perjantai 30. joulukuuta 2016

Valkoinen joulu

Se jäi erityisesti mieleen tästä joulusta. Joka vuosi sitä on odottanut ja toivonut. Tänä vuonna se toteutui kun lähdimme pohjoiseen joulunviettoon Markun perheen luokse.
Viisi yötä vietimme Taivalkoskella, tuntuihan se pieneltä lomalta jopa. 
Ja aijettä sitä parhautta kun lunta. 
Perjantai meni huilaten, ulkoillen ja saunoen sekä käväistiin myös Markun mummon luona kylässä. Nyt vihdoin näin paljon porojakin kun siellä heillä on porofarmi! Lappifiilis huipussaan :D

Jouluaaton aamuna lähdettiin hiihtämään jonka jälkeen oli riisipuuroa ja Lumiukko teeveestä. Minun perinne jouluaaton saunasta ja avannostakin toteutui kun iltapäivällä rannassa oli lämmitettynä sauna josta käytiin Markun kanssa kolme kertaa avannossa ja lumimöyryämässä.
Mua vaan nauratti kun juostiin siellä tuulessa ja tuiskussa pieneen reikään järven jäällä hyiseen veteen. Ihan hullua mutta ihan parasta!

Saunomisten jälkeen ruokailtiin kaikkia joulunherkkuja, meitä oli koossa iso porukka kun koko perhe oli paikalla.
Kun vatsat oli saatu täyteen vuorossa oli ainakin joillekin joulun kohokohta, eli tietysti lahjat! Niitä olikin tällä porukalla vino pino kuusen alla. 
Itsekin olin näemmä kiltti ollut kun pukki muisti muutamalla mieluisalla lahjalla :)

Minä joka olen tälläinen tunnehömppä olin niin kiitollinen ja otettu lämpimästä joulusta jonka sain viettää. 
Ihanaa kun tunsin oloni kotoisaksi ja saatiin ottaa rennosti kun meitä taidettiin vaan passata <3 

Hiihtelyn ja koirien ulkoiluttamisen lisäksi ehdittiin tekemään vaikka mitä minilomallamme kuten mönkijällä huristelemassa, potkukelkkailemassa, salilla, bingossa! ja Markun siskon luona kyläilemässä.
Nyt kun tuli vietettyä muutama päivä kaukana kaikesta, hiljaisuudessa, enpä malta odottaa kun kohta muutamme maaseudun rauhaan. Ei voisi uusivuosi paremmin alkaa :)
Joulu 2016

tiistai 20. joulukuuta 2016

Punainen tupa ja perunamaa

Ihan oikeesti, me muutetaan maalle!
Me ostettiin vanha maalaistalo. Rintamamiestalo, remontoitu joten päästään heti keskittymään olennaiseen eli maalaiselämää viettämään, lappuhaalarit päälle ja heinänkorsi suuhun. No ei kai. 
Kyllä me tiedetään että työtä tuo vaatii ja isoa elämänmuutosta. Ollaan silti niin innoissaan :)

Pihapiirissä on hyväkuntoiset rakennukset, vanha navetta, kanala, kuivurikin löytyy. Ja lato. Ja maalla pitää olla eläimiä, tietysti. 
Nyt vihdoin ja viimein se koira. Ja hiirikissa on ehdoton ja hauskasti saadaankin kissa kaupanpäälle kun myyjä kysyi voitaisiinko pitää heidän kissa kun se ei sopeutuisi enää kerrostaloon.
Ja kanoja. Ei tietenkään mitään heti, vaan jahka ollaan asettauduttu taloksi.

Työmatka tulee molemmilla olemaan melko pitkä, ei kuitenkaan mahdoton. Harrastuksista joutuu osittain luopumaan mutta se mitä tulee sen tilalle, on sen arvoista.
Mä ainakin olen niin valmis elämään "aikataulutonta" elämää. Tietenkin työt pitää hoitaa mutta sen jälkeen voi viettää aikaansa kotona hääräillen. 
Tosin, mulla asustaa siinä lähistöllä vanha lapsuudenkaverini joka jo meidät houkutteli juoksuryhmään. Heillä on aina perjantai iltaisin treenit jonka jälkeen saunaa ja uintia läheisellä järvellä. Voiko mukavempaa viikonlopun aloitusta ollakaan.
Ja tulee sentään vähän muidenkin naamoja katseltua ettei tulla mökkihöperöiksi 😃
Meidän koti :)


Huh, joulu onkin sitten jo neljän päivän päästä. Tänä vuonna onkin luvassa mulle uusi ja erilainen joulunvietto kun lähdetään ylihuomenna pohjoiseen Markun perheen luokse joulua viettämään. Todennäköisesti on ainakin valkea joulu.
Menomatka tulee varmaan olemaan uuvuttava kun lähdetään iltapäivällä töiden jälkeen. Onneksi perjantaina voi vaan huilia ilman sen kummempaa tekemistä. En kyllä malta oottaa että päästään taas yhdessä ulkoilee heidän koirien kanssa ja muutenkin viettämään aikaa Markun perheen parissa. Kivaa :) 
Tietty mulle vähän tuli surua siitä kun en ole oman perheen äärellä mutta ollaan käyty kumminkin kyläilemässä Paken luona, äitillä ja eilen olin iskän luona iltapalalla. 
Ja kukaties, 
seuraavaa joulua vietetäänkin meidän ikioman mökin tuvassa :)

Ihanaa joulun aikaa kaikille!

