kun saavuttiin sinne crossihallille, olin ihan kauhuissaan, mutta oikeasti olin haaveillut tuosta iät ja ajat. Ja joskus puhunut siitä Markulle, että oispa kiva päästä ajaa joskus motocrossia. Ja nyt sitten pääsin :)

Dynaset Offroad Areena sijaitsee Ylöjärvellä, missä siis olimme. Onnekseen saimme olla kaksistaan eikä muita ajajia ollut paikalla, koska se olisi taatusti tuonut lisäjännitystä, ainakin mulle 😄 Markku oli myös itselleen lunastanut paikan ajeluun, ja se lähtikin sitten heti ominpäin, kun oltiin pukeuduttu varusteisiin.
Mä taas kertasin asioita vähän tarkemmin, kun on noista mopovuosista jo aikaa...

Mulle oli tarjolla pari crossipyörää, semmonen pieni mopo (mikä myös ihan ärhäkkä), ja sitten vähän isompi, mistä ylsi jalat vielä maahan! 
Alkuun menin tosi varovaisesti ja vähän jo petyinkin itseeni, kun tästä kerran olen haaveillut ikuisuuden, enkä nyt edes osaa ja uskalla.., mutta tosi nopeasti sitä sitten kuitenkin siinä ajaessa kehittyi.
Ja varsinkin siinä vaiheessa tunsin ylittäväni itseni, kun lopulta otin sen isomman pyörän ja menin sillä ajamaan :)
Ei se kuitenkaan ihan helppoa ole taiteilla siellä kumpareiden ja tiukkojen kurvien seassa. 
Mutta reissusta jäi niin voittajafiilis, ja oli kyllä niin mielettömän hauskaa. 
Siinä olisi kyllä laji, johon voisin hurahtaa ihan kunnolla. 

Kumparetta on
Jee kiitos huippulahjasta <3


Lauantaina vietettiin muuten sadetta paossa ihan sisätiloissa kotosalla, mutta aamupäivästä lähdettiin naapuripitäjään katsomaan Kylämäen tallille hevosten laitumelle laskua. Se nimittäin on melkoisen hurjaa katseltavaa, kun nuoret hevoset pääsevät kirmaamaan isoille laitumille, ja vähän ottavat mittaa toisistaan siinä samalla. 
Itsehän tuolla olinkin muutama vuosi sitten katselemassa, mutta Markulle se oli uusi kokemus. Harmi vain, kun jostain syystä suurin osa hevosista oltiin jo tuotu laitumelle, niin jäi aika suppeaksi siinä vaiheessa kun yleisö oltiin pyydetty paikalle.. 
Mutta oli siellä hauska parivaljakko, aasi ja hevonen, jotka kulkivat koko ajan vieritysten ja se hevonen aina suojeli sitä aasia, jos toiset hurjapäät yrittivät tulla lähelle :)

Hurjapäät
Nää oli niin veijareita


lauantai 25. toukokuuta 2019

Hotelliviikonloppu Bomballa

Vietettiin pitkästä aikaa viikonloppu hotellissa. Matkattiin junalla Itä-Suomeen Nurmekseen, kylpylähotelli Break Sokos Hotel Bombaan.
Hotelli sijaitsi mielettömän upealla paikalla ihan Pielisen järven rannalla ja sitä ympäröi myös upea metsä luontopolkuineen, joten paikka on kyllä ihanteellinen lomakohde. Kylpylää oli uudistettu isolla rahalla ja voisin veikata, että kuulunee Suomen kärkikastiin, mitä kylpylöihin tulee. 

Ulkona terassilla oli myös porealtaat sekä laituri/hiekkaranta järvelle ja sisätiloissa oli ison altaan lisäksi kylmä ja kuuma-altaat sekä lisää poreita. Ja kaikki todella viimeisen päälle sisustuksen ja värimaailman suhteen.
Elämyssaunoja ja -suihkuja oli useita, enkä ole ennen kyllä sellaisia kokenutkaan. Kelpaisi itsellekin sellainen suihkukoppi, missä napin painauksella saa mm. lempeän kesäsadesuihkun linnunlauluineen.. :)
Selkeästi aikuiseen makuun tämä kylpylähotelli.

