maanantai 31. lokakuuta 2016

Osaava nainen 2016

Turussa järjestettiin nyt viikonloppuna lähinnä naisille suunnatut messut. Nämähän on jo ihan perinteikkäät naisten messut, joita on vuosikausia syksyisin pidetty mutta nyt uudelleen brändättynä ja laajempana mitä aiemmin.
Itse kävin kiertämässä äipän kanssa perjantaina messuilla kun viikonloppu menikin työn merkeissä. 
Messuilla on parasta kun pääsee tutustumaan ja mahdollisesti kokeilemaankin kaikkia uusia juttuja. Itseäni kiinnosti terveys ja hyvinvointijutut. 
Kävin ottamassa ammatti-instituutin osastolla kestovärjäyksen kulmiin sekä tuli tutustuttua erilaisiin luonnon ihonhoitotuotteisiin.
Kiinnostuin myös hierojan työn oheen, Suomessa vielä vähemmän tunnettuun Raindrop hierontahoitokokonaisuudesta. Siinä hieronnassa käytetään eteerisiä öljyjä tehostamaan hoidon vaikutuksia.
Parhaat välipalasmoothiet!
Shoppailtua tuli jonkin verran, olin ihan innoissaan kun huomasin messuilla mukana olevan myös Linan hamam-pyyhkeet ja vielä hyvässä tarjouksessa. 
Ostin jo kesällä samaisen pyyhkeen itselleni joten nyt sai Markku oman koska oli lainannut minun superpyyhettä aina vaellusreissuilleen. 

Osallistuin myös messujen mediainfoon, jossa mukana oli mm. Jaakko Halmetoja pitämässä mielenkiintoisen esitelmän uudesta Biohakkerin käsikirjastaan. 
Kiinnostava oli myös Arjen turvallisuudesta esitelmöinyt Petri Saarinen ja sain töihinkin vietyä esitteen työturvallisuudesta hoitoalalla.
Lahjaksi infosta sain Cocovin tuotekassin josta otettiin heti testiin luomu Spirulina tabletit.

Messukassit :D

Vaikka messut olivatkin laajentuneet, olisin silti vielä enemmän toivonut että mukana olisi ollut paikallisia liikunta- ja hyvinvointiyrittäjiä. Mikä mahtava tilaisuus heille esitellä toimintojaan.
Kuin myös erilaiset hyvinvointilomat ja -retriitit ovat tällä hetkellä nosteessa, olisin niitäkin enemmän toivonut näkeväni.

Silti, ehdottomasti hyvään suuntaan nämä messut tänä vuonna olivat. Paljon mielenkiintoisia ihmisiä, ajankohtaisia luentoja sekä shoppailtavaa ja erilaisia toimintoja testattavana. 
Ensi vuonna taas :)


*Yhteistyössä Turun messukeskus

maanantai 24. lokakuuta 2016

Lokakuun parhaat

Oho, nyt olenkin tosi reipas ja kirjoitan heti perään uuden postauksen. Liekö johtuvan uudesta zen-asenteestani missä aikaa ei tunneta.
Oli kuinka vaan, niin oon vaan halunnut jo kauan kirjoitella viime viikkojen kivoja tapahtumia mutta kun en vaan ollut millään kerennyt. Huoh.

Siitä Caribian viikonlopusta mainitsinkin. Oltiin siellä kaksi yötä ja vaikka sitä ei lähtisi kotikylästään pidemmälle, loma se on pienikin loma. 
Mentiin ihan bussilla niin sekin toi jotain erilaista fiilistä. Syömässä käytiin niinkin gourmee paikassa kuin Burger King. Mut sehän onki paras pikahampparimesta niin mikäs siinä.
Sitten piti lähteä vielä bikiniostoksille kun tää höppänä oli tietenkin sen oleellisemman unohtanut kylpyläviikonlopusta.

