lauantai 28. maaliskuuta 2020

Nelinkertaisesta marraskuusta selvitty

Niin se vain "talvi" alkaa olla takana päin ja kevättä kohti mennään. Meillä on nyt yli viikonpäivät ollut hyvinkin keväistä keliä, kun aurinko on sulostuttanut jokaisena päivänä. Myös muuttolinnut ovat alkaneet saapua sankoin joukoin pelloille viettämään lepohetkiä. Eilen aamuna kuulin kurjen huudon ensimmäistä kertaa. 
Huomaa jälleen hyvin, kuinka sopeutuvainen otus ihminen onkaan.., tai itse en ainakaan enää edes muista kuinka kaamea talvi meillä olikaan kaikkineen kaatosateineen ja myrskyineen, nyt kun kevät on jo melkein ovella. 
Niin, näyttihän se lumisateita ennustavan ensi viikolle vielä!

Mutta kaikenkaikkiaan, hyvin eriskummallinen talvi etelässä tänä vuonna oli. Olen hyvin onnellinen saadessani viettää kuitenkin kaksi viikkoa talven ihmemaassa, kun vietimme joulun aikaa ja vuodenvaihdetta pohjoisessa.
Ja onhan meillä täällä ollut kuitenkin jonkun verran pakkasaamuja, jotka tuovat talvista tunnelmaa ympärilleen. Hiihtämään ei ole päässyt, ja se on tietysti yksi isoin mikä harmittaa. 
Mutta parempi onni ensi vuonna!

Nyt on vihdoin myös selvitty pimeistä aamuista. Olen ikionnellinen, kun valoisuus jälleen alkaa jo heti viiden jäljiltä. On aivan parasta, kun voipi taas tallustaa aikaisia aamukävelyjä.

Narsissit ja pajunkissat tuomassa kevät tunnelmaa


Eriskummallinen tilanne on myös tämä korona. Jotenkin siihen suhtautuu vieläkin melko ristiriitaisesti, koska se ei suoraan vielä ole vaikuttanut niin suuresti omaan elämään, joten sen olemassaolon aina välillä unohtaa, kunnes taas muistaa kuinka suuren suuri ja vakava asia kuitenkin on. Omassa tuttavapiirissä ei vielä ole tiettäviä tartuntoja, mutta olisin suuresti hämmästynyt, jos se ei meillä oireettomana ole. Minä varsinkin kun kuljen edelleen ihan normaalisti töiden puolesta ympäri maakuntaa, eri paikoissa, eikä minulla ole käsienpesu mahdollisuutta asiakkaiden välillä, joten voisin kuvitella olevani hyvinkin mahdollinen tautipesäke. On meillä toki nyt annettu kertakäyttöhanskoja käytettäviksi.
Mutta minkäs teet. 


No tästä kaikesta huolimatta, pitää koittaa elää suht normaalisti. Me juhlistimme eilen kotona hieman yllättäviä mökkikauppoja! Nimittäin, koska koronan vuoksi meidän metsäpirtti jäi jäihin, satuin vilkaisemaan jälleen mökkitarjontaa, ja kuinkas sattuikaan silmiini osuvan erämökki Salon seudulta!
Meillä oli jopa lehdessä aiemmin ilmoitus haettavasta erämökistä, mikä ei tuottanut tulosta, joten ilmeisesti sellaiset ovat harvinaisempia täällä etelässä. Mutta nyt löytyi. Ja mikä parasta, siinä on oma, iso uimakelpoinen lampi ja se sijaitsee isolla kahden hehtaarin metsätontilla!
Hinta oli myös erittäin kelpoinen sijaintiinsa nähden, joten ei ollut vaikea päätös tämä.

Mökki on siis nimensä mukaisesti erämökki, sillä siinä ei ole sähköjä eikä juoksevaa vettä. Aurinkopaneeli ja agregaatti kuitenkin tuomassa pientä tarvittavaa sähköä. Sekä tosiaan se lampi, johon virtaa vesi pienestä purosta. 
Mökissä on tupa sekä sauna. Myös erillinen savusauna löytyy, mikä on ihan mieletön bonus!
Myös Markulle on oma nikkarointiverstas sekä runsaasti hirsiä työstettäväksi. 
Meiltä on tunnin ajomatka mökille, mikä on juuri passeli mökkimatka. 