Lasi viiniä kylpylän terassilla

Hotellilla järjestettiin parisuhdeviikonloppu, johon osallistuimme. Emmekä siis siksi, että meillä menisi jotenkin huonosti, vaan siksi, että me emme halua, että meillä koskaan menisikään huonosti 😄 
Huomasimme, että olemme jo hoitaneetkin mainiosti suhdettamme, erityisesti siten, että osaamme keskustella asioista avoimesti. Ja se onkin tärkeintä parisuhteessa. 
Joten meillä ei huolenhäivää, ja nyt opimme vielä lisää tärkeitä työkaluja hyvinvoivan suhteen ylläpitämiseksi. 

Pieni hemmotteluloma tuli kuitenkin tarpeeseen. Ihana oli astella herkulliseen aamiaispöytään sekä kävimme lauantai iltasella kylpylän jälkeen myös syömässä hotellin ravintolassa. Otettiin lasit viiniä sekä jopa jälkkärit pääruuan lisäksi. 
Ruokailun jälkeen vielä käyskenneltiin ulkona lämpimässä kesäillassa.

Aikaisin aamusta olinkin tuttuun tapaani hiippaillut ulkoilemaan, ja kävin viereisellä Bomban karjalaiskylässä, "hiljentymisen polulla" sekä muistoalueella, jossa oli 101 valkoista ristiä talvisodassa sotavankeina menehtyneiden muistoksi.
Todella kaunis paikka.

Ennen aamiaista kävin vielä tietysti myös aamu-uinnilla järvessä, vesi oli melkoisen raikasta mutta ilma oli mitä ihanin. Järvi oli täysin tyyni. 
Sai taas nauttia pienen palasen kesää :)

Hotellin aulaa
Illallisella
Kylpylässä nautiskelua
Muistoristit
Rukoushuone
Aamun oma-aikaa
Me <3

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Kalastusretkellä saaristossa

Yhteistyössä Big Pike Adventures

Vaivihkaa viime syksynä kyselin Markulta, mikä olisi sellainen kalastuslaji, mitä hän voisi enemmänkin alkaa harrastamaan, ja sain vastauksen että perhokalastus.
Keksin sitten yhdistää hänen viime joulukuun synttäri- ja joululahjan, antamalla hänelle ensin lahjaksi perhokalastusvälineet sekä nyt keväällä järjestettävän kalastusreissun saaristoon. 

Otin yhteyttä Big Pike Adventuresin Samiin, ja sain häneltä hyviä ehdotuksia juuri meille sopivan kalastusretken mahdollisuuksista.
Saatiin sovittua retki alustavasti keväälle, jäiden lähdön jälkeen, joustavasti tietysti kun ei sääilmoista koskaan tiedä.
Minä sain postissa lahjakortin puolenpäivän pituiselle kalaretkelle, jonka sitten jouluna Markku selvästi innostuneena vastaanotti.

Sami opettamassa kalastuksen saloja

Siinä sitten muutama kuukausi odottelua, ja vihdoin huhtikuun lopulla retkemme häämötti. 
Lähdimme vesille Naantalista ja siinä Merimaskun vesillä kauniilla vesistöillä pyörittiin. 
Päivä oli kovin tuulinen, mutta aurinkoinen. 
Retken tarkoitus oli perehdyttää Markku kunnolla perhokalastuksen saloihin. Minäkin olisin saanut harjoittaa perhon heittelyä, mutta totesin sen näyttävän sen verran haastavalta, että tyydyin ilomielin virvelöintiin, mikä sekin oli minulle eka kerta ikinä.
Sami opasti huolella ja jaksoi muutenkin vastata minun kaiken maailman kysymyksiin kalastuksesta.

Markkukin alkoi siinä vauhdilla hiffata heittotyylin, ja Sami olikin kuulemma suoriutunut opastuksessa erityisen hyvin. (Miehillä kun voi joskus olla hieman vaikeaa ottaa neuvoja vastaan, varsinkin jos kyseessä on kalastus..😄) 
Haukea meillä oli tarkoitus koittaa napata, kun kutuaika oli siinä alkamaisillaan, jolloin haukia todennäköisesti pitäisi runsaasti olla.