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Jänniä aikoja

Ei vitsit mikä fiilis tänään, ihan mahtava! Mulla alkoi kolmen päivän vapaat ja tämän ensimmäisen vietän tekemättä mitään sovittua. Paitsi leffaan mennään illalla kun Markku oli varannut liput ajat sitten Star Warsin ensi-iltaan.
En taas edes muista milloin olen pitänyt vain fiilistellen päivää. Mulla on ollut ihan älyttömiä kuuden päivän työputkia yhdellä vapaalla vain. Vähemmästäkin ois poikki. Sen lisäksi tässä on ollut paljon kaikenlaisia asioita hoidettavana, mietittävänä ja joulukin on jo ensi viikolla!

Mitä tulee otsikkoon niin tässä koko ajan odottelen että Markulta tulisi viestiä, sellaisia hyviä uutisia koskien meidän suunnitelmiin talokaupoista..
Maanantaina aloitettiin tarjousten vääntäminen ja tänään varmasti ratkeaa kuinka käy.
Jännää!

Viime aikojen tapahtumista vaikka, lauantaina osallistuin ekan kerran ikinä crossfit-kisoihin. Ne olivat kotisalin tiimikisat. Joukkueet koostuivat valmentajien toimesta kolmen hengen tiimeihin. Mua jännitti kisat tosi paljon mutta ihan turhaan. Kisat sujuivat hyvin, suoriuduttiin kaikista lajeista ja päästiin maaliin asti. Sijoitus ei ollut mikään hääppöinen mutta ei noita niin vakavasti otettu. Hauskuus ennenkaikkea!
Ja parasta oli kun tää oli yhteinen juttu myös vaikka siis eri tiimeissä oltiin.
Illalla oli salin pikkujoulut, jossa tarjolla hyvää ruokaa, juomaa ja hauskanpitoa sekä pikkujoululahjat.
Crossfit-kisat. Kuva Antti Leino

Perjantaina oli Markun synttärit, joten käytiin illalla syömässä kaupungilla ravintolassa. Se oli niin kivaa nauttia rauhassa toisistamme syömisen ja jutustelun äärellä. Kotona syötiin vielä jälkkäriksi kakkua. :)
Synttäriminikakku

Huh, no äsken Markku soitti ja nyt vaikuttaa siltä että tässähän tulee tapahtumaan isoja elämänmuutoksia! Palataan ;)


lauantai 26. marraskuuta 2016

Ihan tavallinen lauantai

Jokseenkin ehkä harvinainen viikonloppu kun on vapaata eikä mitään sovittuja menoja mihinkään.
Yleensä jos mulla on töistä koko vkl vapaa, sitä on aina jotain menoja ja meininkejä.
Tosin olihan meillä alunperin aikomus lähteä yhdeksi yöksi vähän reissaamaan mutta päätettiin siirtää sitä myöhemmäksi.
Ollaan kuitenkin tammikuussa menossa Ouluun muutamaksi yöksi niin säästettiin lento- ja hotellikuluihin.

Mutta mitä me sitten ollaan puuhailtu tänään? Koska ei tänä aamuna herättykään hotellin vällyjen välistä eikä päästy ah niin parhaaseen aamiaisbuffettiin, keksittiin lähteä aamuloikoilujen jälkeen aamiaiselle hotelliin :D Eli ihan paras aamu kumminkin!
Hotelli Helmen aamiainen on edullinen, vain alle kympin ja tarjolla on kaikki perusaamiaisherkut karjalanpiirakoista pekoniin. Siitä on tullut ihan vakkarimesta kun haluaa ripauksen luksusta aamuihin.

Tämän päivän kruunasi ehdottomasti aurinko. Johan marraskuu on näyttänytkin parhaita puoliaan pimeydellä ja sadeilmoilla, niin oli aikakin auringon näkyä. Aamupalan jälkeen käytiinkin kävelemässä lähimaastossa. Ei ehkä muuten Markku olisi edes lähtenyt mutta aamulla väännettiin sellaisesta onko tuo lähimetsä luononsuojelualuetta vai ei, niin piti sitten tarkistaa asia. No, kai se vähän munkin mieliksi läksi käppäilemään :D

Meidän tavalliseen lauantaihin kuului myös (avanto)uinti. Jos ei ole jäätä eikä lunta, silloin paras vaihtoehto on talviuinnille aurinko! Joten suunnattiin Villa Järvelään. Olikin mukavaa käydä tälläiseen aikaan päivästä kun paikalla ei ollut paljoa muita. Vesi oli jäätävää mutta ilma oli ihanan lämpöinen. Ja aiettä miten virkistävää.

Kesäisen näköistä on :D
No, yksi sovittu meno meillä oli. Nimittäin asuntonäyttö. Ollaan nyt käyty muutamissa paikoissa katsomassa ja tämän päiväiseen meillä olikin kovat odotukset. Ja kyllä, tää kyllä täytti ne. Se paikka on just sellainen mistä olen pienestä asti haaveillutkin. Joku ehkä osaa arvatakin millaisesta voisi olla kyse. 
Vähän se aiheutti mulle ensin huolta täytänkö sen paikan kriteerit. Onko musta siihen. Osaanko elää "vaatimusten" mukaisesti. Sitten olin että pyhpah! Mitä mä taas stressaan. Me eletään siinä just meidän näköistä elämää. 
Haaveet on tehty toteutettaviksi. Piste.

Mutta en tämän enempää vielä avaudu. Käytiin vasta katsomassa ja mitään päätöksiä olla tehty. Jännällä etiäpäin!

maanantai 14. marraskuuta 2016

Syystalvilomalla

Oon nyt tosiaan kerrankin viettänyt viikon lomaa ilman että oon lähtenyt mihkään kauemmas reissuun. En toki oo osannut pelkästään höntsäillä vaan olen suorittanut koululla jatkokurssia urheiluhieronnan merkeissä.
Se on ollut äärettömän hyvä kurssi. Paljon mielenkiintoista asiaa, uusia tekniikoita sekä tietysti kun itsekin urheilee paljon niin senkin puolesta hyvä. 
Oon erittäin tyytyväinen että päätin osallistua. Olen myös jo viritellyt pientä yhteistyötä crossfit salin kisaryhmän kanssa jolloin pääsisin hyödyntämään oppejani oikeiden kilpaurheilijoiden parissa.