Ajatuksena on, mikäli tämä maailmanmeno joskus palautuu suht ennalleen, että mökkiä voisi myös vuokrata. Joten pääsen itsekin nauttimaan omasta pienestä haaveestani olla "mökkiemäntänä". Ja jos oikein kaikki natsaa, voisin tämän myöden tarjota niitä omia luontoyhteys eräpalveluita samassa yhteydessä. 
Ja yksi iso (ja kaukainen) ajatus on myös mahdollisuus rakentaa samalle tontille myös pieni hirsitalo. Mutta nämä ovat vielä niitä ajatusleikkejä.

Tämän myöden, luovumme siis metsäpirtti mahdollisuudesta. Vaikka se pirtti olikin kaunis unelmani, oli erittäin suuri puute lammen/veden puuttuminen. Se olisi ollut iso ja työläs projekti, eikä välttämättä edes mahdollinen. Myös setäni tuumaili, ettei haluaisi myydä lisämetsää meille pirtin ympäriltä, joten puolen hehtaarin pläntti toisen maiden keskellä, olisi saattanut tuoda hankaluuksia joskus tulevaisuudessa, jos ja kun setäni olisi myynyt tilansa. 
Uskon, että näin oli tarkoitettu, sillä todennäköisesti ilman karanteenia, olisimme saattaneet jo tehdä paperit siitä. 

Myös tähän erämökki kauppoihin Uudenmaan sulku hieman vaikuttaa, sillä myyjät asuvat siellä. Mutta ilmeisesti kaikki paperityöt hoituvat verkossa, ja ehkäpä he kauppakirjan turvin saavat käydä tyhjentämässä mökin omista tavaroistaan. 
Mutta niin, tälläisiä uusia tuulia taas näiltä main :)

Ollaan käyty pyöräilemässä pari kertaa jo
Kotalättyjä viime viikonlopulta
Aamutunnelmaa
Pieni pala ikiomaa erämökkiä <3

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Lauhanvuoren kansallispuistossa + varusteet

Aika palata takaisin viime viikonlopun retkelle, kun lähdin yhden yön minivaellukselle Lauhanvuoren kansallispuistoon Etelä-Pohjanmaalle. 
Ajomatkaa tuonne oli suuntaansa reilu kaksi ja puoli tuntia, eli ei ollenkaan kovin paha. Olin bongannut kyseisestä paikasta tehdyn retkivideon, joka näytti suorastaan maagiselta. Jotenkin osasin odottaakin, että puisto olisi rauhallinen mutta se oli suorastaan taivaallisen rauhallinen. En nähnyt juuri ketään retkeni aikana ja voisin vannoa olevani ainut yöpyjä kyseisenä yönä siellä.

Olin tehnyt alustavaa retkisuunnitelmaa jo kotona. Auton ajoin keskeiselle paikalle Spitaalijärven parkkikselle. Tästä kohdin lähtee kaksi noin kymmenen kilsan ympyrälenkkiä sekä telttailualueelle on lyhyt matka. 
Päätin lähteä Kivijatan suuntaan ensimmäisenä. Otin rinkan selkääni, vaikka toki olisin voinut sen jättää autolle kun kerran tuolta palaisin auton ohitse telttapaikalle. Mutta halusin saada samalla "treeniä" myös tuleville pidemmille vaelluksille.


Aurinko paistoi, ilmassa kevyt pikkupakkanen ja maassa jonkin verran lunta. Luonto näyttäytyi uskomattoman kauniilta. Olin aivan häkellyksissä ja olisin voinut itkeä ilosta. Hiljaisuus ja metsä. Ihan parasta!
Välillä kuljin kauniilla metsäpoluilla, välillä pitkoksilla suon poikki. Niin paljon solisevia puroja ja metsälampia. Oli pulppuavia lähteitä ja kirkkaita vesiä. 
Saavuin laavulle pitämään kaakaotauon, jonka kylkeen nautin myös korvapuustin. Vieläkään en ollut nähnyt ketään. 
Itse nähtävyys eli kivijata, muinaisrantakivikko oli massiivinen lähes kilometrin pituinen! Sen ylitse kulki puinen silta, sillä kivien päällä kulkeminen oli kielletty. En ole ikinä nähnyt noin isoa "pirunpeltoa". 