Ensimmäisellä heittopaikalla hauet kuitenkin olivat muissa puuhissa, kun hiljaista oli meidän jokaisen koukun päässä. Mutta mainiota heittoharjoitusta tuli kyllä treenattua. 
Sekä nautittua kunnolla ulkoilmasta mukavan suojaisessa poukamassa.
Päätimme vielä vaihtaa toiseen paikkaan, josko siellä oli parempi kalaonni.
Pidimme kuitenkin ensin lounastauon veneellä, ja Sami oli loihtinut meille aivan älyttömän hyvää lohisoppaa. 
Ja todellakin, tämä maistui myös minulle, vaikka en normaalisti voi sietää kalaa. Joten täyskymppi tästä!

No, kun ajella hurautimme toiselle kalapaikalle, ei mennyt kuin muutama minuutti, oli Samin koukun päässä hauki. Ja millainen hauki se olikaan! Ihan mielettömän hurjan näköinen ja kokoinen. Ainakin siis minun silmissäni! 
En sitten tiedä mitä todelliset kalamiehet meinaisivat, mutta kyllä minä ajattelin, etten enää ikinä uskalla mennä uimaan, jos siellä vilisee tuollaisia petoja 😄
Harmikseen hauki oli kuitenkin ovelampi, ja ehti pääsemään karkuun ennen kuin Sami sai napattua haavin.
Mutta minä olin jo niin tohkeissani tästä. 
Tosin miehet tuskin olivat, koska tämän jälkeen vaistosin täydellisen hiljaisuuden ja keskittymisen heidän heitoissaan. Taisivat toivoa uutta kalaa koukkuun :)

Ja näin heitetään perhoa!

Mutta sitä ei enää valitettavasti tapahtunut. Tällä kertaa jäimme ilman saalista. Mutta pois emme silti lähteneet tyhjin käsin, vaan taskussa oli runsahasti uutta tietoa ja taitoa, joita Sami meille päivän aikana koutsasi.
Minäkin, joka en koskaan ole oikein ollut innostunut kalastamisesta, sen "tylsyyden" takia, kuitenkin oivalsin, miksi kalastaa vaikka mitään ei tartu koukkuun. Just siks! 
Täydellistä olemista aloillaan. Tämähän on kuin meditatiivinen harjoitus luonnossa. 
Enää en valita jos isäntä haluaa lähteä kalaan 😄 Ja taidan lähteä itsekin mukaan, ainakin omien kalastusvälineiden hankinta on nyt listalla.

Kiitos Samille tästä mielettömästä päivästä, sait ainakin meidät koukutettua lajiin ;)

Kyllähän tässä tovin jos toisenkin viihtyisi..
Kalajutut ovat ihanan värikkäitä!
Melkoista viuhtomista tuo perhokalastus ;D
Retkemme kulkupeli

Yhden yön retki Nuuksion kansallispuistoon

Kaikista "varoituksista" huolimatta - päätin lähteä retkeilemään Nuuksion kansallispuistoon. Ja varoituksella tarkoitan sitä seikkaa, että omaa rauhaa ja hiljaisuutta hakevalle, Nuuksio ei ehkä liene paras paikka siihen tarkoitukseen. Mutta mutta..., kyllä minä sieltä onnistuin myös hiljaisuudenkin löytämään, vaikka retkeilemässä samaan aikaan tosin oli muutama muukin, sateisesta viikonlopusta huolimatta.

Vähän olin tiedustellut ja tutkaillut etukäteen, missä olisi Nuuksion rauhallisemmat kolkat, ja sen perusteella suuntasin Iso-Holmaan. Auton jätin Siikaniemen parkkikselle ja sieltä löysinkin retkiseuraksi uuden tuttavuuden. Luonto yhdistää kyllä todella helposti samanhenkisiä ihmisiä, joten halutessaan, saa aina varmasti seuraa. Itse kyllä rakastan kulkea paljon yksinään, ja tämänkin reissun päätteeksi aloin toden teolla suunnittelemaan pidempää yksinvaellusta, jo ensi kesäksi..?

Nuuksio kyllä ihastutti kauniin luonnon ansiosta täysin. Runsaasti vesistöjä - pieniä kauniita lampia metsän keskellä. Niin vehreää, ja salaperäisen oloista metsikköä, suoalueita.., että oli vaikea uskoa olevansa niin lähellä pääkaupunkiseutua. Enpä yhtään ihmettele miksi se onkin niin suosittu paikka.