Aamulla tietenkin ootti paras, nimittäin hotellin aamiainen. Muuten lauantai päivä sujui huilaten, treenaten, polskien ja illemmalla lähdettiin kävellen kaupungille. Käytiin testaamassa uutta persialaisruokaa tarjoavaa ravintolaa, jonka jälkeen mentiin leffaan katsomaan Teit meistä kauniin. Sitte söin irtsareita niin paljon että päätin ryhtyä loppuvuodeksi karkkilakkoon. 
Markku ryhtyi mun seuraksi. 
Muutoin ilta menikin hotellin muhkeiden vällyjen välissä. 
Seuraavana aamuna lähdettiinkin melko pian aamupalan jälkeen. Kylhän tälläinen rikkoo kivasti arkea ja paljon ollaankin käyty testailemassa eri yöpymispaikkoja mikä on superhauskaa puuhaa.
Kohta onkin taas luvassa jotain uutta ja jännää.. ;)


Viikko sitten viikonloppu mulla oli taas vapaata ja silloin olikin pitkästä aikaa heppatätien illanvietto. Tällä kertaa Cia oli kutsunut meidät vapaa-ajan asunnolleen Piikkiöön meren rantaan. Vaikka syksy onkin pitkällä, paikka oli täydellinen tunnelmaltaan tähänkin aikaan vuodesta. 
Huippua oli jälleen viettää iltaa parhaassa tyttöporukassa. Syötiin erittäin maukasta Cian tekemää pataa ja maailman parhaita pannareita jälkkäriksi, nautiskeltiin viiniä sekä iltasella saunottiin.
Suunniteltiin myös tulevia tapahtumia joten luvassa on ainakin pikkujouluja, risteilyä sekä pyjamapaardit. 
HPT 

Sunnuntaiksi oli myös tiedossa huippukivaa tekemistä kun lähdettiin Markun kanssa Teijon kansallispuistoon retkeilemään. Mulla tosin oli aluksi vähän nihkeät oltavat edellisillasta johtuen mutta piristyin kumminkin reissussa. Paras hetki oli nautiskella hernesoppaa laavulla nuotion äärellä :)
Kotiin kun tultiin teki ihana poikaystäväni meille superhyvää pitsaa. Kyllä miun taas kelpasi!
Ja p.s 
Nyt lauantai iltana kun tulin töistä oli tää tehnyt ylläri iltapalaa ja leiponut sämpylöitä. Ihan paras.

Itse rauhallisuus

Sitähän mä en oo osannut olla mieleltäni vaikka luonteeltani useat mua kuvailevatkin rauhalliseksi. Sitten he pyörittelevät silmiään kun kerron mitä todellisuudessa päässäni pyöriikin.
Noh, olenpa nyt viimepäivinä erityisesti panostanut tähän rauhallisuuteen ja sehän toimiikin!
Levoton mieleni onkin pysytellyt levollisena ja vitsit kuinka paljon parempi sitä on ollakaan.
Tätä voisi verrata vaikka tupakanpolton lopettamiseen. Kun jotain päättää tehdä ja pysyä siinä. Minä päätin pysyä rauhallisena ja olla kiirehtimättä mitään ja mihinkään.  

Taisin olla siinä pisteessä jo että (taas) meni vähän yli. 
Esimerkiksi, kun oltiin pari viikkoa sitten viettämässä viikonloppu Caribian kylpylässä, olin ihan rikkipoikki fiilareilla. Suljinkin puhelimeni silloin ja pidin myös sometaukoa. 
Ja se viikonloppu tottakai auttoikin rentoutumaan. Mutta. 
Kun sunnuntaina palattiin kotiin, oli mulla taas kiire hoitamaan töitä ym koska en ollut osannut sanoa ei, kun olisin tarvinnut vielä lepoa. 
Ajattelin, eihän tässä ole mitään järkeä viettää mitään relaxhetkiä jos sama älytön ruljanssi jatkuu välittömästi kun palaa arkeen. 