Sain kulumaan tuolla lenkillä nelisen tuntia, sillä kuvailin paljon myös videoita Instagram stooriin. Se luonnollisesti vie hieman enemmän aikaa. Mutta nyt kun olen kuvaillut muutamia videoita, se käy jouhevasti kun tietää mitä tekee enkä koe enää, että se olisi minulta luonnosta pois. Laskin, että noin tunnin käytin videointiin, kun vietin luonnossa 24 tuntia.
Kello oli kuusi, kun saavuin telttailualueelle. Tai nyt paljastan, että oikeasti yövyin viralliselta teltta-alueelta noin viidensadan metrin päässä Spitaalijärven toisella tulistelupaikalla. Totesin, että kun tällä kertaa nukuin yöni riippumatossa (ilman katosta), olisi järven toinen ranta ollut huomattavasti tuulisempi. Yö meinaan oli melko myrskyisä. En tiedä oliko hirveän suuri rike tämä tälläinen, mutta itse en pidä tätä nyt kovin pahana... Varsinkin kun nukuin vielä tosiaan siinä riippumatossa, niin en jättänyt "jälkiä" maahan. 


Tein tulet nuotiopaikalle ja ensitöikseen grillasin makkaraa. Juuri ennen pimeää, sain seurakseni kaksi paikallista päiväretkeilijää. Heidän kanssaan tuli rupateltua jonkun aikaa ja sain tosi kivoja vinkkejä alueen nähtävyyksistä. Tänne on ehdottomasti tultava vielä uudestaan!
Heiltä myös (onneksi!!) kuulin, että järvi pitää melkoista paukuntaa pakkasen kiristyessä. Ja sitä se todella teki. Paukunta oli niin kovaa, kuin ukkonen. Jos en olisi tähän osannut varautua, olisin takuulla kerännyt yöllä kimpsut ja kampsut, ja ajannut tuhatta ja sataa kotiin 😄 En ikinä olisi hoksannut, että se on vain järven jää, eikä mitään vaarallista kuten maanjäristys... Huh :)

Iltapalaksi olin päättänyt kokeilla tehdä tortilloja. Ja hyvin onnistui ja hyvältä maistui, mutta jos kotioloissakin niiden syöminen on toisinaan vähän hankalaa, niin eipä se sen helpompaa ulkona ollut. Taidan olla siis vähän ahne täytteiden kanssa. 
Kotona olin jo paistanut jauhelihan valmiiksi sekä pakannut salsan ja avokadon. Myös ananaspaloja heitin sekaan. 
Iltaruokailun jälkeen kello olikin jo sen verran, että oli aika käpertyä makuupussiin ja riippariin. 

Pienet alkulämmittelyt hyppelin, mutta silti alkuun vähän palelsi. Nukahdin kyllä viimein, ja yllättävän mukavasti sain nukuttua. Yöllä oli mahtava kuunnella tuulen huminaa puun latvoissa, ja olla itse suojassa pienessä rinteessä. 
Aamulla kun nousin, oli olotila perinteisesti ulkona nukutun yön jälkeen, hyvin onnellinen. On niin ihanaa saada herätä luonnon helmasta. Pakkasta oli ollut kymmenisen astetta mutta aamulla oli lauhtunut, kun lumisadetta enteili.

Mutta koska keli ei enää ollutkaan seuraavana päivänä aurinkoinen, vaan ennemminkin myrskyisä ja lumituiskuinen, en lähtenyt kiertämään sitä toista kympin lenkkiä. 
Siispä aamupalan jälkeen pakkasin rinkan, ja lompsin autolle. 
Ehdottomasti Lauhanvuori on parhaista kansallispuistoista ja luontokohteista, joissa olen käynyt. Todella monirikas luonto, siistiä ja niin rauhallista. 

Kivijata
Lauhanvuoren kansallispuisto

Loppuun vielä kirjaan mitä pakkasin mukaan tälläiselle lyhyemmälle yön yli retkelle. Viikon vaellusvarusteista olinkin kirjoittanut viime syksynä kun lähdin Muotkalle.  

Tälle reissulle otin isoimman rinkkani, koska se on uusi niin haluan mahdollisimman paljon tutustua siihen, jotta varusteiden paikat alkavat muistumaan helposti mieleen.