Niin, suosittu toden teolla. Vaikka oli tosiaan sateinen viikonloppu, ja jotenkin kuvittelee sen edes vähän hillitsevän niin ehei.., Iso-Holmassakin oli iso koululaisryhmä telttaretkellä, mutta siinä onneksi oli myös toinenkin nuotiopaikka parin sadan metrin päässä, joten heidän hieman äänekäs leireily, ei edes haitannut. 
Tähänkin nuotiopaikalle tosin saapui vielä illan aikana muutama retkeilijä lisää sekä pieni partiolaisryhmä.
Mutta on oikeasti tosi hienoa, että nuoretkin retkeilevät ja oppivat taitoja luonnossa olemiseen. 

Mulla oli taas tarkoitus testata uutta telttaa, minkä ostin hiljattain. Päädyin ostamaan pitkän pohdinnan jälkeen Fjällrävenin Abisko Lite 3:sen, mikä oli joo kallis, mutta varmasti kestää hyvällä huolenpidolla vuosikausia. 
Mulle teltan kriteereinä olivat; kevyt mutta tilava, helppo ja nopea kasata, tunturisäiden kestävä sekä hyvä eteistila ja vielä bonuksena maisemien ihailu mahdollisuus suoraan teltasta 😄 Ja nämä kaikki löytyivät juuri tästä mallista. 
Ja nyt voin sanoa yhden yön testauksen jälkeen, olen erittäin tyytyväinen uuteen telttaani.

Ilta meni leirinuotion äärellä istuskellen, ja suunnitellen mahdollista Sarekin kesävaellusta sekä nautiskellen sadepäivän tuomasta omanlaisesta tunnelmasta.
Aamulla heräsin tuttuun tapaan todella aikaisin, jo viideltä ja lähdinkin nuuhkimaan sateen jälkeisen aamun raikasta ilmaa. Kiersin Iso-Holman lammen ympäri vievän todella kivan polun ja nautin hiljaisuudesta. Kyllä, tässä hetkessä, Nuuksio oli hiljainen.., ja todella kaunis aamu-usvan leijuessa ympärillä. 
Nää on mulle näitä parhaita hetkiä luonnossa.. Olla hiljaa ja kuunnella hiljaisuutta. 

En vielä tässä vaiheessa ollut päättänyt, vietänkö retkellä myös toisen yön. Tulevaksi illaksi oltiin luvattu rankempaa sadetta, joten ainakin mietin sellaista paikkaa, jossa olisi myös laavu jonkinlaisena sateensuojana, niin ei tarvitsisi teltassa iltaa nyhjöttää. 
Holma-Saarijärven kohdetta mietin, mutta kun pääsin alueen vastarannalle, huomasin ja kuulin, miten iso nuorisojoukko oli vallannut koko saaren ja bilettivät siellä musiikin tahdissa jo heti aamusta! Eli ei, en mennyt sinne. :D 
Joten jäin siihen vastarannalle paistamaan lounaaksi lettuja. Kokeilin ensimmäistä kertaa valmista lettutaikinan jauhoseosta, ja letuista tuli täydellisiä. Jes! Nyt taidan nautiskella lättyjä vieläkin useammin retkillä 😄 

Koska olo oli jo niin happy, tuumasin että voin hyvillä mielin päättää retkeni myös tähän ja lähteä nauttimaan omasta rauhasta kotiin. 
Nuuksioon en ehkä lähtisi enää toiste viikonlopun aikaan, mutta arkena voisin hyvin vielä, toivoen ja olettaen, että silloin olisi rauhallisempaa.. :)

Unohdin ottaa teltasta muuta kuvaa :D
Kyllä Nuuksiokin voi olla hiljainen
Aamupalaksi mysliä - uusi lemppari
Mieletön aamu-usva <3
"Sateisen illan jälkeinen aamu - hiljaisen metsän syleilyssä,
juurrun tähän hetkeen."

maanantai 6. toukokuuta 2019

Sinustako munasolunluovuttaja?

Päädyin luovuttamaan munasoluja, ihan yllättäen kun sattumalta näin esitteen asiasta. En ole ennen edes ajatellut koko asiaa, mutta nyt se vain kolahti. Tämä on jotain mitä minun pitää vain tehdä. 
Itselläni taustalla kummitteli iällinen takaraja luovutukselle, joka on 35 vuotta. Täytän 36 tässä kuussa, joten asiat lähtivät rullaamaan nopeasti.
Otin yhteyttä Dextra lapsettomuusklinikalle Helsinkiin, ja alkusoiton sekä terveystietolomakkeen täytön jälkeen, olinkin pian heidän vastaanotollaan. 

