keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Vapailla

Niin sitä meni neljän päivän vapaatkin tuosta noin vaan. Kivaa puuhaa oli jokaiselle päivälle, viimeisenä päivänä tuntui olevan kiirustakin mikä sai vähän harmistuttamaan mutta sekin ihan turhaa. Taas tuli huomattua!
Maanantaina lähdettiin ystävän kanssa Ideaparkkiin shoppailemaan ja muutenkin viettämään pitkästä aikaa koko päivää yhdessä.
Niin huippua oli päästä jutustelemaan kaikesta maan ja taivaan väliltä <3

Pahemmin en saanut tuhlailtua ostoksiin, muutaman vaatekipaleen ostin ja tietenkin bikinit tulevaa lomaa varten.., ihan kuin niitä ei kaapeista muuten löytyiskään..
Mutta hyviä löytöjä tuli tehtyä ja herkuttelua burgereiden äärellä tuttuun tapaan.


Ai niin, sunnuntaina tuli yllätyskutsu vauvakutsuille! En ole ikinä sellaisissa ollutkaan ja nämä kutsut olivat vielä hieman eksoottisemmat kun kyseessä oli Keniasta kotoisin oleva ystäväni. Joten tarjoilutkin olivat sen mukaiset mutta sattuipa kivasti kun kerran kohta olen lähdössä Afrikkaan niin pääsin jo vähän tunnelmaan sekä maistelemaan heidän tekemiään maukkaita syömisiä :)



Eilinen vierähtikin melko normipäivän mukaisesti. Aamusta olin koulussa, tekemässä ja saamassa puolentoistatunnin jalkahieronnan, sieltä lounaalle kaupungille. Iltapäivällä sain kaksi hierottavaa ja illalla tuttuun tapaan salille tekemään oma treeni sekä samalla pientä valmennusta yhdelle kaverille joka on aloittanut salitouhut.
Olen tykännyt paljon myös tästä "trainerin" hommasta mitä olen parille nyt tehnyt, ehkäpä tulevaisuudessa jälleen uusi aluevaltaus :)


sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Fitfarm päivä

Eilinen olikin jännä ja mielenkiintoinen päivä kun menin Tampereelle Fitfarmille jossa oli ensin Vertin ja Jutan vetämä seminaari ravintoasioiden merkeissä. Sen jälkeen pidettiin Wolf fitness clubilla hyvät yhteistreenit.
Oli mahtavaa kun tämmöinen oli järjestetty Fitfarmin valmennuksen alla treenaaville.
Kiva oli tavata toisia treenareita sekä tutustua personal trainereihin.
Nyt sain infoa miten taas tästä eteenpäin jatkaa ruokavaliopuolta. 
Lisäksi sain muutaman hyvän korjauksen liikkeen suorituksiin jolloin treeni puree paremmin. 
Kovat treenit @Vertti Harjuniemi 


Muutenkin oli niin kivaa viettää päivää Tampereelle. Niin tykkään siitä kaupungista. Hienoa kun sattui olemaan vielä aurinkoinen ja lämmin päivä. Kävelin paljon pitkin katuja sekä muutamissa liikkeissä poikkesin. 
Huomenna lähden jälleen samoille suunnille kun olisi tarkoitus viettää shoppailupäivää ystävän kanssa Ideaparkissa :)

Täytetty uuniperuna :P

Kellojakin siirrettiin tänään. Senpä vuoksi heräsin jo kuudelta! Olen aina pitänyt aamuaurinko kävelyitä päivän parhaana aloituksena mutta on tuossa jokin oma viehätyksensä kulkea pimeässä metsässäkin. Se herättää muistoja maalla vietetyistä vuosista.
Ainakin olen hyvin ehtinyt valmistella huushollia kuntoon kun saan vieraita päivällä.
Omenapiirakkakin tuoksuu jo, ai että :)




perjantai 23. lokakuuta 2015

Levoton sielu

Joo, sellanen mä vähän oon.. Vaikka kuinka yritän rauhoittaa ja pitämään itseäni aloillaan, en sitten millään onnistu. Melko aaltoilevaa tämä tuntuu tosin olevan. Ehkä riippuu mitä on meneillään elämässä parhaillaan. Toisinaan pystyn keskittymään vain yhteenkin asiaan.
Mutta aina on päästävä johonkin, on oltava suunnitelmia. Ei vain pysty olemaan.
Jotain vain puuttuu. Jotain mikä saisi pysähtymään ja poistamaan tämän tunteen.