Aloin ihan tosissaan pohtimaan mikä tää homman nimi on ja miten sen korjaisin.
Mulla alkoi töissä aikamoinen työputki ja mietin miten tulen sen jaksamaan ja varsinkin kun ei muutenkaan ole motivaatiot olleet huipussaan. Ja sitten hokasin. Kun käyn koko ajan ylikierroksilla en ole voinut keskittyä tähän hetkeen. Oon koko ajan ollut jo seuraavassa hetkessä. Oon saattanut murehtia ja stressata asioita joita ei ole edes vielä tapahtunut tai tule välttämättä koskaan tapahtumaan. Ihan turhaa energianhukkausta. 

Nyt keskityn vain tähän hetkeen, en stressaa tulevasta tai jos en ehdi. Teen sitten kun ehdin. Ensin tulee minä ja minun hyvinvoiva elämäni. 
Voin kertoa että töissä on ollut ihan eri fiilis tai oikeestaan kaikessa tekemisessäni. Mahtavuutta! 


lauantai 15. lokakuuta 2016

Ne tärkeät jutut

Mulla kävi silleen hassusti että mistä ehkä olen eniten paasannut, unohdin itse kulkea sen mukaisesti. 
Mutta jälleen kerran mun herkkä mieli ilmaisi asian harvinaisen selvästi. Kesti vaan tajuta hetkisen.
Enpä oo tainnut mainita miten arki on tässä kesästä muuttunut. Oon majaillut poikaystävän luona kesästä lähtien joka yö. En halua sanoa että olen muuttanut koska virallisesti en olekaan. Mulla on vähän vaatteita ja välttämättömät tavarat täällä. 
Koska mulla välillä on oloja etten halua omistaa mitään omaisuutta, on ollut huojentavaa jättää kaikki krääsä. Tosin eestä ne vielä löydän jossain vaiheessa :D

Oon viihtynyt hyvin ja meillä on tää arki kulkenut ihan kivasti. Ei oo tullut mitään nahinoita juurikaan. 
Mä vaan unohdin yhden seikan. Ne mun jutut. Ne mitä mä haluun tehdä, mistä mä tuun iloiseks, mistä mä elän myös.
Ja ne on niitä juttuja, joita tykkään tehdä itekseni. Jokaisen täytyy saada niitä tehdä. Omia juttuja.
Tää vaan tuppaa unohtuu monella parisuhteessa elävälle. Sit niille käy huonosti kun ne alkaa voimaan pahoin. 

Luottamusta se vaatii, tottakai. Pitää luottaa siihen vaikka toinen haluaa tehdä omia juttuja, se ei tarkoita sitä etteikö susta välittäisi. Päinvastoin! Kun välillä touhuaa omissa oloissaan, sitä paremmalta tuntuu olla sen toisenkin kanssa. Musta on ainakin kivaa kun huomaan kaipaavani poikaystävää enkä malta oottaa näkemistä ja kun vielä alla on hyvä olotila jostain omista jutuistani, ei voisi oikeesti paremmin olla!



sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Iholla

Juolahti mieleen kun olin ottamassa viimeisintä tatuointiani, että pitääkin kirjoittaa tatskoistani jotta muistan sitten vanhana mammana mitä ne epämääräiset musteet ryppyisessä vartalossani oikein ovatkaan.
Koska aina kun olen ottamassa uutta tatuointia, mietin onko siinä mitään järkeä ja uskoisin että jossain vaiheessa elämää tulen sanomaan; ei ollut! Koska totuus on, ne eivät vaan voi näyttää hyviltä siinä vaiheessa elämää kun aletaan olemaan ehtoopuolella.

