Ollaan saatu nauttia jo yllättävänkin pitkään talvisista maisemista ja fiiliksestä vieläpä näin joulun alla. Ihmeellistä ja tietysti niin ihanaa. Pakkanenkin on paukkunut parhaimmillaan yli 20 asteessa ja lunta on tarpeeksi jotta ladut on ajettu moneen paikkaan. Hiihtämässä olen käynyt pellolla sekä lähiladulla Hevonlinnassa.
Jos jokin "varjostaa" elämää tällä hetkellä, on se melko hirmuinen työmäärä ja uudet vastuut siinä. Työalue on laaja ja kaukainen. Tuntuu että ajan enemmän mitä koko Itä-Suomessa viime vuonna. Myös kohteet on isoja, ja luonnollisesti raskaampia. Myös itse koko työ on murroksessa tällä hetkellä, joten stressiltä ja murheilta ei ole voinut välttyä. Jos ennen pidin työtäni ettei se edes tuntunut työltä, ne ajat ovat muisto vain. Toki edelleen aikataulut ovat vapaat ja joustavat mutta ei ole harvinaista yli kymmentuntiset päivät matkoineen. Saatika säännöllinen Ahvenanmaan reissu. Kyllähän nämä kuluttaa ja vaatii enemmän kaikenlaista. Ja siitä en pidä yhtään. En haluaisi ajatella työtäni 'jatkuvasti' mutta niin ne asiat vaan pyörii mielessä koska on paljon uutta mietittävää.
Noh, muutoksia on varmasti tulossa ennen pitkää, en usko että tämä loputtomiin kestää. Ja voihan se olla että totunkin siihen. Että vain tämä alku tuntuu raskaalta. Aika näyttää.
Mutta eilen vietettiin Markun synttäreitä. Tein aamulla spesiaali aamupalan sekä päivällä lähdettiin kaupunkiin, jossa haettiin lahja (uusi sirkkeli) ja käytiin syömässä. Suunnittelin myös saunomista jossain, mutta koska oltiin juuri perjantai iltana avantosaunassa, ei se niin houkutellut. Kiva oli olla ajoissa kotona.