Yhtenä lomapäivänä nautiskelin vaan olostani kotosalla hääräten, silloinkin tuli kyllä siivottua perusteellisesti keittiön kaapit mutta määhän nautin siitäkin hommasta. Hierontoja olen myös lomallani tehnyt sekä ollut myös itse rentoutumassa kuumakivihieronnassa! Varasin sen oikeastaan ammatillisessa mielessä mutta mitäs siitä. Kivaahan se on välillä itseäänkin hemmotella.
Sinä päivänä muutoinkin hemmottelin itseäni jo heti aamusta kun varttia vaille seiska olin jo Pure Moven lämpöjoogassa. 
Sieltä suuntasin hotelli Helmen aamiaiselle herkuttelemaan jonka jälkeen olin vielä siinä hieronnassa.
Samana iltana näin vielä ystäväni Rosan kaupungilla. Pari tuntia tuli istuskeltua baarissa lämpimiä juomia nautiskellen samalla vaihtaen kuulumisia.
Paras tapa aloittaa päivä :)
Talven eka glögi

Seuraavana aamuna lähdinkin Helsinkiin junalla kun osallistuin erääseen tapahtumaan sekä muutenkin vielä loman lopuksi pieni reissu oli kiva tehdä.
Tapahtuman järjesti bloggaaja Jenny jota seuraan ja joka kirjoittaa kivoja positiivisia asioita elämästä Vastaisku ankeudelle blogissaan. 
Tapahtuma pidettiin upeassa hyvinvointistudiossa Lavli Living Roomissa.
Tarkoituksena oli miettiä yhtä omaa tavoitetta elämässään jota sitten yhdessä erilaisten harjoitusten avulla pohdittiin sen saavuttamista. 
Lavli Living Room


Koin sen hyödylliseksi kun olen vähän pähkäillyt näitä työkuvioitani, niin niiden suhteen valaistuin kyllä.
Ja parasta oli jälleen tutustua uusiin ihmisiin ja huomata kuinka samojen asioiden ja "ongelmien" äärellä jokainen meistä kamppailee. Sitä vain aina kuvittelee muilla menevän paremmin. 
Tapahtuman jälkeen jäin vielä juttelemaan Lavlin omistajan Astan sekä muutaman muun osallistujan kanssa. Saatiin myös kaikki lahjakortti Lavlissa pidettäville joogatunneille sekä kutsu myöhemmin järjestettäviin Rock Your Dreams tapahtumiin. Kuinka mahtavaa :)


Eilen tuli muuten korkattua avantouintikausi! Vasta neljännellä pulahdus kerralla tuli se nautinnollinen fiilis minkä avannosta saa. Ilmeisesti kesti hieman tottua taas siihen hommaan mutta nyt odotankin jo seuraavaa kertaa. Illalla oli niin ihanan raukea olo.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Parasta yhdessäoloa hyvällä porukalla

Kotiuduttu superkivasta viikonloppureissusta Kalajoelta. Muutama sata kilometriä matkaa tuonne Suomen kuuluisille hiekkasärkille täältä Turusta on, joten autossa vierähti yli kuusi tuntia yhteen suuntaan. Mutta mukavasti matkanteko meiltä sujui. 
Kivaa katsella maisemia, keksiä kaikenlaista hauskaa jonninjoutavaa höpöteltävää, pitää ruokapaussia..
Perillä meitä odotti hieno paritalomökki ja Markun vanhemmat sekä sisarukset perheineen.
Kaikenkaikkiaan meitä oli 12 sekä lähes vuoden ikäinen taapero plus kolme koiraa!
Ihanat rapsuteltavat

Viikonlopun tarkoitus oli tosiaan juhlistaa Markun vanhempien 40vuotis hääpäivää. Miten mahtavaa oli viettää heidän kanssaan yhteinen viikonloppu mukavan yhdessäolon merkeissä. 
Ohjelmanumeroksi oli Markun isosisko kehittänyt kaksipäiväiset Olympialaiset, joita käytiin niin sisällä kuin ulkona.
Siinä oli kaikkea hauskoja lajeja mm. pelailua, tikanheittoa, hyppynarua, frisbeetä, pallimoukaria..
Voitin yhdessä lajissa ja se oli ylläri ylläri naruhyppy!

Olympialaiset käynnissä 

Käytiin myös kokeilemassa laserammuntaa. Sekin oli uusi kokemus kun en aiemmin moista ole tehnyt. Pärjäsin alkuun ihan hyvin mutta kun piti ampua kauempaa, en vain yksinkertaisesti enää kai nähnyt maaliin koska en vain osunut. Oli pakko luovuttaa. Höh. Lauantai iltana mentiin myös juhlan kunniaksi syömään ravintolaan. 
Minuun teki vaikutuksen se kun siinä ison perheen kesken istuttiin saman pöydän äärellä ja jokainen näytti viihtyvän. Oon niin kiitollinen kun minut on otettu niin hyvin vastaan ja ennenkaikkea tunnen oman olonikin niin kotoisaksi heidän kanssaan :)
Kiitos kuuluu koko porukalle :)


Mutta tiiättekö mikä oli mun huippuhetki? Se kun olin Markun kanssa molempina aamuina koiria ulkoiluttamassa kirpakassa pakkaskelissä hiljaisessa metsässä kulkien kohti meren rantaa. Ja joku voi nyt ajatella että mitä ihmeellistä tuossa muka on.. 
Mutta. 
Erityisen siitä tekee se, kun viimeksi kirjoitinkin haaveistani ja yksi oli ihan tämä tälläinen vaan. Ja nyt se toteutui pienen hetken ajan. Ihan parasta.


