maanantai 26. marraskuuta 2018

Ensilumi ja uneton yö

Mieletön yllätys kun yön aikana meille tuli ensilumi! 
On niin kaunista nyt ja valoisampaa ulkona. Lumi olikin jo niin kaivattu.
Vaikka kirjoitinkin eilen hitaammasta elämästä ja siitä kuinka se on vaikuttanut positiivisesti, on mulla kuitenkin nyt yli viikon ajalta hieman huonosti nukuttuja öitä takana. Ei se siis tästä tietenkään johdu mutta alkuun jouduin miettimään tosin, mistä nyt yht´äkkiä taas tämä tämmöinen johtuu kun koko syksy on ollut unien suhteen ihan parasta aikaa.

Viime yö meni jo niin huonosti, että tuli jo ihan deja vu mieleen kolmen vuoden takaisesta malarialääkkeen aiheuttamasta häiriöstä. Nimittäin, sain nukuttua kahdessa erässä max kolme tuntia, ja puoli kahdelta luovutin sängyssä makoilun ja tallustin alakertaan vintiltä. Yritin lueskella, ottaa särkylääkettä ja vaikka mitä. Mutta ei.
No, sain kuitenkin ihastella lumisadetta mikä koko yön ilostutti.

En ole lääkärillä käynyt, mutta epäilen että mulla on molempien ranteiden hermot pinteessä tms. Oireet viittaisivat jokseenkin näin. 
Joka tapauksessa, molemmissa käsivarsissa ja ranteissa tuntuu jatkuvasti epämiellyttävää tunnetta. Puutumista ja kuumottamista, enkä millään löydä asentoa jossa olisi hyvä nukkua ja joudun jatkuvasti kääntyilemään. Eipä siinä sitten nukkumaan oikeen pysty. Pitänee nyt seurailla ja koittaa kotikonsteja vielä ennen kuin menee lääkärin puheille. Ehkä se menee "levolla", lääkkeillä ja hieronnalla ohi.

Mitään hermoromahdusta en ole (vielä) saanut. Tänäänkin ihme ja kumma, jaksoin ihan normaalisti töissäkin. Plus olen niin tottunut oikuttelevaan unenlaatuuni jo iät ja ajat, joten eipä tässä mitään uutta ole. Vaikka toki jo olinkin haltioissani syksyn unenlahjoistani. Mutta enköhän ne vielä takaisin saa.
Katsotaan nyt kuinka ensi yönä käy..😄
Piristyksenä kuitenkin ihania lumikuvia tältä päivältä <3

Niin kauniilta näyttää punainen mökkimme lumen keskellä
Sisulla ei enää korvat palele
Yön pimeinä tunteina kävin myös ulkoilemassa

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Hidasta elämää

Olen hiljalleen kääntämässä uutta vaihdetta elämääni, nimittäin hitaampaa vaihdetta. Yritän tietoisesti hidastaa tekemisiäni ja vähentää mm. somea sekä keskittyä tähän hetkeen. Vietin jälleen viikonlopun ilman älylaitteita ja käytin aikaa enemmän lukemiseen ja yleiseen olemiseen sekä ulkoiluun. 
Onnistuin kyllä mainiosti ja tuntuukin paremmalta tämä näin vietetty aika.
En muutenkaan ole mikään hirveä somen käyttäjä mutta silti itsestäni tuntuu että voisin käyttää sitä entistä vähemmän. Huomaan, että voin pahoin kun sitä tietotulvaa tulee niin paljon. En vain pysty sitä suodattamaan tarpeeksi ja tällöin oma keskittyminen itseen ja omaan ympäristöön jää huomattavasti vähemmälle. 


On ollut ihanaa oivaltaa asioita, joihin on keskittynyt viimeksi aikaa ennen somea ja teeveen ylitarjontaa. Pohdinkin alkaisinko kirjoittelemaan ylös (kenties ihan vain paperille tai vaikka toiseen blogiin mutta se maltilla!) havaintoja niistä asioista, mitkä ovat jääneet vähän niin kuin unholaan. Esimerkiksi säätilat. Sehän on loistavaa huomiointia mitä ympärillä luonnossa tapahtuu. Tai lintujen ruokintapaikan tarkkailu. Sekin on jäänyt vähemmälle huomiolle nykyisessä kiireisessä elämäntyylissä. 

Pahimmillaan muutokseni ei johda mihinkään, mutta parhaimmillaan se vie minut jossain vaiheessa pienen pieneen erämökkiin, jossa vain luonnonrauha ja hiljaisuus vallitsee ympärillä. 
Mutta ei tämä sitä tarkoita, ettenkö tekisi enää mitään. Päinvastoin! Haluan edelleen nähdä ja kokea elämässäni paljon, mutta olemalla oikeasti läsnä joka hetki.
Silti pidän yhä enemmän siitä, kun ei ole aikataulutettua elämää.