Mutta sitä ennen, eiliseen itseinhoahdistusolotilaani tuli parannus! Ja vielä eilen illalla. 
Ai että miten helpottava ja hyvä olo onkaan taas. 
Tästä kiitos kuuluu äidilleni, joka kuuntelemalla auttoi. Taas kerran, se oivallus tuli lopulta itsestä mutta ei ennen kuin aloin oikeesti puhumaan siitä ääneen. 
Mutta palataan tähän myöhemmin, nyt tatskoihin.

Minulta löytyy seitsemän tatuointia. Kaikki ovat sellaisissa paikoissa, joista ne saa tarvittaessa piiloon ja joita en itse niinkään edes näe. Olen siitä erikoinen tatuoinnin ottaja etten oikeestaan halua itse edes nähdä niitä. Ainakaan koko ajan. Ajattelen että näin ne eivät ketuta niin paljon.
Ekan otin villinä teininä. Tottakai. 
Silloin ne eivät olleet vielä kovinkaan yleisiä, joten se oli aika kovaa kun kävi ottamassa 15-vuotiaana. Lupalapun tietysti tarvitsin ja äitihän sen kirjoitti. Iskälle näytin sen vasta joskus ehkä vuoden päästä, kun tiesin että se hymähtäisi ja sanoisi "mitä hullua"!
Kuva oli musta pantteri olkavarressa. Ja todellakin oli. Nyt se on historiaa koska olihan se aika kaamea!
Kun pantteri kukaksi muuttui
Alussa pidin useamman vuoden väliä ennen kuin menin ottamaan uutta. Että silleen en jäänyt koukkuun. Onneksi! Ei ehkä olisi mitään huippuideoita sen ikäisenä :D
Tosin, nyt kun olen kuvaidean saanut, ei ole montaa päivää mennyt kun se ihossa jo lepää. Eli en ehkä ole viisas ja harkitse tarkkaan näitä kuviani.
Paitsi toka kuva. Sen olin jo joskus teininä keksinyt että viivakoodi (syntymäajastani) pitää nakuttaa niskaan. Olin ehkä joku 24 kun lopulta sen otin. Eli sitä tuli harkittua pidemmän kautta.

Kolmas tatuointi olikin sitten se pantterin peitekuva, perus tribaali kukkahässäköillä. Tääkin on menossa peittoon taas. Se kun on aika haalistunut eikä sovi uuden kaverinsa kanssa yhteen. 
Tässä vaiheessa taisin olla jo lähes kolkyt täyttänyt. Eli loput neljä tulikin vähän verkkaisemmalla tahdilla. 

Seuraavat kaksi ovat molemmat tekstejä. Voimalauseita. Jalkapöydässä ja selässä. 
Joista toiseen en kyllä enää usko. Tää tapahtui ihan hetki sitten kun katsottiin Markun kanssa dokkaria maailman synnystä. Kaikki onkin oikeesti sattumaa. 
Mikään ei tapahdu syystä. Ei kaikelle ole aina tarkoitusta. Se voikin olla vain sattuma että kävi nyt tälleen. 
Tuntuu paljon paremmalta ajatella näinpäin. Joten, korjausta tämäkin kuva vaatinee :D
Onneksi en ota kovin vakavasti tatuointejani, ei niillä ole merkitystä mulle henkeen ja vereen. 
Ne ovat päähänpistoja joista eroon ei helposti pääse.

Ehkä seuraava minkä kävin ottamassa kuvasti jotakin mulle. Halusin muistaa elämäni vaikeimman hetken ja siitä selviytymisen. Kävin ottamassa "korun" toiseen olkavarteen jossa riippuu kolme symbolia. Sydän, "avain" =ankh risti ja siipi. Kuvastavat rakkautta itseään kohtaan, avain elämään sekä rohkeutta. Mutta kuten sanoin, ei niin vakavaa. Näidenkin merkityksen unohdan vähän väliä ja mietin mitä ne oli jos joku kysyy :D
3D efektillä!