torstai 3. marraskuuta 2016

Hubailua ja flunssaa

Oltiin muuten viime perjantaina sisähuvipuisto Super Parkissa. Siellä järjestettiin k-18 ilta joten pitihän sitä käyttää tilaisuus hyväkseen kun kerrankin kehtaa mennä eikä puisto ole täynnä viliseviä lapsia.
Yllättävän aikuiseen makuun siellä olikin tarjolla aktiviteettejä. Paras oli trampoliineillä hyppiminen. Se oli jopa melkosen hurjaa, ainakin jos vähän pomppi miten sattui :D
Mutta kivaa oli myös pallon potkiminen, koris, nopeuspeli jalalla..
Sain tosin tuostakin riekkumisesta jotenkin pyörryttävän olon. Vähän niinkuin huvipuistoista nykyisin. Ei sitä lapsena vaan..
Superpark kivaa!
Muuten olenkin sitten ollut flunssassa koko viikon. Ei onneksi kovin pahassa mutta uuvuttavaa tääkin on. Tänään vihdoin huomaan selvästi toipumisen merkkejä ja se on erittäin hyvä koska huomenna aamusta lähdemme ajelemaan kohti Kalajokea ja siellä ollaan koko viikonloppu Markun perheen kanssa.
Kanakookos keittoa flunssaan

Ensi viikolla vietänkin lomaa! Ja ihan vain kotosalla. Ohjelmaa oon haalinut jo jonkin verran, suoritan urheiluhierontakurssin, teen päiväreissun Hesaan sekä hierontakeikkaa on luvassa myös.
Ja vihdoin omaa treeniä taas kun tällä viikolla tulikin paussi. 
Tänään uskaltaudun menemään rauhalliselle joogatunnille vielä illalla, jotta jaksan istua huomenna pitkän automatkan. Lisäksi postissa tuli tilaamani ikioma joogamatto jota on pakko päästä testaamaan :)
Sarwa joogamatto

Mitä tapahtuu 5 vuoden päästä?

No sitähän ei voi oikeesti tietää mutta mitä jos kokeilisi pientä ajatusleikkiä.
Pohdiskelin etten ole varmaan koskaan oikein miettinyt saatika kirjoittanut ylös tavoitteita. Sellaisia ihan peruselämän tavoitteita. 
Missä olen 5 vuoden päästä? Mitä haluan tehdä? Mitä teen työkseni? Missä asun?
Se miksen ole aiemmin tälläisiä miettinyt johtunee siitä kun en ole tiennyt. Nyt tää ajatus herätti mua. Mitä jos kohdistaisin toiveeni sinne viiden vuoden päähän. Mitä jos se auttaakin pysymään suunnitelmissa sen sijaan että jatkaisin poukkoilua sinne ja tänne.
Nyt ensimmäisen kerran varovasti uskallan toivoa ja sanoa sen ääneen.

Aloitetaan. Missä asun? 
Toivon että meillä on Markun kanssa kiva yhteinen koti lähellä Turkua. Sen pitää olla luonnon läheisyydessä, hyvät yhteydet kulkea, helppohoitoinen ja ennenkaikkea koti, mikä tuntuu kodilta.
Toivon että meillä olisi lemmikkejä. Kissa ja koira. Koirasta olen haaveillut niin kauan. Tiedän että se rajoittaa elämää mutta tiedän myös kuinka paljon se antaa. Musta olisi vaan niin ihanaa ulkoilla metsässä koira seurana. Ja lemmikit tuovat myöskin eloa ja lämpöä meihin.

Mitä teen työkseni?
Toivon että meidän kodissa olisi huone jossa olisi mahdollista tehdä hierontahoitoja. Ajatuksissani tiedän jo miten sisustaisin huoneen. 
Toivon että voisin työllistää itseni jopa tällä. Mutta pidän mahdollisuutena sitäkin, että tekisin hierontatyötä palkkatyön ohella. Tiedän että pidän vaihtelevasta työstä. Voisin tehdä jopa useaa työtä kerryttäen niistä kokonaisuuden mikä pitää mielenkiintoani yllä.

Mitä haluan tehdä?
Toivon että elämäni koostuu hyvästä parisuhteesta, meidän lemmikeistä, työstä josta nautin, harrastuksistani eli joogasta, ulkoilusta sekä yhteisestä crossfitistä.
Toivon että matkustelisimme kerran vuodessa joko kotimaassa tai ulkomailla pidemmän reissun.
Toivon että pidämme yllä meidän juttua siitä, että lähdetään yhdeksi tai kahdeksi yöksi silloin tällöin uusiin paikkoihin.
Toivon että käyn myös yksinään pienillä irtiotoilla vaikka joogan tai vaelluksen merkeissä.


Kas näin, peruspilarit mistä minä haluan itseni löytää seuraavan viiden vuoden päästä.
Joku ehkä ihmettelee eikö se lasta toivo? Siihen vastaan että toivon että meillä on perhe. Riippumatta kuuluuko siihen lapsi vaiko eikö.