Alkukäyntiin kuuluu lääkärin tarkastus (sekä ultraäänitutkimus munasarjoista), psykologin vastaanotto sekä erilaisia veri- ja pissakokeita. 
Tämä on toki itsellekin hyödyksi, kun terveys tarkistetaan kauttaaltaan perinnöllisistä sairauksista aina hedelmällisyyden toteamiseen. Enhän minä, kun en ole raskaana ikinä ollutkaan, tietäisi olisiko se edes mahdollista. Mutta nyt tiedän senkin.


Hormonipistos

Testituloksissa meni pari kolme viikkoa, jonka jälkeen sovittiin suunnittelukäynti. Luovutus tehtäisiin täysin minun aikatauluni ja toiveideni mukaisesti. Tarkkaa toimenpidepäivää on silti lähes mahdoton luvata, ja minunkin luovutus aikaistui peräti viidellä päivällä, koska munarakkulat olivat kasvaneet hurjaa vauhtia. 
Suunnittelukäynnillä käytiin huolellisesti läpi hormonipistosten laittoa. Kyllä se itseä vähän mietitytti, itsensä piikittäminen hormoneilla, mutta hyvin ja kivuttomasti se sujui. Jonkin verran sain yliherkkyysihottumaa vatsan seudulle. 

Tosiaan, hormonipistoksia otin viikon ajan, joka ilta. Tämän aikana käydään ultrassa jälleen 1-2 kertaa tarkistuttamassa miten hoito etenee, ja arvioidaan tarkka toimenpidepäivä.
Hoidon lopussa otetaan samanaikaisesti myös kahtena iltana "jarrulääkettä", mikä estää munarakkuloiden liiallisen kasvun. Minulle annettiin näitä jarrupistoksia tuplasti, koska rakkulat olivat niin vauhdikkaita olleet. 
Viimeiset pistokset otettiin tasan 36 tuntia ennen punktiota (luovutusta), ja sillä käynnistettiin ovulaatio.


Jonkin verran havaitsin erilaisia tuntemuksia hoidon aikana. Nipistelyä, turvotusta sekä hieman tukalaa oloa alavatsassa. Liikkuminen oli rajoitettua loppuvaiheessa, eli ei saanut juosta, hyppiä tai tehdä kiertoliikkeitä. Olin myös aika väsynyt. Toimenpidettä vastaisena yönä heräsin kolmelta melko koviin vatsakipuihin, ihan siis kuin kovat kuukautiskivut. 
Lääkettä ei voinut ottaa, joten oli pakko sitten vaan kärvistellä. Mutta ei missään vaiheessa ollut oloa, ettenkö kestäisi.  

Luovutus tehdään punktiolla, eli pitkällä ja ohuella neulalla kerätään munasolut alakautta. Toimenpide ei kestä kuin noin 10 minuuttia, ja yleensä se tehdään puudutuksessa sekä vahvalla kipulääkityksellä ja rauhoittavilla. 
Mutta tarvittaessa keräys voidaan tehdä myös nukutuksessa, jonka minäkin valitsin. 
Koin, että se on itselle parhain vaihtoehto kovan jännityksen vuoksi, vaikka jännitin myös sitä nukutustakin..

Kaikki meni kuitenkin hyvin, lääkärit ja hoitajat olivat todella mukavia ja jokaisella käyntikerralla tunsin oloni Dextrassa turvalliseksi. 
Lepäilin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen viihtyisässä huoneessa sekä söin aamupalaa.  Parin tunnin kuluttua pääsinkin lähtemään kotiin. Sain kipulääkettä toimenpiteen jälkeen, jonka myötä vatsakivutkin helpottivat nopeasti. 
Nyt pitää muutama päivä ottaa vielä rauhallisesti sekä viikon päästä on vielä jälkitarkastus, jolloin tarkistetaan että munasarjat palautuvat ennalleen. (Koska nyt ne ovat kuulemma sitruunan kokoiset!)