Pari vuotta vierähti seuraavaan kertaan. Halusin jotain selkään. Jotain melko pientä. Ei enää tekstejä vaan tadaa, kiinalaisia symboleja! Ja vähän koristeluja joukkoon.
Kukaan ei tiedä mitä symbolit tarkoittavat koska en ole kertonut. Villejä veikkauksia olen saanut kuten "kevätkääryleitä viidellä eurolla" tai muuta yhtä tyhmää. 
Mutta taidan edelleen pysyä vaiti.  

Sitten lähestytäänkin tarinan loppua, eli viimeisin. Se on ihan tuore. Ei edes vielä parantunut kunnolla. Tästä ideasta tosiaan meni viisi päivää kun olinkin jo kidutuspenkillä. Ja kidutusta se olikin. Melkein viisi tuntia piirtämistä ojentajaan. Voin kertoa että vähän kiristi vannetta.
Mutta lopputulos on alkujärkytyksen jälkeen kaunis. Ja kyllä, olen aina järkyttynyt kuvistani ennen kunnes totun niihin. Hassu minä.

The end. 

P.s Jatko-osa on varmasti tulossa, joskus.
Maneki neko-onnenkissa


lauantai 1. lokakuuta 2016

Mieli on kuin vuoristorata

Pitää pysyä kyydissä vaan ja antaa mennä. Mulla oli alkuviikko yhtä myllerrystä, pakko oikeen nauraa välillä mun mielen olematonta tasapainoa.
Maanantaina en päässyt sängystä ylös koska olin niin syvällä jossain. Täydellinen itseinhokkipäivä. Illalla kun yritin käydä ulkoilemassa, että olo helpottuisi, itkin vain. Enkä ees tiiä mitä. Jotain. 
Tosin palattuani kotiin, mieli parani ja kaikki tuntui paremmalta. Hassu minä!
Mutta niin kamala kuin se päivä olikin, se oli hyvästä. 
Palauduin täydellisesti. Tiistaina olin ihan eri ihminen. Tajusin viimein mitä palautumisessa on kyse. Niin mielelle kuin fyysisesti kropalle. Oli huikeaa treenata kun kehossa ei tuntunut minkäänlaista väsymystä.
Mieli oli positiivinen ja näki pelkkää hyvää itsessä kuin kaikessa muussakin. 

Voi kunpa pystyisin jatkossakin pitämään oikean palautumispäivän säännöllisesti.
Olen vain armottoman huono siinä. Haalin edelleen itselleni ylikuormaa enkä osaa sanoa ei. Sitten ahdistun. Tosin yhtä nopeasti rauhoitunkin. Mutta se on vain mielen huijaamista.
Oikeasti ne kuormat jäävät kehoon. Sitten kun ei enää jaksa, romahtaa.

Huomaan kun ahdistun tai on liikaa säätöä tai on "olen hukassa" fiilis, haluan heti paeta kauas pois. Konkreettisesti. Matkustaa pois kotoa, olla vain jossain. En oikein osaa tai uskalla kohdata ahdistuksiani tai en osaa muuttaa itseäni. Miten voikaan olla välillä niin pallo hukassa fiilis. Kunnes saan jonkun mukamas huippuhyvän väläyksen ja elämä rullaa taas. Olen ikuinen oman elämän säätäjä.

Loppuun kuitenkin kivojakin asioita mitä on ollut, ettei oo liian synkkää. Mulla on ollut aivan ihania asiakkaita hierottavana, olen saanut niin mahtavaa palautetta ja muutenkin huippua kohdata eri tyyppejä ja kuunnella heidän tarinoitaan. Parasta lääkettä mulle. Hyvä olo tarttuu.
Urheilemisesta sain myös oivalluksen tällä viikolla joten treenit ovat tuoneet super hyvän mielen. Uusia ideoita muhii hieronnan saralle ja muutenkin.
Onnistuneita ruokakokeiluja, nam. Sekä rakas poikaystäväni joka jaksaa mua <3 :D