Ei tämä pelkästään huono asia ole. Näen ja koen ainakin paljon. Se pitää mielen ja elämän virkeänä. Jännä vain kun ei osaa tätä piirrettä elää tasapainoisemmin. Ajan itseni aivan ahtaalle ja kun vihdoin on aika hengähtää, pysähdyn sekunniksi ja matka jatkuu ilman päämäärää. 
Haaveissa on lähteä pidemmälle reissulle kiertämään maailmalle. Tuntuu kuin pitäisi etsiä se jokin mikä lopettaisi levottomuuden. Toivoisin saavani vastauksen sille jollekin mitä haen.

Tietty, kuka sanoo että se pitää etsiä maailmalta. Tai ylipäätään etsiä. Jonain päivänä saatan tuntea levollisuuden itsessäni siitä huolimatta että aloilleni en silti pysähdy. Kaikellehan on tarkoituksensa.






maanantai 19. lokakuuta 2015

Kuulumisia

Hyvää kuuluu ja hyvin menee. Tykkään ja nautin kaikesta mitä tällä hetkellä elämääni sisältyy.
Niin se kai on kun tekee niitä asioita mitkä tuovat hyvää oloa, ei negatiiviset asiat edes hetkauta.
Olen tehnyt viikon sisällä useamman hieronnan täällä kotonani ja ai vitsit kun se saa mut niin hyvälle mielelle. Tuntuu että olen löytänyt sen mun juttuni, like it!
Ihan liikutuin kun sain palautetta että täähän tuntuu kuin oikealla hierojalla kävisi ja niin luontevalta. Ihanaa, olen ainakin oikeilla jäljillä :) 
Minun tapani auttaa ja huolehtia ihmisten hyvinvoinnista.


Motivaatio omiin treeneihinkin vain kasvaa kun tänä aamuna vertasin tämän hetken tilannetta lähtökohdasta. Selvää muutosta tapahtunut niin kiloissa, kiristymisessä sekä voimatasoissa.
Tulevana lauantaina olen menossa Tampereelle jossa järjestetään valmennuksen tiimoilta seminaari sekä yhteistreenit. Ja taas saa lisäbuustia!

Kavereitakin on ehtinyt näkemään vähän enempi ja pieniä säpinöitä leijailee ilmassa.. Iltaisin on ihanaa tulla kotiin kun takana on pitkä päivä, voi olla ihan rauhassa tehden lempijuttujaan. Mulla se on iltapalaa, sarjoja tv:stä sekä blogien selailua :)







keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Throwback Thailand

Teki mieli palata muistelemaan viime kevään Thaimaan reissua ja tehdä matkasta pieni kooste. Muistaa kuinka paljon tuli opittua itsestään, kuinka paljon tämä lisäsi rohkeutta, ennakkoluulottomuutta, uskoa itseensä ja omiin haaveisiin sekä tiedostaa mikä on kaikkein tärkeintä elämässään. 
Kun pienestä kasvoi suurta.


Reissulla sattui muutamia asioita jotka saivat minut uskomaan että kaikella on tarkoitus, että jokin korkeampi vain huolehtii sinusta kun olet heikoimmillaan. Tai sitten mulla oli vain hyvää tuuria.. Haluan uskoa siihen ensimmäiseen. 

Matkalla kentälle olo oli vähän epätodellinen, pelotti miten pärjään, meneekö kaikki hyvin, löydänkö oikeisiin kohteisiin, mitä jos.. Sekä samalla niin innoissaan. Nyt olen tekemässä jotain mistä olen haaveillut ja tiedän, että tämä tulee muuttamaan itseäni paljon. Hyvään suuntaan. Ja sitähän se teki. 

Tämä oli viides kerta jo kun matkustan Thaimaahan. Mutta ensimmäinen kerta kun matkustan yksin. Koska en halunnut vain "lomailla", piti keksiä jotain aktiviteettiä ja netin kautta löysinkin tämän vapaaehtoisprojektin merikilpikonnien tarkkailutyöstä Koh Phra Thongilla. Kaksi viikkoa vietin sillä saarella ja viimeisen viikon Khao Lakissa ja Bangkokissa.

Menolennolla viereeni sattui istumaan noin samanikäinen tyyppi joka myöskin matkusti yksinään. Joten juttua riitti lennon ajaksi mikä oli hyvä niin eipähän ehtinyt jännittämään tulevaa enää. Päätettiin vielä jakaa Bangkokissa taksi millä minä menin bussiasemalle odottamaan illalla lähtevää bussia kohti etelää.
Vasta kun jäin yksin siihen taksiin, tajusin että nyt olen todellakin täällä, ja yksin!

Hengailin koko sen päivän siellä bussiasemalla, välillä vähän torkkuen ja muuten liikkuen paljon kun edessä oli toiset 12 tuntia istumista.
Ja se bussimatka, se ei ollut mitään herkkua. Pihi-Pirkkona kun otin halvimman bussin, joten melko ahtaasti tuli se 12 tuntia vietettyä. Yksi 20 minuutin jaloittelutauko oli.
Aamulla kun pääsin perille Khuraburiin kahden vuorokauden matkanteon jälkeen olivat nilkkani aivan turvoksissa. Ja vielä edessä puolentoista tunnin venematka saareen.