+Rinkka Ospreyn Xena85 
+Talvimakuupussi -11c sekä sisälakana oli mukana
+Lampaantalja (ylellisyystuote, sillä alustaa ei riippumatossa tarvinne..)
+Riippumatto ja siihen alle underquilt 

+Trangia ja polttoneste Marinol, tulitikut 
+Ruuat, välipalaherkut sekä ruokailuvälineet, puukko 
+Termospullo ja Nalgene (vedet kannoin kotoa 2 litraa)
+Tiskiharja, pyyhe, roskapussi 

+Lääkkeet, hygienia 
+Korjaustarvikkeet, pieni ensiapupakkaus 
+Vara-akku puhelimeen, piuha sekä Gimbaali (videokuvamiseen) 
+Otsalamppu 

+Lisävaatetta (untuvatakki, villahame, varasukat, hanskat) 
+Vaellusvaatteet, jalkineet 
+Istuinalusta


Lisävaatetta en tosiaan koennut tarvitsevani juurikaan mukaan, kun pystyi katsomaan melko luotettavin mielin sääennusteet. Varasukat on aina hyvä olla mukana päiväretkilläkin, jos sattuu jalat kastumaan. Tarppia eli pressua riippumaton päälle en myöskään ottanut, kun ei luvannut vesisadetta. Parasta onkin kun saapi nukkua suoraan taivasalla 💙

Riippumatto tarvikkeet
Varusteet hujan hajan
Aamu <3

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Sekametelisoppa

Elämme parhaillaan melkoista hullunmyllyä. Enpä ajatellut, että korona tulee vaikuttamaan näin hurjasti meillä täällä Suomessa. Ei varmasti oikein kukaan ajatellut.
Omaa elämääni henkilökohtaisesti korona ei ainakaan vielä ole suuresti sekoittanut. Olen pysynyt terveenä, tosin pienen pientä kurkkuköhää on olevinaan, mikä on ärsyttävää kun ei oikein tiedä, pitääkö siihen miten suhtautua.
Samoin Markulla on ollut köhää jo pidemmän aikaa, tosin huomisesta alkaen hän pysyykin kotona kun koulut sulkeutuvat.
Epäiltiin kyllä meidän kurkkuvaivoja suuresta pölyn ja sekamelskan määrästä, mikä meillä kotona tällä hetkellä vallitsee..

Kamarin remontti on edelleen kesken ja sieltä pölisee jos jonkinmoista pölypalleroa pitkin huushollia. Samoin ollaan jouduttu ripottelemaan kamarin huonekaluja pitkin ja poikin sinne tänne, ja sohvanamme toimii kasa tyynyjä toisen kamasrin lattialla. Siispä kunnollinen siivous on nyt vähän jäissä.
Eteisemme täyttää iso kasa upouusia lattialankkuja, jotka siinä rauhassa totuttelevat huonelämpötilaan.

Meillä tuntuu nyt olevan monta rautaa tulessa, ja itsekin huomaan puuhailevani aina jotain jossain.
Tänään puuhailin navetassa tyhjentäen sitä kaikenmaailman romulaudoista, mitä jo edellisten asukkaiden toimesta oli nurkkiin kerääntynyt.
Siivosin myös vuohitallin vanhoista pehkuista, sillä meille on näillä näkymin tulossa hyvinkin nopeasti pari huskya Lapista.
Siispä pitää saada koirille talli ja tarha laitettua valmiiksi.
Eräopiskelukaverini on parhaillaan harjoittelussa pohjoisessa, mistä koirat tulisivat ja hän ilmoitti, että voisi ne tuoda tullessaan meille kun ajelee takaisin etelään. 
Aikamoista.


Niin, saas nähdä kuinka pitkään elelemme näissä poikkeusolosuhteissa. En tosiaan ole uskaltanut varata esim. syksyn kiipeilymatkaa. Myös kuukauden päästä olisi Kilpisjärven hiihtovaellus mutta ei taida tuokaan toteutua. Vielä sitä ei tosin ole peruttu.
Sitä varten olin ostanut menolipun junalle eli sen menetän, jos reissu peruuntuu. Ja se on hyvin pieni paha kun vertaa, kuinka paljon tämä kaikki vaikuttaa eri yrityksiin ja työntekijöihin, jotka lomautetaan/irtisanotaan. Puhumattakaan kaikesta muusta.
Maailma ei hetkeen taida olla entisensä, kun tästä tokenemme.