Tää olikin kiva kirjoittaa. Ja oon vähän hämmästynyt. Enhän mä tavoittelekaan kuuta taivaalta vaan ihan tavallisia asioita. Mutta mulle nämä tavalliset asiat ovat elämä jota haluan elää päivä kerrallaan tästä lähtien <3
Ja pakko sanoa yks juttu. Olin hyppiä ilosta eilen kun sain vihiä että yksi unelmieni matkahaave toteutuu jossain vaiheessa Markun kanssa. Aijettä :))
Muistatko, kun luulit ettet selviydy? Silti selviydyit,

maanantai 31. lokakuuta 2016

Osaava nainen 2016

Turussa järjestettiin nyt viikonloppuna lähinnä naisille suunnatut messut. Nämähän on jo ihan perinteikkäät naisten messut, joita on vuosikausia syksyisin pidetty mutta nyt uudelleen brändättynä ja laajempana mitä aiemmin.
Itse kävin kiertämässä äipän kanssa perjantaina messuilla kun viikonloppu menikin työn merkeissä. 
Messuilla on parasta kun pääsee tutustumaan ja mahdollisesti kokeilemaankin kaikkia uusia juttuja. Itseäni kiinnosti terveys ja hyvinvointijutut. 
Kävin ottamassa ammatti-instituutin osastolla kestovärjäyksen kulmiin sekä tuli tutustuttua erilaisiin luonnon ihonhoitotuotteisiin.
Kiinnostuin myös hierojan työn oheen, Suomessa vielä vähemmän tunnettuun Raindrop hierontahoitokokonaisuudesta. Siinä hieronnassa käytetään eteerisiä öljyjä tehostamaan hoidon vaikutuksia.
Parhaat välipalasmoothiet!
Shoppailtua tuli jonkin verran, olin ihan innoissaan kun huomasin messuilla mukana olevan myös Linan hamam-pyyhkeet ja vielä hyvässä tarjouksessa. 
Ostin jo kesällä samaisen pyyhkeen itselleni joten nyt sai Markku oman koska oli lainannut minun superpyyhettä aina vaellusreissuilleen. 

Osallistuin myös messujen mediainfoon, jossa mukana oli mm. Jaakko Halmetoja pitämässä mielenkiintoisen esitelmän uudesta Biohakkerin käsikirjastaan. 
Kiinnostava oli myös Arjen turvallisuudesta esitelmöinyt Petri Saarinen ja sain töihinkin vietyä esitteen työturvallisuudesta hoitoalalla.
Lahjaksi infosta sain Cocovin tuotekassin josta otettiin heti testiin luomu Spirulina tabletit.

Messukassit :D

Vaikka messut olivatkin laajentuneet, olisin silti vielä enemmän toivonut että mukana olisi ollut paikallisia liikunta- ja hyvinvointiyrittäjiä. Mikä mahtava tilaisuus heille esitellä toimintojaan.
Kuin myös erilaiset hyvinvointilomat ja -retriitit ovat tällä hetkellä nosteessa, olisin niitäkin enemmän toivonut näkeväni.

Silti, ehdottomasti hyvään suuntaan nämä messut tänä vuonna olivat. Paljon mielenkiintoisia ihmisiä, ajankohtaisia luentoja sekä shoppailtavaa ja erilaisia toimintoja testattavana. 
Ensi vuonna taas :)


*Yhteistyössä Turun messukeskus

maanantai 24. lokakuuta 2016

Lokakuun parhaat

Oho, nyt olenkin tosi reipas ja kirjoitan heti perään uuden postauksen. Liekö johtuvan uudesta zen-asenteestani missä aikaa ei tunneta.
Oli kuinka vaan, niin oon vaan halunnut jo kauan kirjoitella viime viikkojen kivoja tapahtumia mutta kun en vaan ollut millään kerennyt. Huoh.

Siitä Caribian viikonlopusta mainitsinkin. Oltiin siellä kaksi yötä ja vaikka sitä ei lähtisi kotikylästään pidemmälle, loma se on pienikin loma. 
Mentiin ihan bussilla niin sekin toi jotain erilaista fiilistä. Syömässä käytiin niinkin gourmee paikassa kuin Burger King. Mut sehän onki paras pikahampparimesta niin mikäs siinä.
Sitten piti lähteä vielä bikiniostoksille kun tää höppänä oli tietenkin sen oleellisemman unohtanut kylpyläviikonlopusta.

Aamulla tietenkin ootti paras, nimittäin hotellin aamiainen. Muuten lauantai päivä sujui huilaten, treenaten, polskien ja illemmalla lähdettiin kävellen kaupungille. Käytiin testaamassa uutta persialaisruokaa tarjoavaa ravintolaa, jonka jälkeen mentiin leffaan katsomaan Teit meistä kauniin. Sitte söin irtsareita niin paljon että päätin ryhtyä loppuvuodeksi karkkilakkoon. 
Markku ryhtyi mun seuraksi. 
Muutoin ilta menikin hotellin muhkeiden vällyjen välissä. 
Seuraavana aamuna lähdettiinkin melko pian aamupalan jälkeen. Kylhän tälläinen rikkoo kivasti arkea ja paljon ollaankin käyty testailemassa eri yöpymispaikkoja mikä on superhauskaa puuhaa.
Kohta onkin taas luvassa jotain uutta ja jännää.. ;)


Viikko sitten viikonloppu mulla oli taas vapaata ja silloin olikin pitkästä aikaa heppatätien illanvietto. Tällä kertaa Cia oli kutsunut meidät vapaa-ajan asunnolleen Piikkiöön meren rantaan. Vaikka syksy onkin pitkällä, paikka oli täydellinen tunnelmaltaan tähänkin aikaan vuodesta. 
Huippua oli jälleen viettää iltaa parhaassa tyttöporukassa. Syötiin erittäin maukasta Cian tekemää pataa ja maailman parhaita pannareita jälkkäriksi, nautiskeltiin viiniä sekä iltasella saunottiin.
Suunniteltiin myös tulevia tapahtumia joten luvassa on ainakin pikkujouluja, risteilyä sekä pyjamapaardit. 
HPT 

Sunnuntaiksi oli myös tiedossa huippukivaa tekemistä kun lähdettiin Markun kanssa Teijon kansallispuistoon retkeilemään. Mulla tosin oli aluksi vähän nihkeät oltavat edellisillasta johtuen mutta piristyin kumminkin reissussa. Paras hetki oli nautiskella hernesoppaa laavulla nuotion äärellä :)
Kotiin kun tultiin teki ihana poikaystäväni meille superhyvää pitsaa. Kyllä miun taas kelpasi!
Ja p.s 
Nyt lauantai iltana kun tulin töistä oli tää tehnyt ylläri iltapalaa ja leiponut sämpylöitä. Ihan paras.