Lopulta kun olin saaressa ja pääsin majapaikkaani, niin vaikka tiesin että olot ovat alkeelliset niin kyllä siinä vähän tuli itku kurkkuun kun näin huoneeni. Patja lattialla. Ei muuta. Avoimet ikkunat. Ämpärisuihku. 
Mutta oikeesti. Kaikkeen tottuun, muutaman päivän päästä tää kaikki tuntui ihan normaaleilta. 
Perhe jossa asuin olivat erittäin ystävällisiä. Vaikka ei ollut yhteistä kieltä niin hyvin heidän kanssaan pärjäsi.



Koh Phra Thong on pieni saari jossa asuu noin pari sataa paikallista. Muutamia ekohenkisiä bungalow majoituksia sekä yksi hulppeampi. Turisteja siellä oli muutama kymmenen parhaillaan. Saarella ei ole sähköä. Kuljettiin paikasta toiseen pyörillä tai skootterilla.
Rantaa oli kymmeniä kilometrejä ja ihan uskomattomalta se tuntui yksinään niillä tepastella.
Ruoka oli niin hyvää, viimeistään nyt menetin sydämeni thai ruualle kun syötävä oli mitä tarjottiin. Käsittämätöntä miten niissäkin oloissa vain valmistavat sellaisia ruokia.





Meitä oli neljästä viiteen siinä projektissa. Hienoa oli tutustua ihmisiin ympäri maailmaa ja kuulla heidän tarinoitaan. Työtehtävät olivat helppoja ja rentoja ja aikaa jäi runsaasti vain oleiluun. Ensin panikoin valtavasti sitä että kyllästyn heti siellä mutta kun hyväksyi sen että kerrankin täytyy vaan olla niin miten nautinkaan lopulta siitä! Nukuin joka yö yhdeksän tunnin yöunet ja sen lisäksi aina päivisin lounaan jälkeen otin ruokalevot riippukeinussa. Ai että! Ja kun mietin ajattelenko asioita päässäni suomeksi vai englanniksi, totesin että en ajatellut. Mitään. Ihanaa!
Niin hassua kun se onkaan, parasta mulle tällä saarella oli olla tekemättä mitään. Olin sen pysähdyksen tarpeessa. 




Kahden viikon päästä matkani jatkui eteenpäin. Veneellä mantereelle, mototaksilla bussiasemalle ja parin tunnin matka Khao Lakiin. Kokemus jälleen sekin. Täyteen ahdettu bussi joten lattialla tuli se matka mentyä.
Illalla pääsin perille, kävin kysymässä hostellista yöpaikkaa ja ekan yön vietin jaetussa huoneessa. Kieltämättä se suihku tuntui luksukselta :D
Khao Lakissa olin neljä yötä. Viisastuneena edellisestä, ostin VIP lipun paluumatkalle Bangkokiin. Ei huono päätös se. 
Aikaisin aamulla kun saavuin kaupunkiin oli meneillä raju ukkosmyräkkä. Tuntui että kaikki oli yhtä kaaosta. Lyöttäydyin yhden italialaispariskunnan seuraan ja kun päivä alkoi valkenemaan jaoimme taksin metroasemalle. 
Sieltä suuntasin hostelliin jossa viimeiset pari yötä vietin.






Tämä oli ensimmäinen matka jossa en potenut yhtään koti-ikävää.. Liekö syynä ollut se kun matkustaa yksin, on vain pärjättävä omillaan. Ei ole ketään kelle valittaisit jos on kurja hetki. Olet vain sinä. Ja sinun on vain uskottava itseesi.

Jos vähänkin mietit haluavasi matkustaa joskus yksin. Tee se! Tämä oli yksi elämäni parhaita päätöksiä jolla oli myös vaikutuksia tuleviin ratkaisuihin elämässäni. <3







Ja vaikka kuljet yksin, et koskaan ole yksin.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Weekendiä

Hola, 
viikonlopun viettoa vapaiden merkeissä ja ihan vain kotosalla itsekseen. Ja tuntuu todella hyvältä!
Vähän rentoutumista ja akkujen latausta, kynttilöiden polttelua, herkkuruokien tekoa, ulkoilua sekä opiskelua niin lukemisen merkeissä kuin käytännön harjoitteluakin. Nimittäin, eilen mulle tuli kotiin hierottavaksi ensimmäinen harjoitus"asiakas"! Nyt kun koti alkaa olla ready, mahtuu hierontapöytäkin jo olohuoneeseen.