Toivottavasti tämä kaikki olisi pian ohitse <3

Tämä kuva on vuosi sitten maaliskuussa otettu - just nyt sataa vettä taas...

sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Unelmien hirsipirtti

Suuria uutisia; löydettiin kuin sattuman kaupalta metsäpirtti, jota ollaan enemmän tai vähemmän haeskeltu. Ei ehkä oikein edes tiedetty mitä haetaan, mutta kun tämä pirtti tuli eteen, tiesimme että juuri tämmöinen sen pitää olla. Me kun emme varsinaisesti haettu kesämökkiä, vaan jotain muuta. 
Myös pohjoisesta etsimme, mutta realiteetti tuli siinä asiassa vastaan. Kun kerran ainakin toistaiseksi täällä etelässä asumme, olisi hyvin hankala pitää pohjoisessa mökkiä.
Mutta nyt kun meillä on se täällä, voimme toteuttaa haaveitamme helpommin. Pohjoisen haaveet elävät silti vahvasti mielessämme, ja uskon edelleen senkin ajan vielä koittavan, kun sinne lähdemme vielä pysyvästi.

Minun haaveeni tämän hirsipirtin suhteen ovat melko yksinkertaiset. Haluan kokeilla elää ns. offgrid elämää. Eli elämää ilman nykyajan mukavuuksia, kuten sähköä ja juoksevaa vettä. Minua kiehtoo valtavasti tietää, millä tavoin tämä tämmöinen vaikuttaa ajatusmaailmaani. Perusluonteeltani olen aina ollut sellainen, että "täytyy nähdä vaivaa" yksinkertaistenkin asioiden eteen, koska se on palkitsevaa. Näin osaa arvostaa ja olla enemmän kiitollinen arjen perustarpeista.  


Markun ajatukset taasen ovat enemmän mm. hirsirakentamiseen ja puuhailuun metsässä. Hän aikoo rakentaa sinne hirsisaunan. Siellä ei tosiaan ole toimivaa saunaa eikä edes vettä. Koska olemme haaveilleet saunasta veden äärellä, on tarkoitus kaivaa sinne uimakelpoinen lampi. Myös kaivo on oleellinen tehdä. 
Tämä pirtti sijaitsee setäni metsissä ja isäni lapsuuden maisemissa. (Pirtin vanha omistaja on taas setäni ex vaimo, joka halusi ehdottomasti antaa mökin juuri minulle). Olemme keskustelleet, jos saisimme ostaa hieman lisää ympäriltä metsää. 
Lammen ja kaivon kaivuuseen saisimme apua sedältäni. 

Vuosien projekti tämä tulee olemaan, mutta hyvä puoli tässä on se, että meiltä ei aja tuonne kuin reilussa vartissa. Alkuun kunnostamme vähän itse mökkiä ja Markku saa ensitöikseen rakentaa (hirsisen) huussin. 
Emme kiirehdi, vaan rakennamme rauhassa kun meillä on aikaa. Viihdymme niin mainiosti metsäpuuhissa ja mökkielämässä. 

Tupa ja kamari
Pihalta löytyy myös ikivanha savusauna

Ja toki emme unohda nykyistä kotiamme, vaan nautimme ja huolehdimme yhtälailla myös tästä.
Tällä viikolla olemme aloittaneet toden teolla kamarin remontin. Huone on tyhjennetty ja laminaatit on revitty irti. Alla olevat raakalaudat on tarkoitus myös irroittaa ja lisätä eristettä pohjaan. 
Vielä ei ainakaan ole ilmaantunut mitään ikäviä yllätyksiä, vaan vaikuttaa että alapohja on hyvässä kunnossa. 
Uudet lankut ovat tilattu, ja ne on tarkoitus sitten maalata asennuksen jälkeen. Seiniin tulee puolipanelointi niin kuin viereisessä huoneessa on, sekä kauniit vanhanmalliset tapetit yläosiin. 
Vanha sohva on viety pois ja tilalle ostamme uuden. 

Tänään vietämme huilipäivää, sillä eilen ahersimme jälleen metsähommissa. Markku sahaili puita pätkiksi ja minä kannoin niitä kolmen sadan metrin päähän autolle. Raskasta puuhaa mutta mie tykkäsin. 
Vielä tosin olisi muutama pölkky kannettavana. Mutta siinä on meille nyt ensi talven puut!