Itse rauhallisuus

Sitähän mä en oo osannut olla mieleltäni vaikka luonteeltani useat mua kuvailevatkin rauhalliseksi. Sitten he pyörittelevät silmiään kun kerron mitä todellisuudessa päässäni pyöriikin.
Noh, olenpa nyt viimepäivinä erityisesti panostanut tähän rauhallisuuteen ja sehän toimiikin!
Levoton mieleni onkin pysytellyt levollisena ja vitsit kuinka paljon parempi sitä on ollakaan.
Tätä voisi verrata vaikka tupakanpolton lopettamiseen. Kun jotain päättää tehdä ja pysyä siinä. Minä päätin pysyä rauhallisena ja olla kiirehtimättä mitään ja mihinkään.  

Taisin olla siinä pisteessä jo että (taas) meni vähän yli. 
Esimerkiksi, kun oltiin pari viikkoa sitten viettämässä viikonloppu Caribian kylpylässä, olin ihan rikkipoikki fiilareilla. Suljinkin puhelimeni silloin ja pidin myös sometaukoa. 
Ja se viikonloppu tottakai auttoikin rentoutumaan. Mutta. 
Kun sunnuntaina palattiin kotiin, oli mulla taas kiire hoitamaan töitä ym koska en ollut osannut sanoa ei, kun olisin tarvinnut vielä lepoa. 
Ajattelin, eihän tässä ole mitään järkeä viettää mitään relaxhetkiä jos sama älytön ruljanssi jatkuu välittömästi kun palaa arkeen. 

Aloin ihan tosissaan pohtimaan mikä tää homman nimi on ja miten sen korjaisin.
Mulla alkoi töissä aikamoinen työputki ja mietin miten tulen sen jaksamaan ja varsinkin kun ei muutenkaan ole motivaatiot olleet huipussaan. Ja sitten hokasin. Kun käyn koko ajan ylikierroksilla en ole voinut keskittyä tähän hetkeen. Oon koko ajan ollut jo seuraavassa hetkessä. Oon saattanut murehtia ja stressata asioita joita ei ole edes vielä tapahtunut tai tule välttämättä koskaan tapahtumaan. Ihan turhaa energianhukkausta. 

Nyt keskityn vain tähän hetkeen, en stressaa tulevasta tai jos en ehdi. Teen sitten kun ehdin. Ensin tulee minä ja minun hyvinvoiva elämäni. 
Voin kertoa että töissä on ollut ihan eri fiilis tai oikeestaan kaikessa tekemisessäni. Mahtavuutta! 


lauantai 15. lokakuuta 2016

Ne tärkeät jutut

Mulla kävi silleen hassusti että mistä ehkä olen eniten paasannut, unohdin itse kulkea sen mukaisesti. 
Mutta jälleen kerran mun herkkä mieli ilmaisi asian harvinaisen selvästi. Kesti vaan tajuta hetkisen.
Enpä oo tainnut mainita miten arki on tässä kesästä muuttunut. Oon majaillut poikaystävän luona kesästä lähtien joka yö. En halua sanoa että olen muuttanut koska virallisesti en olekaan. Mulla on vähän vaatteita ja välttämättömät tavarat täällä. 
Koska mulla välillä on oloja etten halua omistaa mitään omaisuutta, on ollut huojentavaa jättää kaikki krääsä. Tosin eestä ne vielä löydän jossain vaiheessa :D

Oon viihtynyt hyvin ja meillä on tää arki kulkenut ihan kivasti. Ei oo tullut mitään nahinoita juurikaan. 
Mä vaan unohdin yhden seikan. Ne mun jutut. Ne mitä mä haluun tehdä, mistä mä tuun iloiseks, mistä mä elän myös.
Ja ne on niitä juttuja, joita tykkään tehdä itekseni. Jokaisen täytyy saada niitä tehdä. Omia juttuja.
Tää vaan tuppaa unohtuu monella parisuhteessa elävälle. Sit niille käy huonosti kun ne alkaa voimaan pahoin. 

Luottamusta se vaatii, tottakai. Pitää luottaa siihen vaikka toinen haluaa tehdä omia juttuja, se ei tarkoita sitä etteikö susta välittäisi. Päinvastoin! Kun välillä touhuaa omissa oloissaan, sitä paremmalta tuntuu olla sen toisenkin kanssa. Musta on ainakin kivaa kun huomaan kaipaavani poikaystävää enkä malta oottaa näkemistä ja kun vielä alla on hyvä olotila jostain omista jutuistani, ei voisi oikeesti paremmin olla!



sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Iholla

Juolahti mieleen kun olin ottamassa viimeisintä tatuointiani, että pitääkin kirjoittaa tatskoistani jotta muistan sitten vanhana mammana mitä ne epämääräiset musteet ryppyisessä vartalossani oikein ovatkaan.
Koska aina kun olen ottamassa uutta tatuointia, mietin onko siinä mitään järkeä ja uskoisin että jossain vaiheessa elämää tulen sanomaan; ei ollut! Koska totuus on, ne eivät vaan voi näyttää hyviltä siinä vaiheessa elämää kun aletaan olemaan ehtoopuolella.

Mutta sitä ennen, eiliseen itseinhoahdistusolotilaani tuli parannus! Ja vielä eilen illalla. 
Ai että miten helpottava ja hyvä olo onkaan taas. 
Tästä kiitos kuuluu äidilleni, joka kuuntelemalla auttoi. Taas kerran, se oivallus tuli lopulta itsestä mutta ei ennen kuin aloin oikeesti puhumaan siitä ääneen. 
Mutta palataan tähän myöhemmin, nyt tatskoihin.