Tykkään kyllä ihan älyttömästi hierontatyöstä, siitä tulee itselle vaan niin hyvä fiilis kun voi hoitaa ja tehdä hyvää toiselle. 
Nyt vain paljon harjoitusta jotta taidot alkavat karttumaan.
Maanantaina on edessä ensimmäinen tentti koulussa, joten sitäkin varten tämä viikonloppu menee lukuhommissa. Toivottavasti on jotain jäänyt päähän anatomiasta. 
Ja jahka tentti on ohitse, ehtii taas näkemään ystäviäkin enempi, nyt on treffailut jääneet toissijalle..

Eilen innostuin kokeilemaan uusia juttuja kyökin puolella, harvemmin kokkailen mitään ihmeellistä mutta nyt päätin tehdä thairuokaa. Ja ai että kun siitä tulikin hyvää! Ja miten helppoa sen valmistus olikaan. 
Illalla tein vielä supernopean ja terveellisen herkun leffan kylkeen. Omenakaurapaistoksen jonka lisukkeena maustamatonta rahkaa ja päällä kanelia. Namia!


homemade Pad Thai


Kohta aamupalaa jonka jälkeen lukemista vielä, sitten salille tekemään cf-harjoitusta, illemmalla ehkä ulos vähän tuulettumaan.. 
Paljon mukavia asioita luvassa tälle päivälle :)


tiistai 6. lokakuuta 2015

Sydän sykkii salille

Miten mahtavaa onkaan kun on saanut saman innostuksen salitreenailuun mitä se aikoinaan oli ja mitä varsinkin crossfitin aikaan urheileminen oli. Kehittymisen jano ja motivaatio on valtava! Luulen että kun viime vuoden lopussa tullut kiertäjänkalvosimen tulehdus ja siitä seurannut treenitauko ja crossfitin lopetus aiheutti motivaation laskun josta oli vaikeaa nousta samalle tasolle ja siihen päälle vielä oman elämän uudelleen järjestelyt. 


Nyt kun elämä on balanssissa, maistuu saleilukin niin hyvältä. Sali, jossa käyn on ihan huippu! 
Vaikka se on kohtalaisen pieni niin kaikki tarvittava löytyy mutta ennenkaikkea siellä on todella hyvä yhteishenki kävijöiden kesken. Suurimmaksi osaksi käy paljon miespuolista porukkaa, naisiakin välillä näkee. Mutta kaikki moikkaa toisiaan, ihan niinkuin crossfitissäkin. Se luo hyvää fiilistä, kannustavaa meininkiä ja mua aina hymyilyttää kun ne tyypit siellä vapaapainopuolella tsemppaa toisiaan ja heittää läppää. Old school salimeininkiä!

Noudatan valmennusohjelmaa joka sisältää kolme harjoitusta viikkoon. Sen lisäksi koska totesin kuinka kehittävää crossfittailu onkaan, teen neljänneksi cf tyylistä harjoittelua, esim WODin tai kehitän jotain taitoja. Harmittaa oikein kun huomaa ettei pysty enää tekemään jotain missä on joskus onnistunut :D 
Painonnostoa tulen varmasti vielä jatkamaan, siinä kanssa laji jossa nälkä kasvaa syödessä.

*Littoinen

*Voimakatu 6
Nouseeko satanen vielä..?! *CF East

maanantai 5. lokakuuta 2015

Koska mä voin

Valinnanvapaus. Vapaus. Avoin maailma. Nämä ovat kiteytyneet mun nykyhetkeen.
Näistä mä nautin ja elän. Tässä ja nyt.
Jos pitäisi valita järjellä vai tunteella, ei olisi vaikea päätös se. Kun kyseessä on omaan elämään vaikuttava iso asia.
Rajojaan pitää päästä rikkomaan, se jos mikä tekee hyvää. Vahvistaa, luo itseluottamusta sekä uutta näkemystä itseään kohtaan.

Ihmisten ei pitäisi kangistua samoihin kaavoihin. Rutiineja tietty pitää olla jotta elämä kulkee tasapainossa. Itsekin olen arjessani vannoutunut tutun ja turvallisen kannattaja, mutta kun joku asia vähänkään aiheuttaa epävarmuutta ja epäilystä, vaihda suuntaa!
Elämä kantaa sinua. Ei siihen tarvitse ketään muuta. 

Jokainen on silti erilainen. Minä kuljen omia polkujani, juuri niinkuin haluan. Elän jännityksestä. Aiheutan itselleni tilanteita joita jännitän ja mietin miten selviytyä.
Niin monissa tilanteissa päässäni lyö ajatus "miksi mä taas olen tässä tilanteessa"?
On rikkaus päästä näkemään ja kokemaan. Minua kiehtoo äärettömän paljon asiat jotka odottamattomasti tulevat vastaan.