Luovuttajille on todella kysyntää, ja näihin hoitoihin hakeutuvat lapsettomuudesta kärsivät naiset odottavat jopa kuukausia sopivaa luovuttajaa. Halutessaan saa valita kenelle munasolunsa luovuttaa, eli asettaako rajoituksia naisparille tai yksinään hoitoon hakeutuvalle.
Munasolut siirretään yleensä tuoresiirtona, eli keräyksen jälkeen solut hedelmöitetään ja laitetaan viideksi päiväksi kehittymään. Tämän jälkeen alkio siirretään luovutuksen vastaanottajan kohtuun. 
Mahdolliset ylimääräiset alkiot jäävät pakkaseen odottamaan, josko sama henkilö haluaa käyttää niitä vielä, mutta muille niitä ei anneta. 
Minulta saatiin kerättyä 14 munasolua, mutta ei niistä kaikista tietenkään kehkeydy alkiota. 

Halutessani saan tietää, seurasiko tästä onnistunut raskaus sekä myöhemmin synnytys. En muuta. 
Hedelmöityslain mukaan luovutusta ei voi enää tehdä anonyymisti, joten lapsella on 18 vuotta täytettyään, oikeus saada tietää minun henkilöllisyyteni. 
Joten jännityksellä mahdollista yhteydenottoa odottaen joskus tulevaisuudessa. 
Luovutuksesta saa myös verovapaata kulukorvausta, joka minun kohdallani kertyi hieman yli kuuteen sataan euroon. Tuskin tätä silti kukaan kuitenkaan rahasta tekee, vaan auttamisen halusta.
Tämä oli minun tapani ns. kantaa korteni kekoon, ja jättää itsestäni jälki tähän maailmaan, koska itse en koe (ainakaan vielä), että haluaisin omia lapsia. 

Ja olen siis todella onnellinen, koska pystyin antamaan jollekin tuntemattomalle, hänelle kenties arvokkaimman lahjan elämässä 💓






Perhemökkeilyä Kalajoella

Vietettiin viikonloppu jälleen Kalajoella Markun perheen parissa. He olivat suunnitelleet syntymäpäiväyllätys viikonlopun äidilleen, jonne kaikki lapset perheineen saapuivat. Meitä oli 15 hengen porukka, joten vilinää ja vilskettä riitti :)
Oli kyllä ihana nähdä heitä kaikkia taas pitkästä aikaa, pohjoisessa kun asuvat, niin ei kovin usein nähdä.
Ja musta on ihanaa myös se, olla ja kuulua isoon ja tiiviiseen perheyhteisöön, jossa joukossa pieniä lapsia, nuorisoa sekä vanhempaa väkeä. Olla keskellä iloista ja äänekästä porukkaa, vaikka olenkin itse melkoisen omissa oloissani viihtyvä ja hiljainen. Mutta tykkään kun ympärillä on lämminhenkisiä ihmisiä.

Ohjelmassa oli tuttuun tapaan "olympialaiset" hyvässä hengessä. Kaikille sopivia erilaisia lajeja. Paitsi itse jouduin tällä kertaa jättämään kisailut välistä, koska en saanut hirveästi hyppiä, tai liikkua reippaasti. Mutta nautin kyllä "pakkolevostakin" suuresti :)
Kävimme myös porukalla syömässä läheisessä pihviravintolassa, sekä nämä pelailivat pelikorteilla aina iltamyöhäseen.

Me käytiin lauantaina kävelemässä hissukseen hiekkasärkillä, ja olikin jännä yhdistelmä isot hiekkarannat yhdistettynä lumeen. Harvoin kun Suomessa noin upeilla rannoilla on, näyttää heti kummalliselta, että ympärillä on jäätä ja lunta.
Niin ja sitä lunta tulikin sitten aika reippaasti perjantaina ja sunnuntaina. Sai ajella tosi varovaisesti. 
On Suomen luonto niin erikoinen. Viikko sitten ryvettiin melkein helteissä, ja nyt sateli lunta etelää myöden.. 😄
Näiden kuvien välissä on päivä, ja siis sama paikka :D

Syy miksi taas kirjoittelen täällä keskellä yötä, on siinä etten saanut nukutuksi vatsakipujen takia. Olen nyt aamulla menossa Helsinkiin toimenpiteeseen, mistä nämä siis johtuvat. Ihan suunniteltu juttu. Mutta kirjoittelen siitä erikseen, jahka palaudun :)