Minulta löytyy seitsemän tatuointia. Kaikki ovat sellaisissa paikoissa, joista ne saa tarvittaessa piiloon ja joita en itse niinkään edes näe. Olen siitä erikoinen tatuoinnin ottaja etten oikeestaan halua itse edes nähdä niitä. Ainakaan koko ajan. Ajattelen että näin ne eivät ketuta niin paljon.
Ekan otin villinä teininä. Tottakai. 
Silloin ne eivät olleet vielä kovinkaan yleisiä, joten se oli aika kovaa kun kävi ottamassa 15-vuotiaana. Lupalapun tietysti tarvitsin ja äitihän sen kirjoitti. Iskälle näytin sen vasta joskus ehkä vuoden päästä, kun tiesin että se hymähtäisi ja sanoisi "mitä hullua"!
Kuva oli musta pantteri olkavarressa. Ja todellakin oli. Nyt se on historiaa koska olihan se aika kaamea!
Kun pantteri kukaksi muuttui
Alussa pidin useamman vuoden väliä ennen kuin menin ottamaan uutta. Että silleen en jäänyt koukkuun. Onneksi! Ei ehkä olisi mitään huippuideoita sen ikäisenä :D
Tosin, nyt kun olen kuvaidean saanut, ei ole montaa päivää mennyt kun se ihossa jo lepää. Eli en ehkä ole viisas ja harkitse tarkkaan näitä kuviani.
Paitsi toka kuva. Sen olin jo joskus teininä keksinyt että viivakoodi (syntymäajastani) pitää nakuttaa niskaan. Olin ehkä joku 24 kun lopulta sen otin. Eli sitä tuli harkittua pidemmän kautta.

Kolmas tatuointi olikin sitten se pantterin peitekuva, perus tribaali kukkahässäköillä. Tääkin on menossa peittoon taas. Se kun on aika haalistunut eikä sovi uuden kaverinsa kanssa yhteen. 
Tässä vaiheessa taisin olla jo lähes kolkyt täyttänyt. Eli loput neljä tulikin vähän verkkaisemmalla tahdilla. 

Seuraavat kaksi ovat molemmat tekstejä. Voimalauseita. Jalkapöydässä ja selässä. 
Joista toiseen en kyllä enää usko. Tää tapahtui ihan hetki sitten kun katsottiin Markun kanssa dokkaria maailman synnystä. Kaikki onkin oikeesti sattumaa. 
Mikään ei tapahdu syystä. Ei kaikelle ole aina tarkoitusta. Se voikin olla vain sattuma että kävi nyt tälleen. 
Tuntuu paljon paremmalta ajatella näinpäin. Joten, korjausta tämäkin kuva vaatinee :D
Onneksi en ota kovin vakavasti tatuointejani, ei niillä ole merkitystä mulle henkeen ja vereen. 
Ne ovat päähänpistoja joista eroon ei helposti pääse.

Ehkä seuraava minkä kävin ottamassa kuvasti jotakin mulle. Halusin muistaa elämäni vaikeimman hetken ja siitä selviytymisen. Kävin ottamassa "korun" toiseen olkavarteen jossa riippuu kolme symbolia. Sydän, "avain" =ankh risti ja siipi. Kuvastavat rakkautta itseään kohtaan, avain elämään sekä rohkeutta. Mutta kuten sanoin, ei niin vakavaa. Näidenkin merkityksen unohdan vähän väliä ja mietin mitä ne oli jos joku kysyy :D
3D efektillä!


Pari vuotta vierähti seuraavaan kertaan. Halusin jotain selkään. Jotain melko pientä. Ei enää tekstejä vaan tadaa, kiinalaisia symboleja! Ja vähän koristeluja joukkoon.
Kukaan ei tiedä mitä symbolit tarkoittavat koska en ole kertonut. Villejä veikkauksia olen saanut kuten "kevätkääryleitä viidellä eurolla" tai muuta yhtä tyhmää. 
Mutta taidan edelleen pysyä vaiti.  

Sitten lähestytäänkin tarinan loppua, eli viimeisin. Se on ihan tuore. Ei edes vielä parantunut kunnolla. Tästä ideasta tosiaan meni viisi päivää kun olinkin jo kidutuspenkillä. Ja kidutusta se olikin. Melkein viisi tuntia piirtämistä ojentajaan. Voin kertoa että vähän kiristi vannetta.
Mutta lopputulos on alkujärkytyksen jälkeen kaunis. Ja kyllä, olen aina järkyttynyt kuvistani ennen kunnes totun niihin. Hassu minä.

The end. 

P.s Jatko-osa on varmasti tulossa, joskus.
Maneki neko-onnenkissa


lauantai 1. lokakuuta 2016

Mieli on kuin vuoristorata

Pitää pysyä kyydissä vaan ja antaa mennä. Mulla oli alkuviikko yhtä myllerrystä, pakko oikeen nauraa välillä mun mielen olematonta tasapainoa.
Maanantaina en päässyt sängystä ylös koska olin niin syvällä jossain. Täydellinen itseinhokkipäivä. Illalla kun yritin käydä ulkoilemassa, että olo helpottuisi, itkin vain. Enkä ees tiiä mitä. Jotain. 
Tosin palattuani kotiin, mieli parani ja kaikki tuntui paremmalta. Hassu minä!
Mutta niin kamala kuin se päivä olikin, se oli hyvästä. 
Palauduin täydellisesti. Tiistaina olin ihan eri ihminen. Tajusin viimein mitä palautumisessa on kyse. Niin mielelle kuin fyysisesti kropalle. Oli huikeaa treenata kun kehossa ei tuntunut minkäänlaista väsymystä.
Mieli oli positiivinen ja näki pelkkää hyvää itsessä kuin kaikessa muussakin. 

