perjantai 29. lokakuuta 2021

Meidän eka pakureissu!

Kirjoitanpa heti perään tuosta kolmen viikon takaisesta pakuretkestämme. Meidän piti lähteä jo torstaina, mutta se lupaili silloin niin hurjaa sadetta, joten suosiolla läksimme perjantai päivällä matkaan. Otimme tosiaan suunnaksi Pohjanmaan ja Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuiston. Tämäkin valikoitui vasta lähtöpäivänä, mutta sattumalta luin, että tämä on kenties Suomen hiljaisin kansallispuisto, joten se sopi enemmän kuin hyvin meille. Ja totta tosiaan, eipä siellä juuri muita ollutkaan.

Alueella oli varta vasten pieni parkki matkailuautoille, johon jätimme pakun. Läksimme kiertämään noin kolmen kilometrin reittiä koirien kanssa. Koirat kun nukkuvat aina ajomatkalla, on tärkeää saada niille vielä kunnon aktiviteettiä ennen yöpuulle menemistä. Maistuu sitten uni kaikille paremmin. Halli on osoittautunut olevansa oikein reipas ja kulkee yllätävän nätisti hihnassa. Myös ruokailut sujuivat, toisin kuin Sisulla, joka saattaa ensin nyrpistellä nokkaansa ruokaa tarjottaessa. Lopulta kuitenkin syö viimeistään muutaman tunnin kuluttua.

Tosiaan, odotukset yöstä eivät olleet järin korkeita unien suhteen, mutta ihan voi sanoa, että normaalisti sitä tuli nukuttua. Pakun sänky ei järin leveä (tai edes pitkä) ole, mutta hyvin mahduimme. Sisu nukkui oman peittonsa kanssa pienellä "sohvalla" ja Halli lattialla.
Ilta- ja aamupalat oli hauska kokkailla kaasuliedellä sekä jääkaappi pakusta myös löytyy. Lisäksi kasetti wc. 

Aamulla minä hipsin kuvamaan kaunista Kauhanevan suoaluetta. Kylmä ja kova tuuli oli, mutta ihanasti aurinko välillä tuli näkyviin. Kävinpä myös pikaisesti pulahtamassa lammella! Siinä vielä hetken nautimme luonnonläheisyydestä, kunnes jatkoimme matkaa kohti Tuurin kyläkauppaa. Halusimme tosiaan viettää yön myös oikealla karavaaniparkilla, ja tuo Keskisen parkki oli ainakin melko perinteinen ja edullinen. Mutta luontoa ei siinä ollut lähelläkään, joten oli aika ankeaa tepastella koirain kanssa ympäri parkkipaikkaa. 
Käytiin myös syömässä ja Markku teki kalastustarvikeostoksia.

Todella onnistunut retkiviikonloppu ja luulenpa, että tähän vielä hurahdamme kunnolla! Loistava tapa viettää yhdessä aikaa ja kiertää paikkoja kun "mukavuusboksi" kulkee mukana matkassa.

Retkiautoelämää
Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto


Helpompi lokakuu

Syyskuun ollessa todella hurja ja kurja, on lokakuu ollut kaikin puolin helpompi. Rauhallinen, lempeä ja uuden aikaa. Alkukuusta vietin Tampereella muutaman päivän ensin työasioilla ja sitten jäin viikonloppua viettämään kahden erätoverin kanssa retkeilyn merkeissä, mikä oli oikein mukavaa. Vaihdomme myös vihdoin Subaru automme toisenlaiseen, nimittäin ostimme retkipakun! 

Olimme sellaista jo tovin miettineet ja lopullisen sysäykseen vaikutti meidän toinen koiramme Halli. Sillä kuinka paljon helpompi meidän on nyt tehdä pidempiä tai lyhyempiä reissuja, kun voimme ottaa koirat helposti mukaan. Kävimmekin tuossa taannoin testiretkelle, kun läksimme viikonlopuksi pohjanmaalle autolla. Ensimmäisen yön vietimme Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa, mikä oli aivan ihana paikka. Voi että kuinka fiiliksissä olin, kun olimme iltasella koirain kanssa yhdessä ulkoilemassa. Yö meni myös tosi hyvin! 

Aamupäivällä jatkoimme matkaa Tuurin kyläkaupalle, sillä halusimme viettää yön myös oikeassa karavaaniparkissa. Tuurissa kävimme myös syömässä ja koirat odottivat autossa sillä aikaa. Yö matkaparkissa meni myös hyvin, saimme pidettyä lämppärin koko yön päällä kun oli sähköä. Metsässä emme viitsineet ja siellä auto viilenikin melkoisesti. Muutenhan tuolla oli melko ankeaa, kun eipä siinä ollut luontoa lähellä. Eli jatkoon luonnonläheiset matkaparkit :)




keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Näyttöpäivä Torronsuolla

Nyt vihdoin olen suorittanut ensimmäisen ison näyttöni eräopaskoulussa! Voi että mitenkä olin jännittänyt tätä päivää, vaikka tosin kyllä se oli laantunut koko ajan vaihtuen yllättäen innostukseen. Minusta oli erittäin inspiroivaa opastaa tunturikerholaisia Torronsuon kansallispuistoon. Koen, että minut on hyvin otettu porukkaan mukaan, sillä vasta vuosi sitten liityin koko kerhoon, enkä tuntenut ketään. Muut jäsenet ovat myös pääsääntöisesti selvästi vanhempia kuin minä, eli konkareita retkeilyn saralla, mutta minähän muutenkin viihdyn vanhemman ikäpolven parissa.

Tosiaan, suoritin "Teemallisten ohjelmapalveluiden järjestäminen" näytön edellisviikonloppuna. Olin suunnitellut viisituntisen retken Torronsuolle ja osallistujia oli peräti parikymmentä. Siinä olikin vähän haastetta saada äänensä aina kuuluviin, kun en isoäänisin koskaan ole ollut. Mutta hyvin ohjeet menivät perille sekä kertoiluni alueen luonnosta ja historiasta. 

Sain erinomaisen palautteen näytön arvioijalta ja voitte vaan kuvitella kuinka onnellinen olen. Minulla kun on ollut aikalailla uskonpuutetta koulun suorittamiseen, mutta tämä jos mikä viimein todisti, että kyllä minusta on tähän :)

Päivän jälkeen menin mökille palautumaan heti yhdeksi yöksi, sillä tarvitsin rauhaa ajatuksille. Päässä kuitenkin pyöri miljoona muistettavaa asiaa, joten teki todella hyvää olla mökillä. Sunnuntaina palasin kotiin, mutta heti jo tiistaina menin takaisin mökille muutamaksi päiväksi, kun en siellä ole hirveästi nyt ollut. Oli kivaa puuhailla siellä kaikenlaista. 

Torronsuon kansallispuisto
Tässä vielä odottelin ryhmän saapumista

Evästauko Idänpäänkallion laavulla
Tunturikerholaisia

Onnellinen eräopasopiskelija