Eilen käytiin Valasrannalla saunassa ja kylmäuinnilla.
Isolla järvellä tuuli kovasti ja aallotkin olivat sen mukaiset!
Melkoisen kylmää mutta hyvältä tuntui :)

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Lempihetkiä viikonloppu täynnä

Pääsin viettämään kokonaisen viikonlopun ihan yksinään kun Markku lähti poikien kanssa vaellusreissulle ja Sisukin lähti hoitoon.
Ei mun tarvinnut paljoa miettiä miten viikonloppuni vietän, eli tein kaikkea mun omia lempipuuhia.
Perjantaina iltahölkkäilyn jälkeen lähdinkin saunomaan ja kylmäkylpyjä ottamaan. Hauskaa oli tällä kertaa se, että meillä olikin sekasauna kun miesten sauna oli rempassa, joten lauteilla olikin uusia juttukavereita.
Sattui myös naapurin vanha isäntä, ketä tuossa yksinään elelee, olemaan samaan aikaan. Tietenkin utelin ummet ja lammet mitä ennen vanhaan täällä ollaan puuhailtu ja kävi myös ilmi, että hän tunteekin paljon sukulaisiani Tarvasjoelta ja jopa iskän. Hauska yllätys ja jälleen, pieni on maailma :)

Mieletön päivä poluilla :)

Saunomisen jälkeen tein iltapalaksi suosikkiherkkuani, eli ruisleipäpitsaa ja katsoin leffan. Talon olin jo lämmittänyt molemmat uunit aiemmin, joten oli niin ihana vain olla ja nauttia lämpöisestä kodista.
Tuosta leffasta tuli mieleen, että kun eilen yritin katsoa telkkarista jotain, niin olen varmaan jotenkin erilainen kuin valtaväestö, mutta vaikka selasin kaikki Netflixit ym lävitse, en vaan löydä mitään katsottavaa. Kun aina kuulee sanottavan että "muuta ei tarvii kuin Netflix".. 
Siis joo, Gilmoren tytöt on ainut mitä sieltä katson, ja sen sitten valkkasin eilenkin 😄
Mutta myönnän, tykkään katsoa vain hömppää, kuten Maajussit, Ensitreffit alttarilla jne..


Lauantai aamuna tein herättyäni pitkän aamujoogan sekä aamujumpat. Jätin kävelyt välistä kun mielessä oli lähteä kuitenkin retkeilemään päivällä. 
Lempipuuhaani on myös siivoaminen, joten siivosin huushollin ennen kuin lähdin.
Tein tosi simppelin retken, otin vain makkarapaketin ja tulitikut taskuun ja suuntasin Kurjenrahkalle.
Kiersin Savojärven reitin, puolessa välissä pidin nuotiopaikalla evästauon. 
Olin yllättänyt ettei ketään muita sattunut olemaan juuri silloin siinä, joten sain rauhassa sytytellä tulet. 
Hetken päästä sain kuitenkin juttuseuraa ja olihan siellä siis runsaasti porukkaa ulkoilemassa kun sattui olemaan ihan täydellinen ulkoilupäivä.


Illaksi halusin vielä jatkaa retkitunnelmaa ja paistoin lättyjä meijän kodalla.
En olekaan aiemmin siellä yksinään ollut, joten jänskäsin tulien sytyttämistä mutta hyvinhän tuo syttyi ja sain tehtyä niin rapeita lättyjä.
Päivästä jäi kyllä niin hyvä mieli ja illalla oli mukava mennä nukkumaan.

Tänään olen jälleen päiväni aloittanut joogalla sekä aamulenkillä. Tein mustikkapiirakkaa kohta kotiin saapuvalle reissusta rähjääntyneelle Markulle sekä myös yksi vanha tuttuni tulee kyläilemään tänään joten oli monta syytä leipoa herkullista piirakkaa. Mustikkaan päädyin siksi, kun muistaakseni en tänä syksynä vielä ole sitä edes tehnyt.
Illalla varmaan laitetaan sauna päälle ja oleillaan vaan.

Nuotio on rauhoittavaa katseltavaa
Lempihetkiä <3

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Isänpäivän aamun mietteitä

Tänään juhlistetaan Isänpäivää, ja minulle tietysti oma isä on maailman paras isä, joka tuo elämääni turvaa, tärkeyttä ja tunteen ihmisestä, joka ymmärtää ja tukee kaikessa.
Olen kasvanut lähes koko elämäni isäni ja vuoden vanhemman veljeni kanssa, ja se ei aina ole ollut helpoin asia, kun itse olin pienenä vieläpä melkoisen arka lapsi.
Eli vaikka olen elänyt ja kasvanut miesvoittoisessa seurassa, ei minusta silti ole tullut kovakuorista selviytyjää, joka puskee läpi vaikka harmaan kiven. 