Voi kunpa pystyisin jatkossakin pitämään oikean palautumispäivän säännöllisesti.
Olen vain armottoman huono siinä. Haalin edelleen itselleni ylikuormaa enkä osaa sanoa ei. Sitten ahdistun. Tosin yhtä nopeasti rauhoitunkin. Mutta se on vain mielen huijaamista.
Oikeasti ne kuormat jäävät kehoon. Sitten kun ei enää jaksa, romahtaa.

Huomaan kun ahdistun tai on liikaa säätöä tai on "olen hukassa" fiilis, haluan heti paeta kauas pois. Konkreettisesti. Matkustaa pois kotoa, olla vain jossain. En oikein osaa tai uskalla kohdata ahdistuksiani tai en osaa muuttaa itseäni. Miten voikaan olla välillä niin pallo hukassa fiilis. Kunnes saan jonkun mukamas huippuhyvän väläyksen ja elämä rullaa taas. Olen ikuinen oman elämän säätäjä.

Loppuun kuitenkin kivojakin asioita mitä on ollut, ettei oo liian synkkää. Mulla on ollut aivan ihania asiakkaita hierottavana, olen saanut niin mahtavaa palautetta ja muutenkin huippua kohdata eri tyyppejä ja kuunnella heidän tarinoitaan. Parasta lääkettä mulle. Hyvä olo tarttuu.
Urheilemisesta sain myös oivalluksen tällä viikolla joten treenit ovat tuoneet super hyvän mielen. Uusia ideoita muhii hieronnan saralle ja muutenkin.
Onnistuneita ruokakokeiluja, nam. Sekä rakas poikaystäväni joka jaksaa mua <3 :D


maanantai 19. syyskuuta 2016

Viikinkijuoksut

Pitihän se sitten tähänkin osallistua. Tough Viking 2016.
Ei ehkä muuten olisi tullut lähdettyä mutta viime marraskuussa kaverini Helsingistä keräsi porukkaa ja kutsui mukaan. Olin heti että tottakai jee jee!
Poikaystävän pyysin myöhemmin mukaan, eli yhessä mentiin. Meidän tiimi oli viimehetkellä hieman kutistunut, eli meitä oli viis. Mä ja pojat. 

Kun kisapäivä alkoi lähestymään, aloin vähän jännittää mutta edeltävänä päivänä olin saanut jännityksen käännettyä innostukseen.
Lähinnä vesiesteet kauhistuttivat, että miten niistä selviän kun pinnan alle en oikein uskalla mennä. Saatika vauhdilla.
Tiesin, että pahin esteeni tulisi olemaan Super Slide vesiliukumäki. Fyysiset esteet eivät aiheuttaneet mitään ahdistuksia mutta toi tulisi olemaan henkisesti vaikeaa mulle. 
Asiaa tietty helpotti se, että kaikki esteet olivat mahdollista ohittaa suorittamalla rangaistuksen, tällä kertaa se oli 20 burbee hyppyä.
Rata oli kymmenen kilsaa pitkä ja matkalla oli 25 estettä. Ensimmäisenä vastassa oli lähdön jälkeen amerikkalaisen jalkapallon pelaajia. Tätä vähän jänskäsin jos saisin osumaa mutta vissiin selvisin vain pienellä töytäisyllä.
Tämän jälkeen pian otettiin luulot pois kun piti hypätä jäävesialtaaseen jossa alitettiin rima. Siinä jo jouduin vahingossa veden alle, joten melkonen shokki se mulle oli. Kylmyys ei haitannut tälläistä avantouimaria ollenkaan :D 
Tämän jälkeen oli useita "helppoja" esteitä. Dippikävelyssä tipahdin viime metrillä, jolloin suoritin ekat burpeet.
Korkeissa esteissä tietty tälläistä miniä piti jeesata pukkaamalla ylös.
Viime hetkille asti yritin psyykata itseäni tulevasta vesiliukumäestä.. mutta turhaan..
Kun näin sen olin heti etten pysty siihen ja suoraan painuin tekemään burpeita. 
Mutta.
Kun pojat sieltä vedestä tulivat ne olivat ihan innoissaan kuinka siistiä se oli! Sitten alkoi kauhea vääntö että munkin pitää mennä.
No suostuin lopulta kapuamaan sinne ylös. Ylhäällä melkein itkua vääntäen taistelin mieltäni vastaan. Sitten uskaltauduin istumaan reunalle. Siinäkin vietin ainakin viisi minsaa. 
Olin niin otettu pojista kun ne eivät yhtään painostaneet vaan antoivat mun rauhassa miettiä. Ja ne vielä kävi tekee sen kaks kertaa.
Ja lopulta mä tein sen. Ja se oli niin siistii! Siis se tunne mikä sen jälkeen oli. Mä ylitin itseni ja suoritin henkisesti pahimman esteen mikä mulle oli.
Tuntui niin hyvältä. Jopa tuntemattomat kisaajat kävivät heittämässä yläfemmaa mulle kun pystyin siihen. Jee!
Loppumatka sujuikin huippufiilareissa. Tosin kaksi rangaistusta jouduin vielä tekemään. Monkey barista ja rampista. 
Lopulta maaliin viimeisen esteen jäljiltä missä palomiehet ruiskuttivat vettä niskaan. Saipahan loppuhuuhtelut.

Vaatteiden vaihdon jälkeen suunnattiin tiimin kanssa syömään kisaburgerit O´Learys ravintolaan. Niin maistui hyvältä. Ja sain oluenkin erityispalkintona liukumäestä :D
Ensi vuonna ihan pakko mennä uudestaan, oli tää niin hauskaa!

WNB Vikings