Aamun tunnelmia
Kamarin remonttia
Ilta-aurinko ja Mörkö
Puusavottaa :)

maanantai 2. maaliskuuta 2020

Ahkera viikonloppu

En ole juuri yhtään ehtinyt istahtaa koneen äärelle kirjoittelemaan, mutta toisaalta se on myös positiivinen asia. 
Vietettiin nimittäin reipas viikonloppu yhdessä. Perjantaina lähdettiin iltapäivällä Helsinkiin ja käytiin parin vuoden tauon jälkeen Go Expo messuilla. Vaikka messut eivät enää tänä päivänä tunnu yhtään niin oleellisilta mitä joskus muinoin (koska netistä saa kaiken tiedon), oli silti tosi kiva käydä vähän hömpöttelemässä Markun kanssa.
Muutama tunti messuilla haahuiltiin, ja olihan siellä yhtä sun toista nähtävää. Osteltavaa ei niinkään tarttunut matkaan, paitsi erityisen hyviä karjalanpiirakoita 😄
Liityttiin kuitenkin WWF:n kuukausilahjottajiksi eli luonnonsuojelukummeiksi. Tätä olin jo pitkään harkinnut, mutta aina vain jäänyt. 

Kävin myös jutustelemassa Aventura matkatoimiston tyyppien kanssa, sillä aikomukseni on tänä vuonna vihdoin lähteä toteuttamaan suuren suurta unelmaa, eli Nepaliin kiipeilemään. Tämä reissu olisi syksyllä, mikäli ei mitään kummoisempia esteitä eteen tule. 

Messujen jälkeen käytiin syömässä Tamarinissa, eli siellä mun lempiravintolassa, josta saa mielettömän hyvää thairuokaa. Sieltä sitten jätskibaarin kautta kotiin Sisun luokse.

Koko viime viikko oli kaunis ja kuiva, kun pakkanen ylsi kovimmillaan neljääntoista asteeseen. Hyödynnettiin tämä harvinainen tilaisuus, ja lähdettiin lauantaina metsähommiin. Saadaan siis kerätä kaikki kaatuneet myrskypuut Airin metsästä. Tosin kun käsipelin siellä häärätään, ei kovin montaa puuta kerralla saada, mutta neljä isoa puuta kuitenkin pilkottiin. Ja yksi kärryllinen jo kotiinkin saakka. 
Tykkään hirmuisesti noista puuhommista, ja toivonkin että pakkaset tulisivat takaisin, jotta voidaan mennä jatkamaan puusavottaa. 
Se on kuitenkin meille iso hyöty, kun saadaan näin ensi talven polttopuut. 
Meillä oli tietysti eväät metsässä mukana kun koko päivä siellä nautiskeltiin. Illalla oli ihana olo, kun saanut olla ulkona tehden raskasta hommaa.

Ahkerat ahertajat..

Sunnuntaina kelit lauhtuivat ja sateet palasivat. Ensi alkuun lumisena, mutta loppuun vetisenä. Mutta koska tuuli oli alkupäivästä kuitenkin tyyni, saatiin poltettua tuossa niityllä meidän "kokkoa" eli romupuutavaraa. Aikamoinen kasa siihen oli jo kertynyt sekä yhden ison pinon talon vanhaa seinälautaa liekkeihin myös kannoin.

Tämän jälkeen raivattiin taas peräkamaria tulevaa remonttia varten. Päätettiin ryhtyä kerralla kunnon urakkaan, ja tapettien lisäksi avetaan lattia. Vanhojen laminaattien alta ei paljastunut lattialankkuja vaan peruslautaa. Otetaan ne myös pois ja tarkistetaan alapohjan kunto sekä lisätään sinne eristevillaa. Ja koska talon henkeen kuuluu, laitamme tietysti lankkulattiat, jotka sitten maalaamme (kenties valkoisiksi).
Teemme tätä remppaa pikkuhiljaa, saamme mahtumaan tähän minun zen huoneeseeni väliaikaisesti Markun tietokoneet ja teeveen. 
Vähän saattaa olla työlästä ja stressaavaa, mutta niin kiva kun saadaan kotia laitettua :)

Kaunis lauantaiaamu
Puusavottaa