Vaikka nykyisin olenkin melkoisen rohkea oman polkuni tallaaja, joka yksinään milloin missäkin askeltaa ja elän sellaista elämää, jota itse haluan ja jossa minun on hyvä olla, tarvitsen silti paljon vieläkin tukea ympäriltäni.
Ja siitä kiitollisena olen iskälleni sekä tietysti Markulle, joka kanssani elämää jakaa 💜


Tiedän, että isäni tukee minua jokaisessa päätöksessä, minkä ikinä tekisinkään, 
hän on siinä.
Tiedän, minne tahansa muuttaisin, vaikka tuhansien kilometrien päähän, 
hän on siinä.
Tiedän, että hän tietää, kuinka tärkeä hän on minulle.
Tiedän, että hän tietää, kuinka paljon arvostan hänen "työtään" olla meille yksinään vanhempi ja tiedän että hän on tehnyt parhaansa ja antanut kaikkensa, jotta meillä on kaikki hyvin.
Tiedän, vaikka hän ei osaisi sanoa oikeita sanoja juuri sillä hetkellä, tiedän että hän hyväksyy.

Hyvää Isänpäivää kaikille isille!
Me lähdetään kohta seurakuntatalolle nautiskelemaan porukalla riistakeittoa ja kinuskikakkua :)
Kuva ehkä vuodelta noin 1989..

perjantai 2. marraskuuta 2018

Oi ihana marraskuu

Päätin, että ei tämä marraskuu sen kummoisempi kuukausi ole kuin muutkaan, ellei siitä sellaista tee. Eli keskityn pelkästään kaikkeen hyvään ja positiiviseen, niin hups vaan, ei ehdi miettiä liikaa pimeää, märkää ja harmaata kuukautta.
Iloisia ja hyviä juttuja olen jo ehtinyt paljon tekemäänkin, nimittäin ensimmäiset joululahjat on jo ostettu ja paketoitu! Yllätin itseni oikein. Ja kyllä, on se paljon mukavempaa touhua kun kaupoissa ei ole vielä ryysistä!
Myös joulukoristeet on hiljalleen tekemässä tuloaan, kyhäsin jo tonttuoven piristämään ja muistuttamaan tulevasta joulusta 😄 
Ja perinteisen joulupukkisuklaan olen ostanut, sekin on aina jäänyt viime tippaan, niin että koko pukki on saattanut olla jo loppu kaupoista. Ja glögikauden taidan korkata tänä viikonloppuna!
Tonttuovi on kyhätty lipaston päälle ettei Sisu syö sitä


En sentään vielä tämän enempää ole hullaantunut jouluvalmisteluista mutta enköhän minä jossain vaiheessa taas jatka.
Odottelen tässä pari tilaamaani juttua olohuoneeseen, jolloin pääsen vihdoin jatkamaan sen huoneen sisustusprojektia.
Siinä samalla tulee varmaan jotain pientä jouluista laitettua taas.
Ajattelin että sohva saa lähteä olohuoneesta kun kerran meillä on erikseen huone, jossa on sohva ja teevee, niin mitäpä sellaisia kahta tarvitaan. Varsinkaan kun tuon huoneen sohvalla harvoin edes loikoillaan.

Muita piristyskeinoja marraskuulle on ehdottomasti se, kun olen jälleen alkanut taas tekemään hiukan hierontahommia. Tykkään vaan niin mahottomasti siitä, että se jos mikä tuo iloa pimeneviin iltoihin!
Ja samalla tulee tutuiksi "naapureiden" kanssa :)
Vintissä on hyvää tilaa pitää hierontapöytää esillä sekä jonkinverran teen myös kotikäyntejä tarvittaessa.

Tänä vuonna en aio myöskään masentua pimeistä lenkeistä, vaan hymyillen ulkoilen pimeässä (ja sateessa) aamuin illoin. Tosin Sisu ei ole samaa mieltä, hän voisi vaan viettää aikaa köllötellen puuhellan edustalla. Ja jos oikein paha koiranilma on, saa Sisu suosiolla jäädäkin sisälle.
Tilasin sille kyllä mittatilaustyönä tehdyn tuubipipon, etteivät korvat palellu kun pakkaset ilmaantuvat.
Tassuihin tuskin on mitään toivoa saada mitään lämmikettä, on se sen verran herkkis käpälistään 😄

Eiköhän perjantaisauna ja uinti kutsu, joten viikonlopun viettoon :)
Eipä muuten ole mitään suunnitelmia tälle viikonlopulle pitkästä aikaan.., paitsi hirvenkäristystä on Markun tarkoitus meille tehdä viikonlopun herkutteluun kun käytiin paikallisen metsästysseuran hirvenlihahuutokaupassa viime sunnuntaina. Nams!

Iloiset veijarit Mörkö ja Sisu (kuva lokakuulta!)